28. helmikuuta 2017

Tämä kirja pelasti meidän vauvavuoden

Esikoisen saaneina, vastasyntyneen vanhempina olimme vuosi sitten tähän aikaan todella hukassa. Kotona asui uusi ihminen ja kumpikaan ei oikein tiennyt, miten hänen kanssaan tulisi toimia. Pahinta olivat öiset huutokohtaukset, joihin useimmiten auttoi maito, mutta välillä ei sekään. Mies kanteli huutavaa lasta ympäri taloamme ja minä istuin sängyn päällä kädet silmillä ja toivoin, että huuto lakkaa. Ja kun lakkasi, toivoin, ettei se alkaisi heti uudelleen. Joskus toivomus toteutui, joskus ei. Tällä hetkellä muistikuvat ovat, että useimmiten ei, mutta en pysty varmaksi sanomaan. Niin väsynyt ja hormoneista sekaisin silloin olin.




Ensimmäisten neljän kuukauden aikana huonosti nukuttujen öiden jälkeen aloin olla epätoivoinen. Laskin etten ollut nukkunut 4 tuntia pidempää pätkää kymmeneen kuukauteen. Kyllä se vähän alkoi pääkoppaa kolistaa. Päätin, että kokeilen mitä vaan, että saan lapsen nukkumaan. Niin ei voinut jatkua tai romahdan täysin. Googlettelin ja löysin Tracy Hoggsin kirjan The Babywhisperer solves all your problems. Kuulosti liian hyvältä ollakseen totta.

Ostin kirjan meille ja annoin sille mahdollisuuden. Kirjassa on ohjeita ja esimerkkitapauksia imeväisikäisistä ja taaperoista. Kirja antaa neuvoja mm. lapsen päivärutiinejen luomisessa, nukkumaan menon eri vaiheista, nukuttamisen onnistumisessa, lapsen yölliseen heräilyyn johtavista syistä, lapsen yöunien pidentämisessä, huonojen päiväunien saamisesta kuntoon, lapsen syömisestä, lapsen temperamentin ymmärtämisessä, nukuttamismenetelmistä, vanhempien käyttäytymisen itsetutkiskelussa ja siinä, mikä meni vikaan, jos kirjailijan kertomat ohjeet eivät toimi?

Kirjassa on jaoteltu ohjeita ja menetelmiä eri ikävaiheisiin, esimerkiksi 0-3kk ikäisille omansa, 4kk-12kk omansa. Vaikka kirja meille kotiutuikin pikkuherran ollessa n. 5 kk ikäinen, luin mielenkiinnosta siitä myös vastasyntyneen osion, että ymmärtäisin paremmin, mikä onkaan voinut vaikuttaa lapsen huonoihin uniin.

Ei kirja nyt ihan kaikkia elämäni ongelmia ratkaissut, vaikka sen nimi niin lupasi, mutta ainakin kirjan oppejen mukaisesti muutetut vauvan nukkumiseen liittyvät asiat tulivat peruspohjaltaan kuntoon. Tottakai niitä huonoja öitä mahtuu vielä silloin tällöin mukaan hampaiden tulon, flunssan tai seisomaan opettelun myötä, mutta peruspohja korjaantui ja saimme menetelmät, joita kokeilla, jos vauva herää yöllä kesken unien. Kuten kirjassa korostetaan, niin minäkin korostan, että "unikouluun" ei kannata lähteä yksin. Minun tukena oli mieheni, joka oli uutta nukkumistapaa opeteltaessa minua vahvempi eikä luovuttanut. Itse olisin jo moneen otteeseen useana yönä heittänyt hanskat tiskiin. Muutama kamala yö miehen kesäloman aikaan ja meillä on ollut sen jälkeen sekä paremmat että pidemmät yö- ja päiväunet nukkuva lapsi <3

Uskon vahvasti siihen, että lapsi ei opi itse nukkumaan, vaan se taito täytyy hänelle opettaa. Ehkä jossain tapauksissa lapsi nukkuu alusta alkaen hyvin tai viimeistään 3 vuoden iässä itsellään, mutta minun saatika mieheni kärsivällisyys (= meidän avioliitto :D) ei olisi kestänyt sitä hirveyttä enää yli kahta vuotta. Sanoin miehelleni, että tilasin kirjan, joka lupaa ratkaista lapsemme uniongelmat. Jos kirjan ohjeet eivät toimi, voimme palata vanhaan ja odottaa, että lapsi oppii itse nukkumaan, mutta kokeillaan vielä tämä kortti. Kannatti kokeilla.



