Esikoisen saaneina, vastasyntyneen vanhempina olimme vuosi sitten tähän aikaan todella hukassa. Kotona asui uusi ihminen ja kumpikaan ei oikein tiennyt, miten hänen kanssaan tulisi toimia. Pahinta olivat öiset huutokohtaukset, joihin useimmiten auttoi maito, mutta välillä ei sekään. Mies kanteli huutavaa lasta ympäri taloamme ja minä istuin sängyn päällä kädet silmillä ja toivoin, että huuto lakkaa. Ja kun lakkasi, toivoin, ettei se alkaisi heti uudelleen. Joskus toivomus toteutui, joskus ei. Tällä hetkellä muistikuvat ovat, että useimmiten ei, mutta en pysty varmaksi sanomaan. Niin väsynyt ja hormoneista sekaisin silloin olin.
Ensimmäisten neljän kuukauden aikana huonosti nukuttujen öiden jälkeen aloin olla epätoivoinen. Laskin etten ollut nukkunut 4 tuntia pidempää pätkää kymmeneen kuukauteen. Kyllä se vähän alkoi pääkoppaa kolistaa. Päätin, että kokeilen mitä vaan, että saan lapsen nukkumaan. Niin ei voinut jatkua tai romahdan täysin. Googlettelin ja löysin Tracy Hoggsin kirjan The Babywhisperer solves all your problems. Kuulosti liian hyvältä ollakseen totta.
Ostin kirjan meille ja annoin sille mahdollisuuden. Kirjassa on ohjeita ja esimerkkitapauksia imeväisikäisistä ja taaperoista. Kirja antaa neuvoja mm. lapsen päivärutiinejen luomisessa, nukkumaan menon eri vaiheista, nukuttamisen onnistumisessa, lapsen yölliseen heräilyyn johtavista syistä, lapsen yöunien pidentämisessä, huonojen päiväunien saamisesta kuntoon, lapsen syömisestä, lapsen temperamentin ymmärtämisessä, nukuttamismenetelmistä, vanhempien käyttäytymisen itsetutkiskelussa ja siinä, mikä meni vikaan, jos kirjailijan kertomat ohjeet eivät toimi?
Kirjassa on jaoteltu ohjeita ja menetelmiä eri ikävaiheisiin, esimerkiksi 0-3kk ikäisille omansa, 4kk-12kk omansa. Vaikka kirja meille kotiutuikin pikkuherran ollessa n. 5 kk ikäinen, luin mielenkiinnosta siitä myös vastasyntyneen osion, että ymmärtäisin paremmin, mikä onkaan voinut vaikuttaa lapsen huonoihin uniin.
Ei kirja nyt ihan kaikkia elämäni ongelmia ratkaissut, vaikka sen nimi niin lupasi, mutta ainakin kirjan oppejen mukaisesti muutetut vauvan nukkumiseen liittyvät asiat tulivat peruspohjaltaan kuntoon. Tottakai niitä huonoja öitä mahtuu vielä silloin tällöin mukaan hampaiden tulon, flunssan tai seisomaan opettelun myötä, mutta peruspohja korjaantui ja saimme menetelmät, joita kokeilla, jos vauva herää yöllä kesken unien. Kuten kirjassa korostetaan, niin minäkin korostan, että "unikouluun" ei kannata lähteä yksin. Minun tukena oli mieheni, joka oli uutta nukkumistapaa opeteltaessa minua vahvempi eikä luovuttanut. Itse olisin jo moneen otteeseen useana yönä heittänyt hanskat tiskiin. Muutama kamala yö miehen kesäloman aikaan ja meillä on ollut sen jälkeen sekä paremmat että pidemmät yö- ja päiväunet nukkuva lapsi <3
Uskon vahvasti siihen, että lapsi ei opi itse nukkumaan, vaan se taito täytyy hänelle opettaa. Ehkä jossain tapauksissa lapsi nukkuu alusta alkaen hyvin tai viimeistään 3 vuoden iässä itsellään, mutta minun saatika mieheni kärsivällisyys (= meidän avioliitto :D) ei olisi kestänyt sitä hirveyttä enää yli kahta vuotta. Sanoin miehelleni, että tilasin kirjan, joka lupaa ratkaista lapsemme uniongelmat. Jos kirjan ohjeet eivät toimi, voimme palata vanhaan ja odottaa, että lapsi oppii itse nukkumaan, mutta kokeillaan vielä tämä kortti. Kannatti kokeilla.
Taming Toddlers-osuus kirjasta on kohta luettu ja aletaan olla taaperon käytöksen suhteen myös vähän viisaampia :)
Doris
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti