28. huhtikuuta 2017

Kupliva puolukkainen appelsiinijuoma (alkoholiton)

Vappu lähestyy, sima ei maistu tai se unohtui laittaa tekeytymään? Ei hätää! Tässä resepti raikkaan kuplivaan, alkoholitomaan juomaan, joka sopii vappupiknikille tai brunssille mainiosti. Kupliva puolukkainen appelsiinijuoma on hyvä alkoholiton juomavaihtoehto myös valmistujaisiin tai kesän juhliin.





Kupliva puolukkainen appelsiinijuoma (n.1,5 l)


2 dl jäisiä tai tuoreita puolukoita
2 appelsiinia
0,5 l vettä
1 dl ruokosokeria*
1 l appelsiininmakuista kivennäisvettä.
Pinnalle kokonaisia puolukoita

Laita 0,5 l vettä ja puolukat kattilaan. Kiehauta ja painele lastan avulla puolukoita kattilan reunaa vasten, että mehu ja väri irtoaa niistä paremmin. Lisää ruokosokeri. Purista sekaan myös kuorittujen appelsiinien mehu ja laita puristetut appelsiinit vielä mukaan keitokseen. Ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä kylmäksi. Kaada kattilassa oleva neste siivilän ja suppilon läpi pulloon. Lisää kylmä kivennäisvesi. Kaada laseihin, lisää pinnalle koristeeksi muutama kokonainen puolukka ja nauti :)

Vink * jos haluaa makeamman juoman kirpsakan raikkaan juoman sijaan, voi sokerin määrän vaikka tuplata.



TÄÄLTÄ löydät myös toisen alkoholittoman kesäisen juomareseptin: Kupliva Tyrni-Mansikkamehu




Hauskaa vappua,
Doris

27. huhtikuuta 2017

Uudenlaiset vauvakortit

Viime viikonloppuna Lapsimessuilla LuKLabel lanseerasi uudenlaiset odotus-ja vauva-ajan kortit nimeltään Muistojen Kortit. Muistojen kortteja apuna käyttäen voi kuvata sekä odotus- että vauva-aikaa. Pakkauksessa on mukana 9 odotusajan korttia, 15 vauva-ajan korttia sekä 4 englanninkielistä erikoiskorttia. Kortit on suunniteltu yhteistyössä LuKLabel Design Teamin kanssa, jonka jäsen myös itse olen.





Itse olen tykästynyt kortteihin niiden raikkaan ja modernin ulkoasun vuoksi. Myös korteissa olevat tekstit ovat sopivasti erilaisia, eivätkä sido käyttäjää esimerkiksi kuvaamaan vain tiettynä kuukautena. Kortit ovat siis hyvinkin monikäyttöisiä ja niiden fraasit sopivat vauvakuvauksen ohella vaikka osaksi sisustusta.







Muistojen kortit olivat toistaiseksi myynnissä vain Lapsimessuilla kyseisten messujen ajan, mutta ensi viikolla niitä saa myös LuKLabelin verkkokaupasta






*Postaus toteutettu yhteistyössä LuKLabelin kanssa



Terkuin,
Doris

24. huhtikuuta 2017

DIY Pöytävalaisin

Makuuhuone on kaivannut iltavalaistusta varten senkin päälle pientä pöytävalaisinta. Jälleen kerran kävi niin, etten raaskinut maksaa valaisimesta suuria summia ja ihan sellaista, joka mielessä oli, ei löytynyt mistään. Paitsi Harri Koskisen Block-valaisin, mutta haluan sen jonnekin muualle kuin makuuhuoneeseen. Valaisimen paikka oli myös sellainen, että halusin sen toimivan jollain muulla kuin pistokkeella, jotta vältyn seinän poikki kulkevalta rumalta johdolta. Täällä "maalla" on toisinaan myös sähkökatkoja, joten pistokkeeton valaisin tulee meille tarpeeseen.





Valaisin syntyi vähän vahingossa. Eräästä kukkakaupan naistenpäiväillasta ostin ihanan pienen betonisen ruukun, mutta en osannut vielä silloin valita siihen kasvia. Laitoin ruukun odottamaan makuuhuoneen senkin päälle ja totesin miehelleni, että siitä saisi ihanan valaisimen, jos keksisin, miten toteutan sen. Vaatehuoneessa lojui meidän vanhan kodin rikkinäinen valaisin, jossa oli irtonainen lasikupu. En muistanut kyseisen valaisimen olemassaoloa, mutta törmäsin siihen sattumalta jotain muuta etsiessä. Juoksin innoissani kupu kädessäni makuuhuoneen senkin luo ja THAT`S IT! Kupu sopi ruukun päälle kuin olisi siihen tehty!

Miten sitten ratkaisin valonlähdeasian, sillä ruukun pohjassa ei ollut edes reikää mahdollisen johdon pujotusta varten? Kaapissa oli jäljellä avaamattomassa paketissa vielä yksi viime joululta jäänyt paristoilla toimiva metallilankanauha. Latoin sen ruukkuun kuvun alle ja huokaisin. Nyt makuuhuoneen senkin päällä on vihdoin täydellinen pöytävalaisin <3




Tässä se taas nähtiin, kun vähän soveltaa ja käyttää luovuutta, voi saada aikaiseksi mitä vaan hienoa :)





Terkuin,
Doris

21. huhtikuuta 2017

Superhelpot spelttileipäset

Tämä aamu aloitettiin pikkuherran kanssa leipomalla. Minä siis leivoin ja pikkutyyppi istui syöttötuolissa ja katseli puuhiani. Leipä oli kotoa loppu, joten tein superhelppoja spelttileipäsiä. Tässä perjantain perinteinen reseptivinkki olkaapa hyvät!






Superhelpot spelttileipäset 12kpl


2 dl kauramaitoa
3 dl vettä
1/3 50g:n palahiivasta
2 dl pikakaurahiutaleita
5 dl puolikarkeita spelttijauhoja
1 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
0,5 tl ruokosokeria (valkoinen sokeri tai hunaja käy yhtä hyvin)
1 tl suolaa
3 rkl öljyä


Sekoita kädenlämpöiseen vesi+kauramaitoseokseen hiiva, sokeri ja suola. Sekoita niin että hiiva liukenee. Lisää kaurahiutaleet ja kaikki jauhot. Sekoita hyvin puuhaarukalla ainekset tasaiseksi seokseksi. Lisää öljy ja sekoita vielä. Anna kohota liinan alla puoli tuntia. Nostele puuhaarukalla pellille leivinpaperin päälle taikinasta kasoja. Anna leipästen kohota pellillä vielä 15 minuuttia. Paista uunissa 225 asteessa n. 12 minuuttia. 





Mukavaa viikonloppua,
Doris


20. huhtikuuta 2017

Niceshake - maidoton nicecream-appelsiinipirtelö

Tummuneet banaanit menivät pakastimeen ilman kuoria pieninä paloina odottamaan hyötykäyttöä viime viikolla. Tänään niistä valmistui nicecream- eli banaanijäätelöpirtelö. Nicecream-pirtelö on maidoton, sillä sen nesteenä käytin kauramaitoa. Lisäksi nicecream-pirtelö toimii myös terveellisenä välipalana tai makeannälän taltuttajana. Tästä tykkää myös taapero :)





Kaurainen nicecream-appelsiinipirtelö


2 pakastimessa jäädytettyä kuoretonta banaania paloina
1 appelsiini
2,5 dl kauramaitoa
2 rkl vehnänleseitä
ripaus jauhettua inkivääriä

Laita kaikki ainekset blenderiin, anna sen tehdä seoksesta tasainen ja nauti :)




Terkuin
Doris

18. huhtikuuta 2017

Vaunuviha! Pois vaunujen kanssa julkisilta paikoilta!

Taas voin todeta, että aikaa ennen lapsia olisin inhonnut nykyistä itseäni. Ihmistä, joka ehdoin tahdoin haluaa alennusmyyntipäiville lastenvaunujen kanssa tungeksimaan. Ruuhkaa siellä riittää ihan ilmankin, että kaikki äiti-ihmiset tulevat sinne tukkimaan käytävät. Verkkokauppa on keksitty teitä varten ja lasten kanssa kuuluu olla kotona. Miltä niistä lapsistakin tuntuu olla siellä ruuhkan keskellä? Mielipiteeni tähänkin asiaan on onneksi sittemmin muuttunut. Äitiys kun muuttaa lähes kaiken, jopa ennen hyviltä tuntuneet mielipiteetkin. Saattaisin olla aikamoinen mökkihöperö, jos ajattelisin, mitä muut ihmiset ovat mieltä liikkumisestani vaunujen kanssa julkisilla paikoilla. En tosin tiennyt, että vaunujen kanssa liikkuminen oikeasti aiheuttaa niin paljon ristiriitaisia tunteita muissa kanssaeläjissä.





Pitäisikö kotona olevien ihmisten linnottautua kotiin, etteivät he pilaa kenenkään muun päivää? Monen mielestä ilmeisesti pitäisi. Sain taas todeta tämän keltaisten kassejen hulinapäivillä pari viikkoa sitten. Käytävällä oli ruuhkaa, kävelin käytävää pitkin vaunujen kanssa nätisti reunassa jonon jatkeena. Vein siis jonosta kompakteine vaunuineni kahden henkilön peräkkäisen tai yhden isokokoisemman henkilön tilan. Siinä sitten vanhat rouvat tulivat vastaan käytävän toisella puolella ja toinen totesi kohdallani kovaan ääneen ystävättärelleen luoden silmäyksen minuun: " Mul ei kyl käy järkkeen, miks pittää noitte vaunujen kanssa tänne tungoksseen lähttee? Harmi, kun tilanne meni niin nopeasti ohi, enkä saanut sanaa suustani. Jälkeenpäin mietittynä olisin teräväkielisempänä vastannut : "Kotiinko minun olis pitäny jäädä? Rouva on hyvä ja lähtee itse, jos muut kanssahulluttelijat häiritsee!" Minulla ja lapsellani on ihan samanlainen oikeus olla siellä tien tukkeena kuin hänelläkin.

Enkä ollut muuten ainoa. Ketäpä muita siellä tavaratalossa olisi keskellä päivää ollut kuin kotiäitejä ja eläkeläisiä? Kaikki, keillä on aikaa ja rahat niin vähissä, että elämäntilanne pakottaa penkomaan alelaareja. Tai ihan vaan tylsää ja haluaa tehdä muutakin kuin tuijotella keittiön seinää. Miksi niin usein nuo nykypäivän lasten vanhemmille ikävästi kommentoijat ovat vanhempaa sukupolvea? Onko mukana kenties ripaus katkeruutta, kun nykypäivän äidit saavat olla menevämpiä ja vapaampia kuin he aikoinaan? Tietenkään ei voi yleistää, on joillakin äideillä varmasti ollut menoa ja meininkiä ennen vanhaankin, mutta suurin osa sen ajan äideistä on ollut kotona. Vai ovatko nuo kommentoivat henkilöt itse syystä tai toisesta lapsettomia? Tai kenties unohtaneet jo vuosikymmenten takaiset asiat?





Olen huomannut, että monilla ihmisillä on vaunuviha. Mulkoilua, silmien pyörittelyä ja tuhahtelua saa vaunujen kanssa liikkuvana usein osakseen. Jopa bussikuski kuulutti eräänä päivänä vaunujen kanssa bussilla matkustaessani, että paikka, johon vaunuineni menin on tarkoitettu pyörätuolin käyttäjille. Sama aukkohan se bussin keskiosassa on, missä vaunut ja pyörätuolit matkustavat. Jos keskiverto bussiin mahtuu kolmet lastenvaunut vierekkäin, ei bussiin mahtuisi sitäkään vähää jos pyörätuolipaikkaa ei saisi käyttää vaunujen kuljetukseen. Arvatkaa montako pyörätuolimatkustajaa bussiin tuli meidän matkan aikana? Taisi olla bussikuskilla sinä päivänä herne nenässä jo valmiiksi jostain muusta asiasta.