Taming Toddlers-osuus kirjasta on kohta luettu ja aletaan olla taaperon käytöksen suhteen myös vähän viisaampia :)

Doris

27. helmikuuta 2017

LuKLabel ja sen Design Team

Oletko kuullut jo LuKLabelista? Se on uusi suomalainen yritys ja brändi, joka valmistaa mm. sisustustuotteita, kauniita tuotteita arkeen sekä lasten leikkeihin ja huoneisiin. LukLabelin nettisivuilta löytyy valikoima kaikkea ihanaa ja lisää ihanuuksia on tulossa :)





Miksi hypetän teille tätä LuKLabelia ja ihanuutta? Siksi, että on aina mahtavaa, kun Suomeen syntyy uusi sisustusalan yritys ja koska olen yksi LuKLabel Design Teamin jäsenistä. LuKLabel haki jäseniä omaan Design Teamiinsä suunnittelemaan, ideoimaan ja kertomaan mielipiteitä kehitteillä olevista tuotteista. Ideana on ollut siis tulla lähemmäksi kuluttajia ja suunnitella jotain, mitä kuluttajat oikeasti haluavat. Itse päädyin tiimiin ystäväni vinkatessa käynnissä olevasta hausta.

Projekti on ollut käynnissä nyt muutaman viikon ja olen niin innoissani! En ole koulutukseltani sisustussuunnittelija tai mikään muukan suunnittelu- tai markkinointialan ihminen. Eivätkä ole kaikki muutkaan Design Teamin kuuluvat, mutta osa toki on. Itselläni on terveydenhuoltoalan koulutus, mutta olen aina ollut intohimoinen sisustaja, asioiden tuunaaja ja suunnittelija. Kauniit esineet ja käytännöllisyys ovat lähellä sydäntäni. Kotimaisuutta ja skandinaavisia vivahteita kotiini valittavissa tuotteissa en voi korostaa liikaa :) On ollut huikea mahdollisuus päästä toteuttamaan itseään ja päästä puuhaamaan omien kiinnostuksen kohteiden äärellä. Ja vieläpä huippuporukan kanssa!

Tottakai, kun yhteistyössä ollaan, olen saanut valita heiltä itselleni jotain kivaa. Alla olevissa kuvissa on minulle todella tarpeeseen tuleva ja pitkään ostoslistalla ollut passikotelo, johon mahtuu myös lentoliput siististi sisälle. Start. Somewhere. Nerokasta.







LuKLabel ja LuKLabel Design Team tulevat näkymään etenkin Instagram-tilini puolella, mutta varmasti pari blogipostausta aiheesta tulee myös. LuKLabelia voit seurata Facebookissa, Instagramissa ja LuKLabel Design Teamin matkaa voit seurata Instagramissa #luklabeldesignteam. Alla olevalla videolla ovat esittelyssä LuKLabel Design Teamin jäsenet.







Terkuin,
Doris

24. helmikuuta 2017

DIY Taulu

Täydellinen, tietyntyylinen taulu oli hakusessa vierashuoneen seinälle. Kauppoja kierrellessä ja nettikauppojen valikoimaa selatessa ei löytynyt sellaista, jonka olisin halunnut. Täytyi inspiroitua ja toteuttaa taulu itse.





Vuosia sitten häitä varten ostettu valkoinen Ikea-kehys, käyttämätön ruskea nahkavyö ja muunneltavan tekstibannerin kirjaimet toimivat uuden tauluni materiaaleina. Leikkasin tekstibannerin kirjaimista liitoskohdat pois, hioin valkoisen kehyksen hiomapaperilla kuluneen näköiseksi ja naulasin vyön puolihuolimattomasti ripustuslenkiksi.







Koska taulu tuli vierashuoneen seinälle, tekstiksi valikoitui TRIP. Sana, jota aluksi mietin oli GUEST, mutta se oli liian pitkä sana kehysten sisään ja sanalla TRIP on meille matkailuintoisille muukin merkitys kuin se, että meille tullaan kyläilemään. Taitaapa tuo käyttämätön ripustuslenkiksi joutunut vyökin olla Lontoon matkalta ostettu.







Terkuin,
Doris

22. helmikuuta 2017

Koko perheen linssikeitto

Nopeaa ja maukasta linssikeittoa koko perheelle, olkaa hyvät! Meidän yksivuotiaalle keitto maistui ihan sellaisenaan, mutta aikuisten annoksiin lisäsimme mausteita ja ruokaisuutta Härkiksellä.



Aikuisten versioon lisättiin Chicken masala- maustetta, Härkistä ja rahkajugurttia.



Linssikeitto


125 g punaisia linssejä (kuivapaino)
3 perunaa
1 tomaatti
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
Vettä
Halutessasi mausteita, esim. suolaa, curryä tai masalaa
Halutessasi lisukkeeksi esim. Härkistä, raejuustoa, krutonkeja tai rahkajugurttia.

