Hei apua, nytkö tämä jo alkaa? Nimittäin uhmaikä. Meidän tahtotaapero on ollut vuoden ikäinen vähän yli viikon ja käyttäytyy ajoittain kuin uhmaikäinen! Tämän tyyppistä käyttäytymistä on kyllä jatkunut jo muutaman viikon, mutta tuntuu, että tämä pahenee vain päivä päivältä.
Hän kiipeää kaikkialle, tutkii joka paikan ja menee heti uudestaan vaikka kielletään. Hän laittaa sormet oven väliin, vaikka on juuri jättänyt ne sinne hetki sitten ja satuttanut itseään. Hän pyrkii takan luukuille, vaikka on jo kertaalleen itse todennut niiden olevan kuumat. Tämä, rajojen kokeilu ja kaikkivoipaisuus on normaalia, tiedän sen. Ja minun tehtäväni on suojella, ettei hän loukkaa itseään. Raivokohtauksen tullessa se on välillä todella vaikeaa.
Hän suuttuu nykyään melkein joka asiasta. Kun kielletään ja ei anneta mennä sinne minne haluaisi. Kun ei anneta koskea joihinkin esineisiin, vaihdetaan vaippaa, puetaan tai annetaan ruoka ja maito väärässä järjestyksessä. Suuttuessaan hän itkee, raivoaa, läpsii ja kääntää selkää kaarelle ja pudistaaa päätään raivokkaasti. Jos hänet nostaa pois kielletystä paikasta, hän potkii jalkojaan vimmatusti samalla rimpuillen ja itkien. Hyperventiloi, vetää sylkeä väärään kurkkuun ja yskii kasvot punaisena. Ah, niin hermoja ja samalla sydäntä raastavaa nähdä toisen harmitus.
En koskaan uskonut, että tällainen käyttäytyminen alkaisi jo näin varhain. Monella tuttavalla on ne kiukuttelevat kolmevuotiaat. Tämä on varmaan (toivottavasti) yksi lyhyt vaihe muiden joukossa ja se OIKEA uhmäikä tulee sitten myöhemmin. Ja takuuvarmasti sata kertaa pahempana kuin tämä, vaikken sitä toivokaan. Häntä on jo nyt vajaan 10 kilon painoisena välillä vaikea pitää sylissä aloillaan ja saada raivokohtauksen sattuessa rauhoittumaan, niin miten ihmeessä 3-vuotiaan saa rauhoittumaan ilman sen suurempaa voimankäyttöä?
Toki, kun pikkuherralla on vanhempina tällaiset tuli ja leimaus, niin ei ehkä voi pitää itsestäänselvyytenä, että hänestä tulisi jotenkin vähemmän temperamenttinen. Mutta eihän se aina niin mene, että lapsista tulisi myöskään vanhempien kaltaisia. Sitä me jopa ollaan vähän toivottu, että ei ainakaan tulisi tuplamäärä tulisuutta meiltä molemmilta perittynä vaan tulisi hieman laimeampi versio. Ai kamala, kuulostaa kun kirjottaisin jostain vuosikertaviinistä :)
No, mutta aika näyttää, mihin suuntaan tahtotaapero uhmaansa vie ja koetellaanko meitä nyt enemmän vai vähemmän kuin oikean uhmaiän aikaan :)
Tulevaisuuden supermarket-raivareita odotellessa,
Doris
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti