19. syyskuuta 2018

Tavoitteena lääkkeettömästi käynnistynyt synnytys, kuinkas kävikään?

Usein jutellessani äitien kanssa, ketkä ovat kokeneet lääkkeillä käynnistetyn synnytyksen, suurin osa heistä toivoo, että seuraava synnytys hoituisi ilman lääkkeellistä käynnistystä. Ja tätä samaa toivoin myös minä. Viimekertaiset kokemukseni lääkkeillä käynnistetystä synnytyksestä eivät todellakaan olleet mitenkään hyvät, ja vaikka en ollut koskaan kokenutkaan ns. spontaanisti alkavaa synnytystä, uskoin sen silti olevan kaikin puolin parempi ja miellyttävämpi kokemus. Totta kai nämä ovat asioita, jotka jokainen synnyttäjä kokee omalla tavallaan, mutta olisi hieman pettymys, jos kroppani ei osaisi käynnistää maailman luonnollisinta tapahtumaa itse. Ensimmäisellä kerralla se jäi mysteeriksi, olisiko synnytys käynnistynyt luonnollisesti, jos oltaisiin odotettu, eikä käynnistetty synnytystä hätiköidysti pieleen menneen vauvan suuren koko arvion vuoksi.




Akupunktiohierontaa ja rentoutusmusiikkia


Luin tämän odotuksen aikana paljon hypnosynnytyksestä, hengittämisestä, rentoutumisesta, kuuntelin rentoutusmusiikkia, etsin rentouttavia mielikuvia, otin selvää erilaisista kivunlievitysmenetelmistä sekä katsoin luentoja luonnollisesta synnytyksestä Youtubesta. Kävin myös synnytyksen stimulaatio -hoidossa Kätilön koti nimisessä turkulaisessa yrityksessä, jossa ihana kätilö Anna Paul tarjoaa kaikenlaisia hoitoja, luentoja, synnytysvalmennusta jne. raskauteen ja synnytykseen liittyen. Oma hoitoni oli parin tunnin setti rentoutusta, hemmottelua, raskaushierontaa sekä akupunktiopisteiden painelua. Niillä valmisteltiin kehoa luonnollisen synnytyksen käynnistymiseen. Hoidon aikana tuli muutamia kipeämpiä supistuksia, mutta itse synnytystä se ei saanut käyntiin. Vauva ei ollut vielä valmis syntymään. Jos olisin mennyt kyseiseen hoitoon lasketun ajan tienoilla, olisi hetki synnytyksen käynnistymiselle voinut olla otollisempi tällä hoidolla. Tai sitten ei. Kukaan ei voi ennustaa milloin synnytys käynnistyy ja millä keinolla. Se tapahtuu silloin, kun äidin keho ja vauva ovat siihen valmiit. Joillakin akupunktiopisteiden stimulointi käynnistää synnytyksen, toisilla ei. Mutta missään nimessä hoidosta ei ole mitään haittaa, päin vastoin: siitä saa voimaa ja oksitosiinin aiheuttama hyvä olo jatkuu monta päivää.


Ei tippaa tai pilleriä, kiitos!


Se tunne, kun keho ei ole yhtään valmis synnytykseen, puhumattakaan mielestä, on kamala. Kamalamman siitä tekee se, että synnytys yritetään saada käyntiin lääkkeillä. Joo, lääkkeet, joilla synnytystä yleensä käynnistellään, ovat pitkälti samoja aineita, joita synnytystapahtumassa muutenkin erittyy, mutta silloin kun se tehdään väkisin, vastoin luontoa, se sekoittaa kropan ja pään. Tiedän, että joskus synnytystä on pakko avustaa käyntiin tai etenemään lääkkeillä, jos on hätä tai tarve vaatii, mutta se, että se tehdään liian heppoisin perustein, jännittää minua. Viime kertainen kokemukseni oli kuin olisin ollut koekaniina jossain tutkimuslaitoksessa. Minua siirreltiin paikasta toiseen, koko ajan joku halusi katsoa kohdunsuun tilanteen edistymistä ja minä odotin, mitä tuntemuksia lääkkeet saavat aikaan. Ja ensikertalaisena en edes tiennyt miltä supistusten täytyisi tuntua, joten oli vähän vaikea vastata koko ajan vaihtuvien kätilöiden kysymyksiin " Noh, tapahtuuko lääkkeestä mitään, miltä nyt tuntuu?"