Tee linsseille esivalmistelut pakkauksen ohjeen mukaan. Kuori perunat ja laita ne paloina veteen kiehumaan. Vettä sen verran, että perunan palat peittyy. Lisää n. 10 minuutin päästä sipulit, tomaatti ja linssit keittoon ja anna kiehua hiljalleen vielä 20 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella, mausta ja nauti :)




Lapsen versiossa ei ollut muuta kuin kasvikset soseena.  Jos meillä ei olisi maitoallergista lasta, olisin lisännyt keittoon raejuustoa tai rahkajuguttia.


Jos kaipaat lisää reseptejä, joissa Härkistä, katso TÄSTÄvinkki herkulliseen Härkis-lasagneen!

20. helmikuuta 2017

1-vuotiaan uhma

Hei apua, nytkö tämä jo alkaa? Nimittäin uhmaikä. Meidän tahtotaapero on ollut vuoden ikäinen vähän yli viikon ja käyttäytyy ajoittain kuin uhmaikäinen! Tämän tyyppistä käyttäytymistä on kyllä jatkunut jo muutaman viikon, mutta tuntuu, että tämä pahenee vain päivä päivältä.

Hän kiipeää kaikkialle, tutkii joka paikan ja menee heti uudestaan vaikka kielletään. Hän laittaa sormet oven väliin, vaikka on juuri jättänyt ne sinne hetki sitten ja satuttanut itseään. Hän pyrkii takan luukuille, vaikka on jo kertaalleen itse todennut niiden olevan kuumat. Tämä, rajojen kokeilu ja kaikkivoipaisuus on normaalia, tiedän sen. Ja minun tehtäväni on suojella, ettei hän loukkaa itseään. Raivokohtauksen tullessa se on välillä todella vaikeaa.

Hän suuttuu nykyään melkein joka asiasta. Kun kielletään ja ei anneta mennä sinne minne haluaisi. Kun ei anneta koskea joihinkin esineisiin, vaihdetaan vaippaa, puetaan tai annetaan ruoka ja maito väärässä järjestyksessä. Suuttuessaan hän itkee, raivoaa, läpsii ja kääntää selkää kaarelle ja pudistaaa päätään raivokkaasti. Jos hänet nostaa pois kielletystä paikasta, hän potkii jalkojaan vimmatusti samalla rimpuillen ja itkien. Hyperventiloi, vetää sylkeä väärään kurkkuun ja yskii kasvot punaisena. Ah, niin hermoja ja samalla sydäntä raastavaa nähdä toisen harmitus.




En koskaan uskonut, että tällainen käyttäytyminen alkaisi jo näin varhain. Monella tuttavalla on ne kiukuttelevat kolmevuotiaat. Tämä on varmaan (toivottavasti) yksi lyhyt vaihe muiden joukossa ja se OIKEA uhmäikä tulee sitten myöhemmin. Ja takuuvarmasti sata kertaa pahempana kuin tämä, vaikken sitä toivokaan. Häntä on jo nyt vajaan 10 kilon painoisena välillä vaikea pitää sylissä aloillaan ja saada raivokohtauksen sattuessa rauhoittumaan, niin miten ihmeessä 3-vuotiaan saa rauhoittumaan ilman sen suurempaa voimankäyttöä? 

Toki, kun pikkuherralla on vanhempina tällaiset tuli ja leimaus, niin ei ehkä voi pitää itsestäänselvyytenä, että hänestä tulisi jotenkin vähemmän temperamenttinen. Mutta eihän se aina niin mene, että lapsista tulisi myöskään vanhempien kaltaisia. Sitä me jopa ollaan vähän toivottu, että ei ainakaan tulisi tuplamäärä tulisuutta meiltä molemmilta perittynä vaan tulisi hieman laimeampi versio. Ai kamala, kuulostaa kun kirjottaisin jostain vuosikertaviinistä :) 

No, mutta aika näyttää, mihin suuntaan tahtotaapero uhmaansa vie ja koetellaanko meitä nyt enemmän vai vähemmän kuin oikean uhmaiän aikaan :)





Tulevaisuuden supermarket-raivareita odotellessa,
Doris




18. helmikuuta 2017

Mustalla tahnalla valkoisemmat hampaat? Testissä Black is White

Huh, kahvia kuluu tässä äitiysväsymyksessä monta kuppia päivässä. Se alkaa pikkuhiljaa näkymään myös hampaissa. Sain sveitsiläiseltä Curaproxilta testiin Black is White- valkaisevan hammastahnan ja tämä postaus on tehty mainosyhteistyönä heidän kanssaan.


Tahnan pakkaus on tyylikäs


Tahna on ollut viime aikoina todella kysyttyä tavaraa ja siitä on kuhistu etenkin hammaspiireissä. Tottakai halusin myös itse päästä testaamaan kyseistä tuotetta. Tahna sisältää aktiivihiiltä, joka imee itseensä värjäymät, epäpuhtaudet ja antaa tahnalle sen mustan värin.

