30. elokuuta 2016

Valmis terassin laajennusosa

Vihdoin pitkän sadekauden ja kesälomien jälkeen terassi on nyt kokonaisuudessaan valmis kun uusi lisäosa sai viimeisenkin kaidepuun paikoilleen. Viime kesänä valmistui terassin ensimmäinen osuus takapihan puolelle ja nyt uusi osuus talon toiselle sivustalle. Lähes 100 neliötä terassia, I like it!





Olen terassi-fani, täytyy myöntää. On kiva hipsutella paljain varpain puuta pitkin likaamatta jalkojaan nurmikolla. Terassi tuo myös talolle jotain sellaista ylevyyttä ja arvokkuuden tuntua. Ja onhan terassi myös käytännöllinen elementti. Siihen saa kalusteita, kukkaruukkuja ja muuta mukavaa nätisti asteltuina ihan eri tavalla kuin nurmen tai soran päälle. Ja oma suosikkini on kulku suoraan kodinhoitohuoneesta uudelle terassille: Helpottaa huomattavasti rattaiden siirtelyä päiväuniaikaan sekä pyykkien kuivatusta ulkona.

Monen hikisen urakkapäivän ja osittain rakentamiseen tuhlatun kesäloman jälkeen on palkitsevaa katsella työn tulosta. Ja etsiä tietysti vielä niitä asioita, jotka olisi voinut tehdä toisin. En ole keksinyt vielä yhtään, mutta terassin toteutuksesta vastannut mieheni kyllä on, perfektionistin luonteen kun omaa. Itse myhäilen vain tyytyväisenä kun lähes kokonaan suunnittelemani terassi sai näin upean toteutuksen.


Tästä kaikki alkoi harmaana kesäkuun päivänä

Maisemointikangasta terassin alle, ettei rikkaruohot kasva läpi terassista

Appiukon sirkkeli on saanut kyytiä tänäkin kesänä

Ylijääneet talon kattotiilet pääsivät terassin alle säilytykseen


Kohta saapuu syksy ja sen mukanaan tuoma talvi. Ruokailuryhmä ja muut terassikalusteet jäävät tältä erää hankkimatta. Katsotaan niitä ja terassin pintakäsittelyä sitten ensi keväänä sekä sisustetaan terassi vihdoin valmiiksi. Terassin sepeli- ja nurmikkoreunukset on tarkoitus vielä siistiä, polttopuut ja muu roina kantaa terassilta pian valmiiseen pihavajaan sekä suunnitella ensi keväänä toteuttava hiekkalaatikko terassin kupeeseen. Tekemistä siis vielä syksyä kohti riittää.






Kiitollinen ahkeralle rakentajalle <3
Doris

24. elokuuta 2016

Olenko sittenkään omakotitaloihminen?

Mukavuudenhaluinen, omaa rauhaa rakastava, hiljaisuudesta ja omasta tuvasta nauttiva, mutta ah, välillä niin paljon stressaava ja laiskuuden vietävissä. Se olen minä. Varsinainen omakotitaloasuja siis. Haluaisin niin paljon, mutten nähdä itse vaivaa aina niin paljon kuin tarve vaatisi.




Tiesin omakotitaloon muuttaessa, että hommaa tulee olemaan paljon. Tietysti myönnettäköön, että pienoinen yllätys on ollut, että lähes päivittäin joko minä tai mieheni stressaa ajamattomasta nurmesta, tilaamattomasta putkimiehestä, sorakasan levityksestä, keskeneräisestä terassista, pihavajasta, puiden pilkkomisesta, ilmalämpöpumpun oikutteluista ja ja ja..

Hommaa siis todenteolla riittä ja aivan varmasti, jos joskus voitan lotossa, palkkaan kaikki maailman puutarhurit ja muut meille, mutta nyt tilanne on tällä hetkellä se, että me kaksin mieheni kanssa vastaamme talon ja tontin kunnosta ja niiden hoitamisesta.

Olen ajatellut, että alussa kun talo ja asuinalue ovat uudet, hommaa on enemmän. Tontti on paljas ja nurmet ja muu pihalle tuleva on laitettava itse. Ja pihalle rakennettava muutama lisärakennus. Mutta kun nämä kaikki lisäosat roskakatoksineen ja autotalleineen ovat valmiit, alkaa niiden kunnostustyöt. Jos istuttaa marjapensaita ja omenapuita, niiden sato täyty poimia, hillottaa, mehuttaa, kestitä ystäviä omenapiirakalla. Siis homma ei lopu koskaan.