Synnytyksen etenemiseksi olisi hyvä, jos pystyisi olemaan rentona, ja että äidin keho erittäisi itse oksitosiinia, joka edistäisi synnytystä ja auttaisi vauvan ulos helpommin. Mutta jos tilanne pelottaa, siitä tulee kauhunsekainen, äiti yrittää kontrolloida tilannetta liikaa ja ahdistuu, ja silloin taas pahimmassa tapauksessa erittyy äidin kehoon adrenaliinia, joka taas estää synnytystä edistävän oksitosiinin toiminnan. Minulle kävi juuri näin. Tuijotin koko ajan kelloa ja supistusmittaria. Jokainen lähenevä supistus laittoi kehon panikoimaan ja pohdin koko ajan, milloin synnytys loppuu. Meneekö siihen tunteja vai vuorokausia? Ja tottakai myös pelkäsin, tulenko pian puskemaan ulos minulle arvioidun 4,5-5 kg jättivauvan, entä jos se ei mahdukaan ulos? Minulle arvioitu jättivauva painoi lopulta 3850g. 

Kehoni ja mieleni taistelivat hämmentävää, yhtäkkisesti käynnistettyä synnytystapahtumaa vastaan ja synnytystä edistävää oksitosiinia pumpattiin samaan aikaan suoneen. Jotenkin ristiriitaista. Ehkä, jos olisin tiennyt miten synnytystapahtuma toimii ja mitkä muut asiat siihen vaikuttavat positiivisesti kuin synnytysvalmennuksessa toitotettu ainainen hengittäminen, olisi lääkkeillä käynnistetty synnytys voinut ollakin parempi kokemus. Tai jos minulle olisi annettu edes päivä aikaa valmistautua käynnistykseen ja nukkua yön yli kotona. Sillä tämä olisi ollut mahdollista, koska kenelläkään ei ollut mitään hätää eikä synnytystä ollut loppujen lopuksi mitään kiirettä käynnistää. Ja lopulta, vauvan synnyttyä pettymys oli suuri, sillä lääkkeellinen käynnistys oltiin tehty pieleen menneen kokoarvion vuoksi aivan turhaan ja liian aikaisilla viikoilla.




Toinenkin synnytys käynnistettiin


Tämä toinenkin synnytys käynnistettiin raskausviikon 39 tullessa täyteen. Tällä kertaa käynnistysaika oli varattu etukäteen ja olin henkisesti valmistautunut siihen. Olimme varautuneet siihen, että synnytys voi lähteä käyntiin itsellään, mutta jos ei, niin sitä ehkä autettaisiin vähän sairaalan toimesta. Minun ei ollut pakko suostua käynnistykseen, mutta ajattelin, että olen käyttänyt nyt kaikki keinot siihen, että synnytys käynnistyy luonnollisesti. Lääkäri teki viikkoa aiemmin vähän "rajumman" sisätutkimuksen siinä toivossa, että se saisi synnytyksen käynnistymään, Tyksissä kokeiltiin myös akupunktioneuloja, kotona kokeilin niin rehkimistä, rentoutumista kuin akupunktiopisteiden hierontaakin. Mutta yhtä supistustentäyteistä yötä lukuunottamatta mitään muuta ei tapahtunut, joten tiesin, että käynnistys olisi kuitenkin lähiviikkoina edessä. Miksi? Siksi, koska olin kokenut varhaisen lapsiveden menon jo viikolla 35, ja ennen on toimittu niin, että tällaisessa tapauksessa käynnistely on aloitettu jo raskausviikon 37 tienoilla. Olin siis saanut jo pari viikkoa lisäaikaa, sillä minulla ja vauvalla oli kaikki hyvin. Mutta mitä pidemmälle käynnistystä odoteltaisiin, sitä suuremmaksi riskit kaikkeen kasvaisivat. Ja niitä riskejä en halunnut ottaa.