Tahna on kauniissa mustassa pakkauksessa, joten sen puolesta sitä voisi pitää vaikka esillä kylpyhuoneessa. Tahna sopii aftaherkille, sillä siinä ei ole vaahtoaineita. Tahnan hankausarvo on pieni, joka puolestaan kertoo siitä, että tahna ei kuluta kiillettä. Tahna sisältää lisäksi fluoria. Tahnan maku on miellyttävä lime-minttu ja suutuntuma sileä ilman rahisevia granuloita.

Pakkauksen mukana tuli myös musta Curaproxin hammasharja (jotka muuten ovat minun mielestäni manuaalisten eli tavallisten hammasharjojen ehdotonta parhaimmistoa pehmeytensä vuoksi). Musta harja oli todella tarkoitettu käytettäväksi mustan tahnan kanssa, sillä muutaman kerran omalla sähköharjalla harjatessani mustalla tahnalla, sähköharjan harjakset kokivat lievän harmaantumisen :)


Ennen

Jälkeen


Käytin Black is Whitea viikon ajan aamuin illoin. Kuvissa ei juurikaan sävyeroa ole, mutta peilistä katsoessa huomaan, että hampaiden sävy on tasoittunut. Lisäksi parissa hampaassa oli aiemmin selkeät läikät kahvista, niin ne ovat nyt hävinneet. Luulen, että tahnasta voisi hyvinkin olla apua tupakan, punaviinin, teen ja tottakai kahvin värjäämien hampaiden hellävaraisessa vaalentamisessa, jossa tarkoituksena on poistaa hampaan pintaan tarttuneet värjäymät.


Blogipostaus on toteutettu mainosyhteistyönä Curaproxin kanssa



Terkuin,
Doris

16. helmikuuta 2017

Mitä lahjaksi 1-vuotiaalle?

Ensimmäisenä elinvuotenaan pieni ihminen on kehittynyt täysin avuttomasta kohti itsenäisempää ihmistä. Pikkuherra täytti vuoden ja ajattelin kertoa, mitä hän sai lahjaksi ensimmäisenä syntymäpäivänään. Paljon kaikkea kehittävää ja uutta ihmeteltävää :)





Puulelut

Puiset lelut kestävät aikaa ja kovaakin käyttöä. Ne ovat kauniita ja tyylikkäitä. Nykyään puisia leluja saa ihanissa väreissä ja jopa sisustukseen sopivina. Skandinaavista linjaa noudattelevia puuleluja meillä ei (vielä) ole. mutta värikkäät puiset lelut ovat vallanneet pikku hiljaa tilaa lattiasta.
Pikkuherra sai meiltä vanhemmilta 1-vuotislahjaksi Brion perässä vedettävän puisen kirahvin. Tämä on ollut ihan hitti ja sitä vedetään pitkin lattiaa päivät pitkät. Brio edusti vahvasti myös vierailta saaduissa lahjoissa. Meidän leluvarasto kasvoi Brion rakennuspalikoilla, rummulla ja kilpa-autolla.





Kestäviä ja käytännöllisiä ruokailuvälineitä

Termos-retki-ruoka-astia, jossa oli mukana spork eli haarukkalusikka, oli mieluisa lahja ainakin näin vanhemman näkökulmasta. Se oli meidän liikkuvaan perheeseen hyvä valinta, sillä siinä säilyy lämmin ruoka pitkään lämpimänä kun reissataan. Sitä voi käyttää myöhemmin vaikka metsäretkillä kaakaotermoksena, kun lapsi kasvaa kaakaoikään :)





Kirjat

Kirjat alkavat kiinnostaa lasta vuoden iässä yhä enemmän. Pikkuherra sai lahjaksi kaksi kirjaa: Nemoa etsimässä ja Muumitalo-kurkistuskirjan. Molemmat ovat olleet mieluisaa luettavaa iltasatuina.


Klassikot

Marimekon Jokapoika-paita oli ainakin klassikoita ja suomalaista designia rakastavaa äitiä ajatellen mieluisa lahja lapselle, joka ei vielä osaa itse valita vaatteitaan ja sanoa niihin mielipidettä :)


Potkuauto

Meidän yksivuotias kiipeää joka paikkaan ja haluaa kävellä tukea vasten, joten potkuauto oli hänelle loistava lahja. Lahjakasaa katsellessa totesimme, että siellä on kaksi samanmuotoista pakettia ja molemmista paljastui sama potkuauto :) Toinen lähti siis palautukseen ja tilalle pikkuherra saa jotain muuta. Todella suosittu lahja siis 1-vuotiaalle.







