28. maaliskuuta 2018

DIY Pajunkissoista pääsiäiskoriste

Pääsiäinen koittaa tällä viikolla, mutta vielä ehtii hyvin askarrella pääsiäiskoristeita kotiin. Tänä vuonna päätin kokeilla pääsiäiskoristeeksi pajukissoista taivuteltua kranssia.




Tarvitset:

Pajunkissoja
Ohutta rautalankaa
Puuhelmiä
Juuttinarua
Munan muotoisia tai muun muotoisia roikkuvia pääsiäiskoristeita
Paperinarua, satiininauhaa tai muuta kivaa paksua nauhaa rusetiksi





Taivuttelin pari pajunkissan oksaa munan muotoon ja kiinnitin ne ylhäältä toisiinsa ohuella rautalangalla. Lisäsin yksittäisiä pajunkissanoksia tuomaan paksuutta kranssiin pujottelemalla niitä kahden aiemman pajunkissan lomaan.

Minulla oli munakoristeita, joissa oli valmiina ripustuslenkit. Solmin munakoristeet pajunkissakranssin yläosaan rautalangan päälle.

Pujotin valkoisia puuhelmiä juuttinaruun ja kiinnitin narun toisen pään samaan kohtaa kuin olin kiinnittänyt koristemunat ja narun toiseen päähän tein ripustuslenkin.

Leikkasin saksilla ylimääräiset töröttävät pajukissanoksan palat kranssin yläreunasta pois.

Avasin pitkän pätkän paperinarua, että siitä saisi kauniin, näyttävän rusetin. Solmin paperinarurusetin pajunkissakranssin yläosaan samalla peittäen rautalanka- ja ripustunlenkkiviritelmät.

Valmis!




Ihanaa pääsiäistä!
Doris

25. maaliskuuta 2018

Raskauspahoinvointi on kamalinta mitä tiedän!

Raskauspahoinvointia ei voi verrata perus vatsatautiin. Olo on aivan erilainen! Mahassa ei kierrä, mutta kurkussa tuntuu koko ajan siltä, että pitää pysytellä muovipussin lähellä. Jopa itse oksentaminen tuntuu erilaiselta, paljon voimakkaammalta ja se tavara tulee jostain viimeisestä pohjukasta asti raikuvan äänen kera. Toiset raskaanaolevat eivät kärsi tästä lainkaan, toiset selviävät pienellä kuvotuksella, toiset taas joutuvat tiputukseen, sillä mikään ei pysy sisällä. Sitten on meitä välimallin pahoinvoivia, joilla ruoka pysyy osittain sisällä ja pissaa tulee, joten tiputukseen ei huolita.

Olet onnekas, jos et ole koskaan raskaanaollessasi kokenut pahoinvointia. Olo on niin lamauttava ja tekee arjesta yhtä helvettiä. Oksennusrefleksi laukeaa mitä kummallisimmista asioista. Joku tietty äkillinen haju, jääkaapin avaus, tiskikoneen avaus, ruokamainoksen näkeminen lehdessä, jonkin kirjavan kankaan kuosi, ihan mikä vain voi saada sen aikaan. Ympärivuorokautinen paha olo, joka itselläni oli pahimmillaan aamulla ja aamupäivällä, mutta heräsin siihen välillä myös öisin. Nyt olen ollut kaksi viikkoa taas elävien kirjoissa, 11 viikon oksennustaudin jälkeen, mutta se pahoinvointipäivä voi taas koittaa minä päivänä tahansa.