Käynnistyspäivänä tilanne oli jo sen verran kypsä, että kohdunkaulaa oli vain vähän jäljellä, se oli pehmeä ja olin pari senttiä auki. Lapsivettä oli jäljellä läikkiä eli ei enää kovinkaan paljon. Toiveeni lääkkeettömästä käynnistyksestä otettiin huomioon hyvin, tällä kertaa Tyksissä oli sitä paitsi aivan ihana ja helläkätinen synnytyslääkäri ja kätilöt <3 

Käynnistys tietenkin jännitti, mutta tässä kohtaa ei auttanut enää perääntyä, joutuisin joka tapauksessa synnyttämään tämän lapsen tavalla tai toisella. Kyseinen tapahtuma ei missään määrin kuulu muutenkaan lempipuuhiini, joten mitä nopeammin se olisi ohi, sen parempi :D Synnytystä aloitettiin käynnistellä ballongilla, eli vesi-ilmapallon näköisellä härvelillä, joka laitetaan kohdun suulle lapsen päätä vasten. Sen tarkoitus on muistuttaa vauvan päätä, joka painaa sisältä päin ja antaa keholle vinkkejä, että nyt olisi kohta aika synnyttää. Lääkkeetön vaihtoehto siis. Ballonkia oli tarkoitus pitää 8 tuntia, mutta jos se tulisi pois aiemmin itsestään, sitten katsottaisiin, onko se kypsyttänyt tilannetta ja mitä sen jälkeen tehdään. 

Kuuden tunnin kohdalla ballonki tuli ulos ja olin n. 4 centtiä auki. Ballongin laitto ei tuntunut juuri miltään, eikä myöskään sen poistulo. Ja sen ollessa sisälläni tuli vain kaksi napakampaan supistusta, muuten pystyimme mieheni kanssa nukkumaan jopa rennosti päiväunet sairaalan sängyssä :) Täällä siis erittäin positiivinen kokemus ballongista, vaikka sitä aluksi vähän jännitinkin, mille se mahtaisi tuntua.

Illalla kuuden aikaan lääkäri päätti, että lähdetään saliin ja puhkaistaan kalvot. Hän epäili, että lasta ei kannata odottaa sen vuorokauden puolella maailmaan, voisi olla, että jouduttaisiin parin tunnin päästä jatkamaan oksitosiinilla. Tämän kuullessani ajattelin, että en halua sitä, ei lääkkeitä, ja toivoin, että vauva ja kehoni tietäsivät nyt viimein mitä tehdä.


Syöksyen maailmaan


Noniin, kalvojen puhkaisun jälkeen lähes heti alkoi supistustykitys. Kokeilin aluksi Tens-laitetta kivun lievitykseen ja se auttoikin alkuun hyvin. Kun kivut kovenivat, haki mieheni lämpimän kaurapussin minun haukkoessa henkeä sängyn laidalla. Yritin keskittyä hengittämiseen, hymistä synnytyslaulua ja ajatella kaikenlaisia positiivisia mielikuvia. Yritin pysyä seisaallaan, sillä painovoima edistää vauvan laskeutumista, mutta hetken päästä kivut yltyivät niin koviksi, että jalat eivät enää kantaneet. Tämä oli minulle ihan uutta ensisynnytykseen verrattuna, sillä siinä pystyin olemaan jalkeilla ponnistusvaiheeseen saakka. Olisin varmaan voinut olla ponnistaessakin, sillä epiduraali vei kaiken ponnistustarpeen, joten ponnistelu oli tuskaista väkisin vääntämistä parin tunnin ajan. Toisin kävi nyt toisella kertaa. Odotin hetkeä, että pystyn kivuiltani sanomaan jotain. Ehdin huutaa ilokaasumaskin läpi, että tarvitsen nyt jotain puudutetta, vaikka samalla aavistin, että nyt ollaan kohta siinä tilanteessa, että vauva vain syntyy. Pyysin epiduraalin sijaan kohdunkaulapuudutetta, ja samalla kun lääkäri sitä laittoi, kipu vain yltyi. Lääkäri sanoi, että puudute tehoaa parin supistuksen jälkeen. No niiden parin supistuksen jälkeen vauva olikin jo syntynyt.