Terkuin,
Doris

14. helmikuuta 2017

Onnea on ystävyys

On onni, että on ystäviä. Kaikilla ei ole, ja se on surullista. Onneksi monet järjestöt Suomessa ja maailmalla yrittävät auttaa, mutta apu ei välttämättä silti tavoita kaikkia yksinäisiä. Ja tosiaan, voi olla vailla oikeaa ystävää, vaikka ei olisikaan syrjäytynyt. Voi olla päivät työ-tai koulukavereiden keskellä, mutta kotiin palatessa ei olekaan ketään kenelle soittaa tai kutsua kylään.




Sosiaalinen media on varmasti hieman auttanut maailman yksinäisyysongelmassa. Näin luulen. On helpompi löytää muita samassa tilanteessa olevia ja samanlaisia ajatuksia jakavia ihmisiä. Löytää vertaistukea ja järjestettyä toimintaa, jos vain itse niin haluaa. Miten olikaan vielä lehti-ilmoitusaikakaudella? Paljon vaikeampaa kuin nykypäivänä.

Joillekin ihmisille ystävänpäivä on varmasti pahanolonpäivä, jolla muistutetaan siitä, ettei ystäviä ole. Syystä tai toisesta. Ystävänpäivä on monelle kuitenkin päivä, jolloin muistetaan ystävää perinteisesti kortilla, käydään kahvilassa syömässä sydänleivokset tai mennään yhdessä elokuviin. Jotkut ovat pyhittäneet ystävänpäivän Amerikan mallin mukaisesti parisuhteen juhlapäiväksi.

Minulla on ystäviä, mutta yksi on ylitse muiden. Ehkä siksi, että hän on vanhin ihmissuhteeni, jos perhesuhteita ei lasketa. Hän on minulle, ainoalle lapselle myös vähän niin kuin sisko. Voisin kuvitella, että suhteemme on vähän kuin sisaruksilla.

Tapasin E:n seurakunnan järjestämässä kesäkerhossa olessani 6-vuotias. E oli vuoden vanhempi. Minulla ei juurikaan ollut alle kouluikäisenä ystäviä. Joskus joku naapurin lapsi leikkikaverina silloin tällöin, mutta ei heistä kukaan ollut minulle jokapäiväistä seuraa. E:n veli oli kesäkerhon ohjaajana ja hän oli huomannut, että asun heidän lähellään ja kehottanut siskoaan tulla juttelemaan minulle. E:llä ei myöskään ollut juurikaan ystäviä, vaikka koulussa jo olikin. Siitä se sitten lähti. Hänen kanssaan olen jakanut ilot, surut, pettymykset, ensimmäiset humalat ja uuden kotikaupungin tuomat villitykset.

On meillä välillä ollut välirikkojakin. Mutta se varmasti kuuluu asiaan, tuskin mikään pitkä suhde selviää ilman karikkoja. Nykyään asumme toisistamme usean sadan kilometrin päässä, mutta aina kun nähdään, juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäikin ja tuntuu kuin olisimme nähneet eilen. Kliseistä, mutta niin se vaan on. Olisihan se mahtavaa asua parhaan ystävänsä kanssa samalla paikkakunnalla, varsinkin nyt kun molemmat olemme lastemme kanssa kotona ja meillä olisi aikaa kahvitella ja puuhailla arkenakin yhdessä, mutta se ei olosuhteiden pakosta ole mahdollista. Mutta en valita. Olen kiitollinen joka päivä siitä, että minulla on hänet. Kiitos E, että olet osa elämääni <3



Mahtavaa ystävänpäivää kaikille, erityisesti omille ystävilleni <3
Doris

13. helmikuuta 2017

Rakenna & Sisusta 2017 -messujen antia

Turun Rakenna&Sisusta-messut on nyt tänä vuonna käyty koluamassa läpi ja aika monta ihanaa juttua sieltä löytyi. Odottamani Åblogitalo oli upea ja sieltä sai monta inspiroivaa vinkkiä omankin kodin sisustusta ajatellen.


Kukkakauppa Bronco tarjoili kauneutta kukillaan. Kotiin viemisiksi meille tuli mukaan eucalyptus.

Ikean osastolla oli myös kaikkea kivaa


Messujen pääpaino tuntui silti olevan enemmän rakennus ja korjaus. Piensisustus jäi vähäiseksi, enkä ole ainoa joka tätä mieltä tämän vuotisista messuista oli. Ainakin itse toivoisin, että messut menisivät enemmän Helsingin Habitare-messujen suuntaan ja täten messut houkuttelisivat vielä uudenlaista yleisöä mukaan. Tämän vuoden Åblogitalo, Flör ja Bronco kukkakaupat sekä juliste- ja valaisinkauppojen osastot olivat askel parempaan suuntaan :)

Åblogitalon suunnittelussa mukana olleet blogit olivat Kotilaituri, Villa Puomi, Oblik ja Pikkutalon elämää. Alla olevat kuvat ovat Åblogitalon huoneista lemppariyksityskohtiani.