Minun raskauspahoinvointiini ei auta se, että syön jotain, ennen kuin nousen sängystä, laatta lentää silti. Oloa helpottaa hieman se, jos pystyy syömään jotain pientä vähintään kahden tunnin välein. Mutta siinäpä se. Mitä sitä söisi? Kun kaikki ruoka ällöttää. Se mikä maistui eilen, ei todellakaan maistu tänään tai edes viikon päästä. Mitään ei tee mieli, täytyy vain keksiä joka päivä kaupasta se vaihtoehto, joka ällöttää vähiten. Joskus saattaa ilahtua, sillä vaihtoehto, jonka valitsi saattaakin olla hyvää ja mennä alas ihan hyvällä ruokahalulla. Mutta vain tänään, huomenna se ei enää toimi. Joka päivä on pakko käydä kaupassa, sillä mitään ei voi ostaa huomista varten. Oman haasteensa ruokailusta selviämiseen tuovat myös raskauden aikaiset ruokarajoitukset. Usein voisin ajatuksissani kuvitella syöväni juurikin jotain valmista, tyhjiöpakattua, kaupan hyllyltä, mutta.... niissä piilee listeria-riski, esimerkiksi valmiiksi pakatuissa salaateissa, joten niitä ei voi syödä vaikka mieli tekisi. Tai joku raskaanaoleva varmasti syö, mutta itse en halua ottaa sitä riskiä oman mielihaluni vuoksi.

Valmisruuissa olisi myös se hyvä puoli, ettei kotona tarvitsisi laittaa ruokaa. Kaiken paistamisen käry saa taas oksennusrefleksini laukeamaan. Jos ei itse siinä hetkessä niin seuraavana aamuna kun avaa makuuhuoneen oven ja pääsee keittön puolelle niin HYI ETTÄ! Laitoinkin pahimpana aikana meidän taloon kokkauskiellon. Varsin kätevää näin 2-vuotiaan taaperon kanssa. Jos ruokaa kiellosta huolimatta joutui tekemään, tein sen tupot nenässä, etten haistaisi mitään. Haistoin silti.

Suussa vellova maku on kamala. Vaikka pesisi hampaat ( josta muuten myös tulee oksennusrefleksi) monta kertaaa päivässä, maku ei lähde pois. Tämä on jotain niin kamalaa. Vaikka itse oksentelu olisi jo takanapäin, tämä kamala maku suussa vain pysyy. Kaikki ruoka maistuu oudolta, kun suussa on jo valmiiksi outo maku.

Pahaa oloa provosoi myös kännykän ja muiden näyttöjen tuijottaminen, joten pyrin olemaan niiden ääressä mahdollisimman vähän. Sain myös raskauden alkuviikkoina hieman apua raskauspahoinvointiin akupunktiorannekkeista, joita saa apteekista. Ne veivät terävimmän kärjen pahoinvoinnilta, mutta eivät ainakaan kohdallani poistaneet sitä kokonaan. Huomasin myös, että raskausvitamiinin ottaminen pahensi pahoinvointia, joten niitä en pystynyt syömään lähes lainkaan.

Voi kumpa raskauspahoinvoinnin voisi lopettaa vain järkeilemällä ja ajatuksen voimalla. Mutta edellisestä kokemuksesta tiedän (toivon), että tähän auttaa vain aika. Viimeistään laskettu aika.



Terkuin,
Doris

19. maaliskuuta 2018

Mistä tiesin olevani raskaana?

Olen tosiaan ollut kerran aiemminkin elämässäni raskaana. Raskaustesti, jonka silloin raskautta epäiltyäni tein, näytti negatiivista. Kyseessä oli liuskatesti. Epäsäännölliset kuukautiseni olivat mielestäni kuitenkin myöhässä. Muutaman päivän päästä ostin digitaalinäytöllä varustetun testin, jossa luki "raskaana 3-4 viikkoa". Mitään oireita ei ollut. Ehkä pientä pistelyä alavatsassa, mutta sitä oli esiintynyt jo koko kevään ajan, jolloin raskautta olin kovasti toivonut. Naisen keho on ihmeellinen. Tuon kevään aikana olin useana kuukautena oireiden perusteella varma, että olin raskaana, ja vasta kun oikeasti olin, oireita ei ollutkaan. Kunnes meni muutama viikko eteenpäin ja superväsymys ja pahoinvointi tulivat kuvioihin.