Tuntui uskomattomalta ja itkukin siinä tuli. En voinut uskoa, että synnytys olisi jo ohi ennen kuin se ehti edes kunnolla alkaakaan. Kaikki kävi todella nopeasti ja rytinällä. Aivan eri tavalla kuin ensimmäisessä synnytyksessäni. Kipu lakkasi samoin tein kun vauva oli syntynyt. En olisi koskaan uskonut, että pystyn synnyttämään lähes lainkaan ilman puudutusta, koska eihän puudutus ehtinyt vaikuttaa eikä lääkäri saanut sitä edes toiselle puolelle laitettua. Olen tyytyväinen, etten ehtinyt saada epiduraalia. Se olisi varmasti pysäyttänyt tai pitkittänyt synnytykseni tarpeettomasti. Nyt kaikki kävi niin nopeasti. Ponnistusvaihe oli 2 minuuttia, jossa en mielestäni edes tehnyt mitään, tyttö vain tuli maailmaan väkisin.




Otan mieluumin tämän eheyttävän, lääkkeettömästi käynnistyneen synnytyskokemuksen kuin edelliskerran hitaan ja uuvuttavan kahden tunnin ponnistusvaiheen. Ja edelleen olen niin kiitollinen empaattiselle synnytyslääkärille, joka kuunteli toiveitani, kuten kätilötkin <3

Takana siis kaksi aivan erilaista synnytystä. Toinen superlääkitty käynnistyksestä koko synnytystapahtuman loppuun asti sekä useiden viikkojen kipulääkitys synnytyksen jälkeen ja toinen lääkkeetön, luonnollisempi, tikitön ja minun mieleni eheyttänyt kokemus <3 


Millaisia synnytystarinoita teillä on? Ovatko useat synnytykset olleet täysin erilaisia? Onko lääkkeellisissä ja lääkkeettömästi käynnistyneissä synnytyksissä ollut eroja?

Terkuin,
Doris




12. syyskuuta 2018

Illanistujaisten couscous-kylmäsavulohipiirakka

*Tämä postaus on toteutettu kaupallisena yhteistyönä Blå Bandin kanssa

Äänestä reseptiäni (nro8) Kotilieden nettisivuilla ja voita 150 € lahjakortti suosikkiravintolaasi! Linkki äänestykseen löytyy alapuolelta, reseptin jälkeen :)


Vieraita tulossa ja halusin kahvipöytään jonkin suolaisen herkun, joka olisi samalla täyttävää ja maistuvaa. Sain Blå Bandilta haasteen valmistaa uutta Couscous-kasvispataa ja tuunata sen mieleiselläni tavalla. Sain idean ruokaisasta lohipiirakasta, jonka täytteessä maistuisi myös couscous. Couscous piirakan täytteenä voi kuulostaa oudolta ja sen rakenne mietityttää, mutta kokeileppa tätä piirasta niin yllätyt!

Vieraat olivat piiraasta myös haltioissaan. Couscous-Kasvispadan mieto itämainen mausteisuus yhdistettynä kylmäsavuloheen ja raikkaaseen rucolaan saivat aikaan herkullisen lopputuloksen :)




Illanistujaisten couscous-kylmäsavulohipiiras


Pohja
150g leivontamargariinia
1 tl suolaa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl kylmää vettä

Täyte:
1 pussi Blå Bandin Couscous-Kasvispata-aineksia (120g)
200g kylmäsavulohisiivuja
2 munaa
2 dl ruokakermaa
175g mozzarella-juustoraastetta
öljyä vuoan voiteluun

Päälle:
Rucolaa

Nypi leivontamargariini ja vehnäjauhot kulhossa. Lisää suola ja kylmä vesi. Laita taikina odottamaan jääkaappiin. Tee täyte. Valmista Blå Bandin Couscous-kasvispata pussin ohjeen mukaan. Anna valmiiksi tulleen padan jäähtyä hetki. Pilko kylmäsavulohisiivut pienemmiksi. Sekoita kulhossa munat, ruokakerma ja puolet juustoraasteesta. Lisää seokseen valmis Couscous-kasvispata.
Voitele 26-28 cm halkaisijaltaan oleva vuoka öljyllä. Painele taikina jauhotetuilla käsillä vuokaan. Pistele haarukalla muutamia reikiä piiraspohjaan, ennen kuin lisäät päälle täytteen.
Kaada täyte piiraspohjan päälle. Lisää pinnalle pilkotut kylmäsavulohisiivut sekä juustoraaste.
Paista piiras 200 asteessa n. 30 minuutin ajan.