Tämä tummansininen laatta vei sydämeni täysin. Ja vielä kultaiset saumaukset. Ai että <3

Pukeutumistilaan oli saatu ihana väriyhdistelmä ja tunnelma

Kasvit <3
Villa Puomin pelkistetty keittiö avohyllyineen oli kaunis





Ensi vuoden messuja odotellessa,
Doris

12. helmikuuta 2017

Ensimmäinen syntymäpäivä

Meidän pikkuherran 1-vuotissyntymäpäivää juhlittiin eilen. Olin hankkinut ilmapalloja, tein itse tarjottavat ja juhlia vietettiin pienessä piirissä isovanhempien, kummien ja lähisukulaisten kesken.





Juhlat sujuivat hienosti ja pikkuherra viihtyi juhlissaan hyvin. Hän sai maistaa myös kakkua ensimmäistä kertaa elämässään. Ei kuitenkaan tavallista kakkua vaan smoothiekakkua, jossa ei ollut maitoa eikä lisättyä sokeria. Meillä on periaate, ettei pikkuherra saa sokeria tai makeisia vielä pitkään aikaan. Vasta sitten kun hän itse osaa pyytää eikä tyydy enää mihinkään vaihtoehtoiseen. Toivotaan, että siihen menee vielä ainakin vuosi.

Pilvi-kakkuun laitoin lakritsi-sitruuna täytteen. Viiksi-brookiesit tein Kinuskikissan ohjeella. Smoothiekakun muokkasin myös Kinuskikissan ohjeista meille sopivammaksi. Suolaista tarjottavaa synttäreillä oli juustotarjotin, keksejä, patonkia ja ruislastuja. Näiden lisäksi oli dippejä ja suikaloituja kasviksia.







Lahjoja tuli paljon, kiitos niistä <3 Äidin mielestä ehkä vähän liikaakin noin pienelle, joka ei niistä vielä juurikaan ymmärrä. Lahjapaperit- ja narut tuntuivat kiinnostavan enemmän kuin itse lahjat, mutta ei varmaan mene kauaa, että asetelma kääntyy toisin päin.







Terkuin taaperon äiti,
Doris

9. helmikuuta 2017

Aikuisten kaverikirja

Kaverikirjoja oli lapsena aina kiva täyttää ja vielä hauskempaa niitä oli lukea vuosien päästä. Sain Kaksplussan blogiverkostolaisena haasteen FROM OONA to you- blogin Oonalta täyttää aikuisten kaverikirjaan oman sivuni.

Nimeni on Doris. Jep. Ihan oikeesti on. Kiitos J.Karjalainen

Jotkut tosin kutsuvat minua Deeksi. Äitini kutsuu minua Mimmuksi.




Olen syntynyt vuonna 1988 ja kolmekymppisiä suunnitellaan jo kovaa vauhtia ;)

Lapsuuskotini langallinen numero oli 824228. Voin muuten luetella tähän ainakin kymmenen kaverin numerot myös.

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona lentoemäntä tai poliisi. Jälkimmäinen pyörii mielessä välillä vieläkin

Mutta isona minusta tulikin jotain aivan muuta. Klassinen vastaus, mutta en vieläkään tiedä mikä minusta OIKEASTI tulee isona. Nykyään työpäivät menee hampaiden parissa.

Täydellinen puoliso on arvostava, rakastava, komea, hauskuuttaja ja tietyissä asioissa samanlainen kuin minä.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen nukkuisin ehdottomasti enemmän, tietysti jos se tässä elämäntilanteessa olisi mahdollista. Katsoisin myös leffoja, sarjoja, kokkaisin ja kuntoilisin enemmän. Mutta aina tulee aamu tai on ilta ja päivät vaan menee vauhdilla ohi.

Harrastan nyt spinningiä, kuntosalia, sisustamista. Kai matkustelun ja viinitkin voi laskea harrastuksiksi ;)

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifysta The Rootsin the Seedin tai Ylex:n soittolistaa.

Noloin tv-ohjelma, josta pidän on kaikki tosi-tv ja realityohjelmat

Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa) on Caesar-salaatti

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun olen superväsynyt ja tuntuu, että seinät kaatuu päälle ja olen epäonnistunut kaikissa maailman asioissa

Lapsuuteni lempilelu oli varmaan jotain, mitä en nyt tässä hetkessä muista. Ehkä ei ollut mitään yhtä lempparia?

Lempilelu nykyään on varmaan iPhoneni ja kaikki lautapelit <3

Salainen paheeni on Lindtin punaiset suklaapallot

Eikun se oikea salainen paheeni on mustapäät ja kaiken muun "ällöttävän" tönkäminen

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut on se, että elämässä pitää tehdä sitä, mikä itsestä tuntuu oikealta ja viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurasta nauttii.



