30. toukokuuta 2016
Kupliva tyrni-mansikkamehu
Anopin mökillä kasvaa paljon tyrnipensaita ja olen onnekkaana päässyt sadosta pariin otteeseen osingoille. Paitsi että tyrni on luonnon vitamiinipommi on se myös loistava raaka-aine erilaisiin herkkuihin.
Tulevaa mansikkasatoa ajatellen pakastimen tarkistuksen yhteydessä löytyi vielä viime kesäisiä tyrnejä rasian pohjalta. Aiemmin olen käyttänyt tyrnejä lähinnä smoothieihin ja fruitieihin, mutta nyt ajattelin kokeilla niitä kesäiseen mehujuomaan. Pelkästään käytettynä tyrnit ovat aika kirpeitä, joten lisäsin mehuun hieman ruokosokeria ja tuoreita mansikoita. Kuplivuuden mehu sai sitruunanmakuisesta kivennäisvedestä, mutta varmasti kuohuviinikin toimii, jos haluaa juomasta alkoholipitoisen vaihtoehdon.
Kupliva tyrni-mansikkamehu yhdelle
1 dl tyrnimarjoja
1dl mansikoita
muutama ruokalusikallinen ruokosokeria
sitruunanmakuista kivennäisvettä
Laita marjat kattilaan pienen vesimäärän kanssa kiehumaan. Lisää ruokosokeria oman maun mukaan. Kiehauta n. 10 minuuttia. Ota kattila pois liedeltä ja survo perunamuusisurvimella vielä loputkin mehut marjoista irti. Kaada mehu siivilän läpi isoon lasiin ja täytä loput lasista kivennäisvedellä.
Eikun nauttimaan,
Doris
23. toukokuuta 2016
Sisustusta matkamuistoilla
Huomaan taas istuvani keittiössä aamukahvin ja matkailulehden ääressä. Matkakuume on alkanut taas kasvaa ja tulevia matkakohteita on ajatukset pullollaan. Joka vuosi ollaan oltu reissussa tähän aikaan. Nyt ei olla, koska on omakotitaloasujan kevätpuuhat ja tietysti hieman matkailua hankaloittava pikkuherra.
Reissussa meillä on tapana kävellä rannoilla etsien kauniita kiviä ja simpukoita. Lähes jokaiselta ulkomaanmatkalta, jossa ollaan oltu meren äärellä, matkalaukussa on kulkeutunut kotiin pussukallinen matkamuistoja. Ne ovat pysytelleet vuosia omissa pusseissaan ja olen pohtinut, miten laittaisin nuo tärkeät muistot esille kotiimme. Vastaus löytyi Riviera Maisonin myymälästä, jossa käyn aina silloin tällöin haaveilemassa.
Löysin täydellisen pullon tekstillä "Every empty bottle is filled with stories". Tiputtelin kaikki pienimmät simpukat pullon pohjalle ja yhden isomman Karibian aarteen laitoin korkiksi. Pullosta tuli täydellinen! Ja tilaa jäi vielä tulevien vuosien matkamuistoillekin.
19. toukokuuta 2016
Täydellisen nurmikon metsästys
Talven jälkeen vihreys yllättää aina. Puut ovat seisoneet kuukausia harmaina ilman lehtiä ja yhtäkkiä niiden ulkonäkö muuttuu kevään tullessa. Kaikki kävi tänäkin vuonna nopeasti: hiirenkorvat ehtivät olla vain muutaman päivän ja eräänä aamuna takapihalla oleva metsä oli muuttunut tuuhean vihreäksi.
Toista vihreyttä ollaan meidän pihamaalla myös odotettu. Nimittäin nurmikon kasvua. Projekti, jota kumpikaan meistä aikuisasukeista ei ollut tehnyt aiemmin. Vähän aluksi jopa tuskailtiin, että mitenhän homma mahtaa hoitua. Mutta hoituihan se! Tuli kaivuri, multakuorma, kalkki, siemenet, harava, lähes kivikautinen jyrä, muutama tunti lapsen päiväunia ulkona, vikkelät kädet, ja niin oli laitettu nurmikko itämään meidän tehotiimin voimin.