Koristele rucolalla.





Äänestä tätä herkullista piirasreseptiäni (resepti nro 8) Kotilieden nettisivuilla osoitteessa https://kotiliesi.fi/yleinen/aanesta-maukkain-resepti-voita-150-e-lahjakortti-suosikkiravintolaasi/ ja VOITA 150 € lahjakortti suosikkiravintolaasi!


4. syyskuuta 2018

Vuokrattava Vaavisänky pelastaa vauva-arjen

Tämä postaus on kaupallinen yhteistyö Vaavi Oy:n kanssa ja Vaavisänky saatu heiltä käyttöön näkyvyyttä vastaan.

Lempihetkiäni ovat aamut, kun voin juoda aamukahvin pöydän ääressä rauhassa ja vauva makoilee vieressäni Vaavisängyssä. Näen koko ajan, mitä hän tekee ja samalla omat käteni ovat hetken vapaana tekemään muutakin kuin pitämään vauvaa.

Meillä oli vajaa kolme vuotta sitten esikoisen synnyttyä käytössä Vaavisänky. Tykästyimme sänkyyn silloin niin paljon, että päätimme hankkia sen myös toisen lapsen ensikuukausiksi. Vaavisänky on kotimainen ja ekologinen vaihtoehto vauvan ensisängyksi. Se kulkee pyörillä kätevästi huoneesta toiseen ja vauva voi seurata sängystä päivän touhuja, silloin jos häntä ei ehditä pitää sylissä. Meillä vauva nukkuu Vaavisängyssä myös yöunet. Sängyn saa kätevästi vedettyä yön ajaksi kiinni vanhempien sänkyyn ja nostan vauvan sieltä omaan sänkyyni vain yösyöttöjen ajaksi.





Vaavisänky on myös ihanteellinen arjen apu silloin, jos äiti on synnytyksen jälkeen kovin kipeä, eikä voi vaikka esimerkiksi sektiohaavan vuoksi kantaa vauvaa. Sänky on juuri sopivalla työntelykokeudella. Meillä myös isoveli on innostunut työntämään pikkusiskoa sängyssä ympäri kotia, tätä touhua pitää kyllä kieltämättä vähän vahtia, ettei taapero törmäile vauva kyydissä pitkin seiniä. Vaikka muuten Vaavisänky onkin turvallinen ja tukeva, eikä sen kaatumisriskiä ole.

Yksi Vaavisängyn hyvä puoli on ekologisuuden ja söpön ulkonäön lisäksi myös se, että se ei jää pyörimään nurkkiin kun sitä ei enää tarvita. Vaavisängyn mukana tulee palautuslaatikko, jossa se lähetetään postin kautta takaisin sinne mistä se tulikin :)





Me tilasimme sängyn netistä heti kun vauva oli syntynyt ja sänky saapui meille juuri haluttuna päivämääränä. Vaavisängyn vuokra-aika on neljä kuukautta ja vuokrauksen hinta on 89 € sisältäen uuden patjan, kotiinkuljetuksen, postimaksut sekä sängyn postitse palautuksen vuoka-ajan päätyttyä. Vaavisängyn saa vuokrattua myös pidemmäksi aikaa, mutta ensisijaisesti se on tarkoitettu 0-4kk ikäisille vauvoille.





Vuokrattavaan vauvan ensisänkyyn eli Vaavisänkyyn voit tutustua lisää osoitteessa www.vaavi.fi/. Samasta osoitteesta voit myös tilata Vaavisängyn myös teidän vauva-arjen helpottajaksi <3


Vauvakuplaterkuin,
Doris