Väkisin tässä vuoden mittaan on hiipinyt mieleen ajatus, olenko sittenkään omakotitaloasuja? Vastaus on: kyllä olen. Enemmän kuin pari- tai rivitaloasuja. Kerrostalosta puhumattakaan. Näistä kaikista muissa paitsi rivitalossa olen elämäni aikana asunut. Ja joka kerta näissä muissa ärsyttää se, että kun ei ole oma tupa, ei ole omaa lupaa. Taloyhtiöillä on enemmän sääntöjä, joita noudattaa, kuin omakotitaloasujalla. Sitten on myös ne naapurit. Pahimmillaan ylhäällä, alhaalla ja molemmilla sivuilla. Olen kuunnellut naapureiden riitelyä, lautasten heittelyä, pöntöllä asioimista, yskimistä ja yli-innokasta urheilufanitusta aivan liian paljon. Ei enää koskaan sanon minä, jos ei ole pakko. Luon vaikka mieluumin lunta yötä päivää kun kuuntelen päivittäin yläkerran kanta-astujaa ja luen ilmoitustaululta heippa-lappuja.

Valitettavasti naapureitaan ei saa valita itse, mutta onneksi tällä hetkellä naapurit ovat mukavaa sorttia. En silti tahtoisi, että meidän seinät olisi kiinni toisissaan.


Omaa rauhaa rakastava,
Doris

17. elokuuta 2016

DIY sisustuspallot




Hittituote pallovalonauha on ollut pinnalla jo pidemmän aikaa. Itsekin olen niitä ihastellut, mutta aina kuitenkin todennut, että äh, kaikilla on niitä, joten haluan jotain vähän erilaisempaa. Päätin ottaa pallonauhasta itselleni DIY-projektin.

Etsin kaapista viime vuosien neulomuksista ylijääneitä lankoja ja hankin vesi-ilmapalloja. Puhalletun ilmapallon päälle kieputin lankaa, sivelin pensselillä pintaan ohuen kerroksen decoupage-lakkaa ja annoin kuivua seuraavaan päivään. Sitten puhkaisin ilmapallot ja näin DIY- pallonauhan pallot olivat valmiit. Otin pätkän hopeista lankaa ja solmin lankapallot siihen sopivin välimatkoin ja ripustin pallonauhan pikkuherran huoneeseen.






Toki näistä lankapalloista olisi voinut toteuttaa myös pallonauhan valoilla, mutta en nähnyt tarvetta valoille. Koristevaloja kuitenkin harvoin pidetään päällä (itse en ainakaan jaksa joka ilta sytytellä kaikkia koristevaloja ja kynttilöitä palamaan) sekä minimoin sen, ettei johto jää rumasti roikkumaan pitkin seinää etsien pistorasiaa :)




Luulen, että tulevaisuudessa toteutan pallonauhan myös valoilla, sen verran kivaa näiden näpertely oli :)


Terkuin,
Doris



15. elokuuta 2016

Varovainen tutustuminen kirppistelyyn

En ole koskaan ollut mikään ns. kirppisihminen. Käyn niillä todella harvoin ja silloinkaan en löydä mitään. Muutamat ystäväni ovat oikeita kirppisrohmuja, joka viikko he löytävät eri kaupunkien kirppiksiltä ja nettikirppiksiltä todellisia aarteita. Miten he sen oikein tekevät? Mistä kehittää kirppissilmä ja osata löytää kirppiksiltä priimaa? Siinä säästäisi rahaa sekä luontoa.

Nämä ihanat Converset saivat sunnuntaina meiltä uuden kodin


Huomasin yhtäkkiä olleeni viime viikolla kirpputorejen kanssa enemmän tekemisissä kuin koskaan aiemmin elämässäni. Kävin uudella lastenkirppiksellä, yllättäen löytämättä sieltä mitään. Selailin useana päivänä nettikirppistä, ja hankin sen kautta etsinnässä olleen syöttötuolin, ja jopa myin siellä meille tarpeettomiksi jääneitä huonekaluja. Kirppariviikkoni kruunasi vielä sunnuntainen vierailu Åblogien järjestämällä kirppiksellä, josta löysin ihanat pienet valkoiset tennarit todella edullisesti. Vihdoin löytö, joka loi uskoa siihen, että kirppissilmä voi näköjään kehittyä :)



Stokken Tripp Trapp löytyi pikavauhtia nettikirppikseltä

Entinen ruokapöytämme herätti paljon kiinnostusta nettikirppiksellä. Opiskelemaan muuttanut nuoripari kävi hakemassa sen kotiinsa <3