Rapeat kalapalat, kananmunakastike ja keitetyt perunat. Niistä alkoi hillitön viikkoja kestänyt oksentelu ja pahoinvointi. Olin välillä jopa sairaslomalla sen vuoksi. Makasin pimeässä huoneessa ja joka kerta kun nousin ylös, tuli jotain myös mahasta ylös. Suurta himoa mihinkään tiettyyn ruoka-aineeseen ei ollut, vaan joka kerta piti miettiä, mitä uskallan syödä. Aika paljon meni ruisleipää, luumusosetta ja sokerittomia salmiakkipastilleja. Hyi, nyt ajatuskin etoo tuosta ruokavaliosta! Ja niin muuten kananmunakastikkeestakin. En ole pystynyt syömään sitä kohta kolmeen vuoteen.

Vuonna 2017 itsenäisyyspäivänä tein taas liuskaraskaustestin, sillä tiesin, että mahdollisuus raskauteen on olemassa ja aikomuksena oli Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi ottaa kuohuvaa. Testi näytti puhdasta negaa. Pari päivää sen jälkeen ostin jälleen digitaalisen raskaustestin, vaikka edelleen suht epäsäännölliset menkkani eivät mielestäni olleetkaan myöhässä. Maistoin suussa kuitenkin saman maun kuin edellisenä raskausaikanani: tunkkainen, ällö, kaikki ruoka maistui sen maun läpi oudolta. Mädäntyneen lihan ja jonkin muun ällöttävän sekoitus. Vaikea kuvailla. Rintavarustus tuntui myös poikkeuksellisen raskaalta. Ja digitaalinen testihän sen taas kertoi, että plussaa pukkaa. Olimme mieheni kanssa menossa saunaan kun tein testin. Digitaaliset palkit juoksivat testissä ja minä puuhailin jotain muuta siinä odotellessa. Yhtäkkiä mieheni huusi "PLUSSA!". En osannut oikein olla edes yllättynyt, niin varma olin tuon suussa vellovan maun perusteella raskaudestani. Taidettiin molemmat todeta: "Oho!".



Terkuin,
Doris

12. maaliskuuta 2018

1+1=4= iloisia uutisia

Aiemmin laskukaava meni 1+1=2, sitten siitä tuli 1+1=3 ja nyt siitä tulee 1+1=4! Kyllä, meille tulee vauva <3






Toivottu, haluttu, suunniteltu, mutta silti meille itselle vähän kuitenkin yllätys. Toki tiesimme, että mahdollisuus tähän on olemassa ehkäisyn poisjättämisen jälkeen, mutta ei meistä kumpikaan uskonut, että tämä tapahtuisi itsellään, luonnollisesti. Esikoisemme kun on tosiaan alkunsa saanut hormonihoidoilla. Neuvolasta tarjottiin hoitoja heti, kun ilmoitin vauvahaaveistamme. Sanoin, että odotellaan rauhassa ensi vuoteen, ei tässä mikään kiire ole, tulee itsellään jos tulee ja jos ei, niin katsotaan sitten hoitojen mahdollisuutta. Mutta eipä tarvinnutkaan!

Nyt on menossa raskausviikko 18 ja masumajailija tulee maailmaan elokuussa. Kesän lapsi! Ihanaa saada vauva aivan eri vuodenaikaan kuin edellisellä kerralla :)

Nyt sitten vain rauhassa odotellaan..


Terkuin,
Doris

1. maaliskuuta 2018

Mitä tekisin nyt perheellisenä toisin, jos rakentaisin talon?

Meidän talo on suunniteltu ja rakennettu silloin, kun meillä ei ollut vielä lapsia. Kaikkia asioita ei ole siis ajateltu ihan loppuun asti lapsiperheen näkökulmasta. Se tietty vähän näin jälkikäteen harmittaa. Tottakai on ihanaa, että talo oli valmis kun vauva syntyi eikä tarvinnut olla rakennusprojektin keskellä pikkulapsen kanssa. Olen huomannut monesta tutusta, kuinka raskasta se on. Ihan kun uusi elämäntilanne ei vauva-arkineen olisi tarpeeksi raskasta ilman pikku rakennusprojektia. Itse en ainakaan pystyisi siihen.