Kiitos Oona kivasta haasteesta,
Doris




8. helmikuuta 2017

Ihanat silikonikorut + ByPinja ARVONTA

Silikonikorut ovat ensisijaisesti tarkoitettu pienille käsille näperreltäväksi imetyksen, sylittelyn ja kantamisen ajaksi. Noita kauniita, pehmoisesta silikonista tehtyjä koruja voi toki käyttää kuka vain ja missä tilanteessa vain, jos niin tahtoo. Tämä postaus on tehty kaupallisena yhteistyönä ByPinjan kanssa ja alla olevassa kuvassa minulla on ylläni Neutrals-koru.




En ole aiemmin hankkinut itselleni silikonikorua, mutta olen ihastellut niitä mammakavereitteni yllä. Imetystaipaaleni oli sen verran lyhyt, että ajattelin ettei korulla ole käyttöä meidän perheessä. Olin kuitenkin väärässä. Avasin korun pikku pussukasta, laitoin sen kaulaani ja samoin tein lähes vuoden ikäinen pikkuherra alkoi tutkia ja maistella korua innoissaan. Huomaan myös usein itse pyöritteleväni korun osia sormieni välissä. Koru toimii siis selvästi aikuisille hyvänä stressileluna ;)

Muskarissa oli ihanaa huomata, ettei kerrankin tarvinnut kieltää toista koskemasta tai maistamasta äidin korua sillä aikaa kun musiikki ja laulut eivät kiinnostaneet. Ja vältyin itse muuten myös kasvojen raapimiselta, nipistelyltä ja hiusten vetämiseltä.





Sain ilon ja kunnian järjestää ystävänpäivän arvonnan Instagramin puolella @unelmalandia yhdessä @jewellerybypinja kanssa. By Pinjan silikonikorut ovat kotimaista käsityötä. Korut koostuvat elintarvikesilikonihelmistä, satiininauhasta ja turvalukosta, joka napsahtaa auki lujaa vedettäessä. Korut ovat bpa- ja pvc-vapaita, ftalaatittomia, lyijyttömiä, kadmiumittomia ja helposti huuhdeltavia.

Arvonnan voittaja saa yhden vapaavalintaisen By Pinja-silikonikorun postitettuna itselleen. Koruista löytyy By Pinjan nettisivuilta lukemattomia herkullisia värivaihtoehtoja. Ohjeet osallistumiseen löytyy Instagramin puolelta @unelmalandia ja aikaa osallistua arvontaan on 13.2.2017 asti.



Aurinkoisin terveisin,
Doris





6. helmikuuta 2017

Ensimmäinen raskauteni

Nyt kun vuosi on kulunut ensimmäisen raskauteni päättymisestä synnytykseen ajattelin hieman muistella tuota aikaa. Synnytyksen muistoja aika ei ole vielä niin hyvin kullannut, että pystyisin siitä kirjoittamaan julkisesti.

Raskausaika oli minulle aikamoista piinaa eikä se ollut helpoimmasta päästä. Aluksi viikot 6-16 kärsin todella pahasta raskauspahoinvoinnista. Yleensä herra Y tuli kylään jo heti aamusta, kun avasin makuuhuoneen oven olohuoneen puolelle ja siellä tuoksui miehen edellisiltana paistama kana. Tai aamiaisjugurtin jälkeen. Joskus jopa suoraan astianpesukoneeseen. Häädin meidän olohuoneen maton viikoiksi pois, koska mielestäni se haisi kamalalta. Samoin mieheni deodorantit, hajuvedet ja suihkugeeli saivat etomaan. Työhuoneeni hajusta puhumattakaan. Pahoinvointi oli jotain niin erilaista, mitä ei voi selittää. Se ei todellakaan ollut verrattavissa perus vatsatautiin.




Olin koko ajan hyvin kartalla mikä viikko on menossa ja mitä kehitysvaiheita sisälläni pitäisi tapahtua. Ahdistuin siitä, jos vauva ei liikkunut ja jopa öisin tökin häntä välillä hereille. Itse en juurikaan nukkunut raskauden puolivälin jälkeen. Hormonit selvästi tekivät tehtävänsä ja valmistivat minua yöheräilyyn, sillä saatoin nousta aamulla virkeänä puoli 5 tekemään töihin lähtevälle
miehelleni aamupalaa ja odottelemaan aamu-tv:n alkamista.

Silloin jos olisikin nukuttanut, sykkivä lonkkakipu varmisti, että herään puolen tunnin välein vaihtamaan kylkeä ison mahani kanssa. Kipu oli piinaavaa. Sitä seurasi myös liitoskivut, joiden vuoksi jouduin jäämään töistä sairauslomalle 3 kk ennen laskettua aikaa. Se otti koville. Mutta se oli lääkärin määräys. Jos en pystynyt istumaan, seisomaan, saatika ottamaan joinain aamuina askeltakaan ilman kyyneliä, ei minusta olisi ollut käymään töissäkään. Pelkkä bussin tärinä työmatkoilla sai aikaan tunteen kuin isoa neulaa työnnettäisiin lantiosta sisään ja hikipisarat hiipivät hiusrajaan. Huomaan, että sykkeeni kiihtyy tätä kirjoittaessa. Niin kamalaa, kivuliasta aikaa se oli. Onneksi liitoskipu kohdallani jäi synnytyssaliin.