Yksi lempiasiani vaunujen kanssa liikkuessa, joka saa minun vereni kiehahtamaan, on hissi. Jos on hissikuilu ja siinä vieressä porraskäytävä, miksi ihmeessä ihmiset eivät voi käyttää portaita jos näkevät, että hissiin jonottaa vaunut, mahdollisesti vieläpä useat sellaiset? Parhaassa tapauksessa vaunuttomat luikkivat äkkiä hissin perälle seisomaan ja vaunujen kanssa liikkuvat tulevat hissiin viimeisenä. Sitten alkaa taas se tuhahtelu, kun takarivistä pitäisi mahtua ulos seuraavassa kerroksessa. Tai toisaalta voi käydä myös niin, jos odottaa vaunujen kanssa hissiä, täpötäysi hissi tulee kohdalle, ovet avautuvat ja kaikki hississä olijat katsovat säälivästi vaunuilijaa tai siirtävät katseensa kohti lattiaa. Ei elettäkään, että kukaan siirtyisi käyttämään portaita. En sano sitä, etteikö vaunuttomana saisi käyttää hissiä lainkaan. Jos on liikuntarajoitteinen tai muuten huonovointinen, niin tottakai saa. Mutta laiskuuttaan ja itsekkyyttään...kyllä minäkin ne rappuset kävelisin, jos vaunujen kanssa pystyisin, ihan vaikka hyötyliikuntana. Pari kertaa olen loivat rappuset vaunut kantaen joutunut kävelemäänkin ja toki saanut taas mulkoilua ja sääliä osakseni. Voi tyttörukka, tuolla on hissi, menisit sillä vaunuinesi. Menisin, jos te antaisitte tilaa.

Ehkä tämä hissikäyttäytyminenkin on osittain suomalaisten ongelma. Monessa muussa paikassa Suomen rajojen ulkopuolella vaunujen kanssa liikkuva on etuoikeutettu kaikkeen ja heitä kunnioitetaan. Suomessa vaunujen kanssa liikkuva saa usein tuntea olevansa pohjasakkaa. Ehkä tämäkin asia joskus vielä kääntyy parempaan päin.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia, että Suomessa vallitsee pienoinen vaunuviha?



Kevätterkuin,
Doris

16. huhtikuuta 2017

Hyvää pääsiäistä!

Joka vuosi haluaisin pääsiäisenä jonnekin Keski-Eurooppaan haistelemaan kevään tuulia, mutta tänäkään vuonna se ei toteutunut. Me vietetään pääsiäistä kotona. Toinen pääsiäisen pyhiin liittyvä unelmani on suuri ystävä-/perheillallinen pashoineen kaikkineen. No nekin ovat jääneet useimmiten vain haaveiluksi. Kaikki ovat kiireisiä ja heillä on omat elämät, ymmärtäähän sen. Emme jaksaneet myöskään itse lähteä pääsiäisruuhkaan ja ajaa kotiseudulleni toiselle puolelle Suomea parin päivän takia.


Pääsiäistunnelmaa kotona <3
Kunpa suklaamunia saisi yhtä tyylikkäinä, kuin nämä ihanat koristemunat ovat.


Toisaalta on mukava viettää pääsiäinen kotona perheen kesken. Siinä on hyvätkin puolensa. Ei tarvitse pakata ja purkaa reissutavaroita, voi syödä mitä haluaa ja milloin haluaa. Voi viettää ihan tavallista pidennettyä viikonloppua ilman erillistä juhla-statusta. Pääsiäinen ei merkitse meille uskonnollisesti mitään eikä siihen kuulu mitään sen kummempia perinteitä. Tänä vuonna meillä oli lähinnä suunnitelmissa painaa neljä tehokasta päivää pihahommien parissa, mutta maa on jäässä ja lämpömittari on ollut yöt pakkasella, joten kasvien istutus, haravointi ja muut pihatyöt siirtyivät tuonnemmaksi.



Pitkäperjantaina Aurajoella oli varsin synkkä tunnelma iloisista narsisseista huolimatta

Lankalauantaina piipahdettiin anopin luona. Anoppi ei saanut vielä tänä vuonna virpomavitsaa meidän Pikkuherralta kokoelmiinsa.



Muutama suklaamuna ja mämmiä. Ne kuuluvat ehdottomasti pääsiäiseen, sillä niitä ei tule syötyä vuoden aikana milloinkaan muulloin. Lammas saa puolestani jäädä kauppaan tänäkin vuonna. Joko vika on valmistajassa tai makunystyröissäni, mutta se maistuu mielestäni villasukalta.



Sunnuntaiterkuin,
Doris

14. huhtikuuta 2017

Pinkki Fazerina-täyte kakkuun

Olen Fazerina-suklaan suuri rakastaja ja vihdoin toteutin täytekakkuun Fazerina-täytteen. Täyte valmistuu nopeasti ja maistuu herkulliselta. Toiseksi täytteksi kakkuun laitoin suklaamousse-täytteen, joka toimi hyvin Fazerina-täytteen kanssa.