Millaisia ratkaisuja kaksi lapsetonta aikuista teki talossa mahdollista lasta varten ja mitä olisi tehnyt toisin, jos olisi pystynyt asettumaan katselemaan asioita lapsiperheen näkökulmasta? Kyllä me yritettiin, mutta ei kaikkea oikeasti voi tajuta, jos on tottunut elämään vain aikuisten kesken.





Nämä ratkaisut teimme perheenlisäystä ajatellen:

  1. Meillä on 4 makuuhuonetta. Yksi päämakkari, kaksi "lastenhuonetta" ja yksi vierashuone. Minä olisin halunnut yhden makkarin pois, että olohuoneen koko olisi vieläkin isompi. Mutta järkeilimme asian niin, että meillä käy paljon vieraita, joten vierashuone tarvitaan. Jos toista lasta ei koskaan tule, voidaan sitten remontoida yksi ylimääräinen huone pois pelistä. Mutta lähdetään siitä, että on kaksi lasta, joille on varattuna omat huoneet jo alusta alkaen.
  2. Yksikerroksinen talo. Yläkerta ja portaat olisivat varmasti olleet kivat, mutta toisaalta, mihin niitä tarvitsee? Lasten kanssa saa aina pelätä, että milloin he tulevat sieltä pää edelle alas ja siivoaminenkin on paljon hankalampaa. Yhdessä tasossa oleva talo on hyvä.
  3. Kaksi vierekkäistä suihkua kylpyhuoneeseen. On kiva, että yhteisellä saunareissulla useampi perheenjäsen pääsee yhtä aikaa suihkuun, eikä muiden tarvitse jonottaa, kun yksi suihkuttelee.
  4. Suuri kodinhoitohuone, jossa on uloskäynti terassille. Ajatuksena oli, että vauvan vaunuja voi pitää terassilla ja kurakelillä vaunut saa tuotua kodinhoitohuoneeseen eteisen likaamisen sijaan.
  5. Suuri eteinen, jossa rattaat mahtuu olemaan olematta kenenkään tiellä.






Mitä olisin tehnyt vielä enemmän lapsiperhe-elämää ajatellen, jos olisin tajunnut? Nämä asiat olemme siis tajunneet vasta lapsen saavuttua perheeseemme, ja jos meillä olisi ollut lapsi jo rakennusvaiheessa, olisimme varmasti tehneet nämä ratkaisut taloomme:

  1. Kura-eteinen kodinhoitohuoneeseen. Kyllä, meillä on suuri kodinhoitohuone, josta pääsee suoraan kylpyhuoneeseen, mutta olisihan se todella jees, jos kodinhoitohuoneen puolella ulko-oven edessä olisin ritilällä ja lattiakaivolla varustettu kura-eteinen. Siinä voisi suihkutella kuraisen lapsen kuravaatteet päällä ja riisua vaatteet sen jälkeen kuivamaan sotkematta koko kylpytiloja
  2. Astianpesukone olisi muualla kuin lattiatasossa. Tämä siksi, että nyt kun talossa on taapero, ei astianpesukonetta voi täyttää tai tyhjentää kun hän nukkuu päiväunia sisällä. Eikä sitä voi myöskään täyttää tai tyhjentää hänen ollessa hereillä, sillä hän toistuvista kielloista ja poiskantoyrityksistä huolimatta tulee räpeltämään konetta, siinä olevia astioita ja nappuloita koko ajan. Jos astianpesukone olisi pöytätason korkeudella, tätä "ongelmaa" ei olisi. Astianpesukoneita olisi myös kaksi. Toisessa olisi aina kätevästi likaiset ja toisessa puhtaat astiat, niin tiskialtaaseen ei kertyisi likaisia astioita. 
  3. Superäänieristeet huoneiden väliseiniin. Lattiaa pitkinhän se ääni yleensä kulkee, mutta olisin silti kaivannut seiniin vielä lisäeristystä, sillä etenkin olohuoneessa ja keittiössä tapahtuva elämä kantautuu muihin huoneisiin herkästi. Tämä on oikeastaan sellainen asia, jota ei voi huomata ennen kuin talossa asuu. Etukäteen on todella vaikea tietää millä tasolla äänieristys on. 






Terkuin,
Doris