Tietysti tuo 9 kk oli piinaavaa aikaa myös ruokarajoitustensa vuoksi, joita noudatin tarkasti. En halunnut jossittelja-luonteena joutua siihen tilanteeseen, että jotain sattuisi vain siksi, että minun heikko mieleni ei ollut pystynyt olemaan syömättä jotain sopimatonta. Eniten raskausaikana haaveilin erilaisista juustoista, viinistä ja savukalasta. Synnytyksessä psyykkasinkin itseäni sillä, että kohta saan taas syödä kaipaamiani ruokia.

Kaiken kaikkiaan raskaus ei kuulunut lempijuttuihini. Vaikka kokemus sinänsä oli ainutlaatuinen, oli 9 kuukautta todella pitkä aika jännittää tulevaa synnytystä ja miettiä tulevaa elämänmuutosta. En pystynyt päivääkään ottamaan rennosti enkä liiemmin pystynyt nauttimaan olostani. Näin jälkeenpäin ajateltuna se on surullista, mutta minkäs sille voi jos siltä tuntui?

Muutamille ystäville olen sisaruksen teko vitseihin vastannut, että en tiedä, kumpi minusta oli lopulta pahempaa: raskaus vai synnytys :D Joten mietitään sitä sisarusasiaa vielä. Ja jos siihen joskus päädytään ja se meille suodaan, toivotaan, että raskausaika olisi helpompi kuin tämän ensimmäisen kohdalla.




2. helmikuuta 2017

Voita liput Turun Rakenna&Sisusta-messuille

Rakenna, sisusta ja uudista ovat tämän vuoden teemat Rakenna&Sisusta-messuilla Turun messukeskuksessa, jotka järjestetään ensi viikolla 10-12.2.2017. Kyseessä on Länsi-Suomen alueen suurin sisustusalan tapahtuma. Messuilla on mukana mm.ajankohtaisia sisustustrendejä, vinkkejä kodin stailaukseen, asiaa paloturvallisuudesta ja talon rakentamisesta sekä värivinkkejä sisämaalaukseen, ja paljon muuta.





Messuilla nähdään tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös Åblogitalo! 50 neliön kokoisessa talossa on neljä huonetta, jotka ovat neljän Åblogien bloggaajan sisustamia ja ideoimia.Tämän Åblogitalon näkemistä odotan ainakin itse messuilta eniten! Mukana olevat idearikkaat bloggaajat ovat:


Oblik - eteinen
Villa Puomi - keittiö
Kotilaituri - wc
Pikkutalon elämää - makuuhuone


Nyt seuraa loppuviikon mittainen arvonta. Sain blogini lukijoille arvottavaksi lippuja Turun Rakenna&Sisusta-messuille. Arvon kaksi kahden lipun lippupakettia. Kerro kommentteihin, miten aiot seuraavaksi uudistaa tai sisustaa kotiasi? Muista laittaa mukaan myös sähköpostiosoite, niin ilmoitan sitä kautta voittajille. Onnea arvontaan :)

Aikaa osallistua arvontaan on tämän viikon sunnuntaihin eli 5.2.2017 klo 18.00 asti, että saan liput postiin voittajille heti maanantaina :)


Yhteistyössä Rakenna&Sisusta-Turun messukeskus

1. helmikuuta 2017

Vierashuoneen muutos: kuvat ennen ja jälkeen

Vierashuoneen pintaremontti valmistui pari viikkoa sitten ja sen jälkeen ollaan sisusteltu huone valmiiksi.




Vierashuoneeseen tuli tapetti maalipinnan tilalle, uusi valkoinen tv-taso ja uusia koristetyynyjä sekä muutamia sisustusjuttuja seinille ja tasoille laitettavaksi. Matto, sohva, lamppu ja nojatuoli olivat huoneessa jo ennestään. Tammiset pikkupöydät ovat meidän olohuoneesta ja sinne etsinnässä on tällä hetkellä uusi sohvapöytä.






 Huoneen tapetoinnista voit lukea TÄÄLTÄ





Olen kyllä tyytyväinen muutokseen. Ja tietysti onnellinen siitä, että huone on nyt vihdoin valmis ja voi siirtyä seuraavan projektin kimppuun :)







* "Ennen-kuvat" on otettu jo viime syksynä valoisana päivänä ja "jälkeen-kuvat" pääasiassa sisävalaistuksessa.