Oli kiva huomata, että löytöjä selvästi pystyy tekemään, jos vain haluaa. Etenkin nettikirppikseltä, josta voi hakusanalla hakea etsimäänsä. Laitoin palveluun hakuvahdin, joka jo seuraavana päivänä ilmoitti etsimäni tuotteen tulleen myyntiin. Oli myös kiva huomata, että itselle tarpeettomasta tavarasta oli niin helppoa päästä eroon ja tuottaa samalla iloa uudelle omistajalle. Olin jo monta kuukautta ajatellut laittaa tarpeetonta tavaraa myyntiin, mutta kokenut sen jotenkin hankalaksi. Typerä ennakkoluulo, josta olen päässyt vihdoin eroon. En ehkä vielä hetkeen saa itseäni fyysisesti kirppikselle myymään tai kiertelemään niissä kauppakeskusten sijaan, mutta nettikirppistelyssä aion aktivoitua sekä myyjän että ostajan roolissa.



Peukut Second Handille,
Doris

10. elokuuta 2016

Sisustukseen sopiva lelukori, check!



Leluja alkaa kertyä nurkkiin ja lojua pitkin lattioita. Olohuoneessa ne eivät näytä lainkaan kivalta. Haluan, että koti on siisti vaikka meillä lapsi asuukin, ja ettei hänen tai kenenkään muunkaan perheenjäsenen tavaroita pyöri lattioilla tarpeettomana.

Hakusessa on jo pidemmän aikaa ollut olohuoneeseen kiva leluille soveltuva kori tarkoin kriteerein. Sen pitää sopia sisustukseen, olla kaikinpuolin nätti, ei kovaa materiaalia oleva muovikoppa, josta lähtee melua sitä raahatessa ympäri lattioita ja sinne leluja kerätessä. Pehmeä materiaali oli kriteeri myös haavereiden varalta, ettei haittaisi vaikka kori saisikin välillä villiäkin käsittelyä.




Nettisurffailu tuotti tulosta: löysin MiniOnesin verkkokaupasta Baby`s Onlyn suuren neulepintaisen säilytyskorin nahkaisilla kantokahvoilla. Pehmeän, ihanan harmaan ja tarpeeksi suuren lelukoriksi, ja mikä tärkeintä, vähän liiankin hyvin sohvan nurkkaan sopivan <3

Leluja on korissa on tällä hetkellä vain sen verran, että pohja juuri ja juuri peittyy, joten onneksi tilaa jäi tuleville joulu-ja syntymäpäivälahjoillekin.





Nyt leluille on pehmeä koti,
Doris

8. elokuuta 2016

Toinen hääpäivä

Hääpäivänä on ihanaa muistella omaa päiväänsä morsiamena. Toissa kesänä 8.8 juhlittiin meidän tuoretta avioliittoa. Sää ja hääjuhla olivat täydelliset. Kaikki rakkaat juhlimassa meitä ja me itse oltiin nuoria ja kauniita :) Enempää ei olisi voinut hääpäivältään toivoa. Paitsi sitä, että olisipa juhlat jatkuneet monta päivää ja saisi palata takaisin siihen päivään ja kokea sen uudelleen.



Kaksi vuotta on nyt takana niin myötä- kuin vastamäessäkin. Onneksi taival on ollut enemmän myötämäkinen ja sen aikana on tapahtunut paljon. Ollaan rakennutettu omakotitalo, vaihdettu kotikaupunkia, matkustettu maailmalla ja meistä on tullut pikkuherran myötä myös perhe. Ollaan stressattu luonteillemme tyypillisesti välillä aivan turhista asioista ja huomattu, että kyllä kaikki aina järjestyy, tavalla tai toisella. Ollaan täten myös opittu toisistamme ja elämästä aika paljon. Kaikki tämä on ollut kahdelta avioliittovuodelta kiitettävä anti.

Seuraavana kesänä saan onneksi kokea häähuuman taas hieman lähempää kaason ominaisuudessa. Tämä on kunnia ja todellinen ilo päästä auttamaan siinä, että ystävän hääpäivä olisi yhtä ihana kuin omani oli. Onhan tuleva morsian osallinen siihen, että oma päiväni kesällä 2014 oli onnistunut, sillä hän oli tuolloin toinen kaasoistani, joten olen pienoisen palveluksen velkaa :)




Tulevia onnellisia vuosia päin astellen ja skumppalasia kohottaen,
Doris

Kuvat Ania Padzik

2. elokuuta 2016

Ulkomaille vauvan kanssa?