Sitten alkoivat tuskalliset kaksi viikkoa. Kastelet letkun kanssa mustaa multaa useita kertoja päivässä. Homma tuntui aivan turhalta. Vihreydestä ei tietoakaan, ei edes rikkaruohoista. Siemenpussin kyljessä luki, että itämisaika on 1-3 viikkoa, ja yöt olivat vielä kylmiä, joten jännityksellä odottaen jatkoimme vesilaskun kasvattamista.
Olen huomannut vihertämisen ilosta huolimatta, että nurmikon perustaminen on stressaavaa puuhaa. Koko ajan katselee ulos ja toivoo samaan aikaan sadetta ja auringonpaistetta. Säähän ei valitettavasti voi vaikuttaa itse. Viime päivinä on satanut neljä päivää putkeen ilman varsinaista auringon pilkahdustakaan. Taas jännittää: kuoleeko vastaperustettu nurmikko liiasta vedestä? Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kuivuus varmasti on pahempi asia tuoreelle nurmelle ja sen menestyksekkäälle kasvulle kuin liika vesi. Jäämme jännityksellä odottamaan tarvitseeko ruohonleikkuria hankkia tänä kesänä lainkaan.
Toista vihreyttä ollaan meidän pihamaalla myös odotettu. Nimittäin nurmikon kasvua. Projekti, jota kumpikaan meistä aikuisasukeista ei ollut tehnyt aiemmin. Vähän aluksi jopa tuskailtiin, että mitenhän homma mahtaa hoitua. Mutta hoituihan se! Tuli kaivuri, multakuorma, kalkki, siemenet, harava, lähes kivikautinen jyrä, muutama tunti lapsen päiväunia ulkona, vikkelät kädet, ja niin oli laitettu nurmikko itämään meidän tehotiimin voimin.
Kahden ja puolen viikon kohdalla yksinäinen ruohonkorsi törötti mullasta terassin kupeessa. Toivonkipinä heräsi: kohta meillä ehkä kasvaa nurmikko! Siitä muutama päivä eteenpäin alkoi vihertää kaikkialla. Ei aivan tasaisesti, mutta kuitenkin :)
Olen huomannut vihertämisen ilosta huolimatta, että nurmikon perustaminen on stressaavaa puuhaa. Koko ajan katselee ulos ja toivoo samaan aikaan sadetta ja auringonpaistetta. Säähän ei valitettavasti voi vaikuttaa itse. Viime päivinä on satanut neljä päivää putkeen ilman varsinaista auringon pilkahdustakaan. Taas jännittää: kuoleeko vastaperustettu nurmikko liiasta vedestä? Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kuivuus varmasti on pahempi asia tuoreelle nurmelle ja sen menestyksekkäälle kasvulle kuin liika vesi. Jäämme jännityksellä odottamaan tarvitseeko ruohonleikkuria hankkia tänä kesänä lainkaan.
15. toukokuuta 2016
Länsirannikolla tuulee
Vuosien Helsingissä asumisen jälkeen olen asettunut aloilleni muutaman tuhannen asukkaan kuntaan Länsi-Suomeen. Helsinki tarjosi paljon kokemuksia, näkemyksiä ja asennetta elämään. Mutta tarjoaa tämä pieni maalaiskuntakin jotain: hiljaisuutta, vehreää metsää ja toisinaan maatiloilta tuulen mukana lehahtavaa lannoitteen hajua.
Lähdin Helsingistä toteuttaakseni unelmia. Tuntui siltä, että kaupunki estää niiden toteutumisen tai tekisi siitä ainakin vaikeampaa. Tarvitsin rauhaa ja omaa itäsuomalaista synnyinkaupunkiani muistuttavan pitäjän, ilman kiirettä ja raitiokiskojen kolinaa. Klisee, mutta kohdallani totta. Pikkutytöstä asti haaveilin perheestä, omakotitalosta ja avioelämästä. Nyt haaveeni ovat siltä osin toteutuneet, että uudenkarhea omakotitalo on hankittu ja sitä asuttaa tällä hetkellä minun lisäkseni kaksi toisen sukupuolen edustajaa.
Haaveeni äitiysloman tuomasta vapaudesta on myös toteutunut. Päivät ovat sekaisin ja maanantait eivät ahdista enää lainkaan. Nyt on myös aikaa kirjoittaa. Aloittaa oma blogi. Se, mistä olen myös haaveillut jo pidemmän aikaa. Kirjoittaa intohimoistani: Sisustuksesta, kiireettömästä arkielämästä ja kaikesta kivasta ja kauniista.
Follow your dreams,
Doris
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)