Krooninen matkakuume on diagnoosi, jonka varmasti saisin jos johonkin vaivojani valittaisin. Palaan lähes päivittäin ajatuksissani menneisiin vuosiin ja ihaniin reissuihin. Haaveilen tulevista reissuista ja teen päässäni karttaa, mihin seuraavaksi? Nyt, kun miehen parin kuukauden loma lähestyy uhkaavasti puolen vuoden päästä, minä istun matkasivustoja selaillen päivästä toiseen. Kohdevalinta on siinä mielessä helppo, että kaupunkilomat ovat poissuljettu vaihtoehto sydäntalvella joten jäljelle jää vain rantalomakohteita. Kohdevalintaan vaikuttaa tällä kertaa vahvasti lentomatkan pituus ja kohtuuden rajoissa pysyttelevä lämpötila.



Reissuun lähteminen on aina ollut helppoa, pakata laukut, suunnata oven edestä bussilla Helsinki-Vantaalle ja eikun siiville. Nyt mukana on kuitenkin pari muuttujaa, jotka eivät varmasti tee reissaamisesta sen vaikeampaan jos osaa asennoitua oikein, mutta silti huomaan lykkääväni matkan varaamista niiden vuoksi. Toinen muuttuja on omakotitalo. Hän ei toki lähde reissuun mukaan, mutta jää. Ja sehän vasta mietityttääkin. Entä jos poissaollessamme tulee vesivahinko, tulipalo tai kilometrin verran lunta? Entä jos tulee sähkökatkos ja se aiheuttaa teknisiin laitteisiin ongelmia?

Toinen muuttuja on pikkuherra. Hänen kanssaan reissaaminen ei varmasti tule olemaan samanlaista kuin kaksin. Olemme viimeisen puolen vuoden aikana reissanneet paljon Suomen sisällä sekä käyneet laivalla, ja joka kerta pikkumies on osoittanut olevansa hyvä matkakumppani. Siitä huolimatta, että vauva on tottunut jo jonkin verran maisemanvaihdoksiin tarkat matkasuunnitelmat on syytä jättää kotiin ja pakata tavaraa tuplasti mukaan. Täytyy löytää lentokentillä ja kohteessa sopivat reitit, joita pääsee kulkemaan kätevästi rattaiden kanssa sekä löytää varjoisia paikkoja suoran auringonpaisteen sijaan. Jos lähdetään vain perheen kesken, tarkoittaa se varmasti myös päiviä, jolloin toinen jää hotellille päiväuniaikaan ja toinen menee yksin rannalle tai ostoksille. Jos lähtisi matkalle isommalla porukalla, voisi lapsen hoitovuoroja jakaa useammalle henkilölle. Kaikessa on puolensa. On mukavaa mennä myös rauhassa omalla porukalla ja tehdä asiat juuri niinkuin on tottunut ja haluaa.





Huomaan myös pohtivani mahdollista tulevaa lentoa: sattuuko vauvan korvat, saako hän nukuttua koneessa, osaanko pakata lennolle kaiken siellä tarvittavan, saanko vietyä koneeseen tarpeeksi ruokaa vauvalle, onkohan koneessa muita lapsiperheitä? Myös hotellivalintaan vaikuttaa pikkuherra. Valitsen mieluiten laadukasta asumista palvelujen lähellä ja haluan huoneen olevan hyvin varusteltu sisältäen ainakin seuraavat asiat: jääkaappi, vedenkeitin, vauvan sänky ja ilmastointi. Hotellissa täytyy myös olla matala lastenallas, aurinkovarjoja sekä hotellilta matka lentokentälle ei saa kestää kauan, sillä ajatus kolmen tunnin kuumasta bussi-tai taksimatkasta vauvan kanssa ei houkuttele.





Tietysti mielessä on käynyt myös, että entä jos joku meistä sairastuu reissussa? Hassua. En ole koskaan aiemmin lykännyt "hyväksy ja varaa"- napin painamista tällaisten asioiden vuoksi. Olen osannut suhtautua asioihin rationaalisesti. Tulee mitä tulee, jos jotain erikoista tulee, katsotaan mitä siinä tilanteessa voidaan tehdä. Ihmisiä siellä ulkomaillakin asuu ja vauvaperheenä pakettimatkan kiilto silmissä puolihoidolla takaa myös matkaoppaan palvelut ja tietämyksen maan käytännöistä, jos tarve vaatii. Ja rokotusasioitakin olen jo hieman selvittänyt neuvolasta. Ei vauva varmasti mene rikki, jos hän saa ruokansa, leikkinsä, sylinsä ja unensa välillä toisessa maassa. Ja vanhemmillekin loma on varmasti kaikesta huolimatta rentouttava kun pääsee pois kotoa arkiaskareiden äärestä.


Lomasta haaveillen,
Doris