Pinkki Fazerina-täyte ( yhteen kerrokseen, 24 cm halkaisijan kakkuun)


2 dl vispikermaa
100g Viola appelsiini-tuorejuustoa
10 kpl Fazerina bites
Nokare punaista elintarvikepastaväriä

Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää nuolijalla tuorejuusto. Raasta Fazerina bitesit täytteen joukkoon sekä lisää hammastikun kärjen verran punaista pastaväriä. Sekoita vielä hyvin ja lisää sokeri. Täyte on nyt valmis :)



Terkuin,
Doris

12. huhtikuuta 2017

Pääsiäinen hiipi kotiin

Oih, pääsiäinen on ihanaa aikaa! Kevät on ainakin täällä eteläisessä Suomessa jo pitkällä, aurinko selvästi lämmittää ja linnut aloittavat laulunsa aamuyöstä. Pääsiäisenä saa ihastella kukkaloistoa ja tuoda palan heräilevää luontoa kotiin pajunkissojen ja koivunoksien muodossa.






Pääsiäiskoristeita voi askarrella itse tai ostaa valmiina. Kauppojen pääsiäiskoristevalikoima on nykyään kattava ja koristeiksi löytyy paljon muutakin kuin pussillinen värikkäitä höyheniä ja pikkutipuja laatikossa 👍






Muutaman pääsiäiseen liittyvän diy-projektin toteutin itsekin tänä vuonna. Maalasin askartelumunia kalkkiväreillä ja laitoin ne maalattujen puuhelmien kanssa nahkanauhaa roikkumaan. Lisäksi keitin kananmunia ja liotin niitä yön yli mustikka-mausteseoksessa. Niistä tuli aika kivoja, kiveä muistuttavia munia.






Alla olevan helpon pääsiäisaskartelun ehtii vielä tekemään pääsiäiseksi. Sen ohje löytyy täältä :)










Iloista pääsiäistä,
Doris

10. huhtikuuta 2017

Yritit parhaasi, se riittää!

Eikö vauvavuosi mennyt niin kuin kuvittelit? Ei minullakaan. Mutta onneksi se on ohi, pidän paljon enemmän taaperoajasta. Asia, josta olin ennen raskautumistani täysin eri mieltä. Olin kuvitellut, että vauvavuosi on ihanaa kuplassa leijailua, nautin siitä varmasti täysillä ja pyyhin kyyneleitä viikatessani pieneksi menneitä pikkuvaatteita säilöön. Nyt olen suorastaan helpottunut. Yötä päivää jatkuva väsymys ja babyblues ovat takana päin. En ollutkaan vauvakuplassa vellova äiti, jolla on taukoamaton vauvakuume. En oikeastaan vieläkään tiedä mitä tuo sana tarkoittaa, vaikka elohopean heilahteluja mittarissa on ihan vähän ollutkin havaittavissa kun on nuuhkinut ystävien pieniä tulokkaita.

Nyt minulla on taapero, eikä minusta tullut taaperoimettäjääkään. En sillä, että siitä olisin koskaan haaveillut, mutta ei imettäjää lähes lainkaan. Olin ruusuisissa kuvitelmissani ajatellut, että imetän vauvaa vähintään vuoden, laihdun imettämällä kaikki raskauskiloni ja tunnen ihanaa yhteenkuuluvuutta vauvani kanssa. Vauvan ilmainen ruoka kulkisi aina mukana, kuinka helppoa! Imetys loppui kommelluksien ja ensimmäisen kolmen kuukauden jälkeen. Sekä minä että vauva olimme sitä mieltä. Minua imetys sattui. Se oli kaikinpuolin epämiellyttävää, maidon nousun tunne oli epämukava, tunsin itseni ahdistuneeksi ja vangituksi, vauva vaikutti tyytymättömältä tarjoiluun eikä viihtynyt rinnalla kuin yhdessä asennossa. Imetyksestä luopuminen teki henkisesti kipeää, osittain siksi, että tein sen niin itsekkäistä syistä. Mutta totesin, että oma mielenterveyteni ei kestä sitä. Niin ahdistavaa se oli. Ja ehkä se oli myös vauvalle parempi vaihtoehto. Vieläkin puistattaa, kun näen jonkun imettävän, vaikka heillä se homma varmasti sujuukin ja siitä nauttii äiti sekä vauva.




Ja taas yksi omien aiempien periaatteiden kompastuskivi lisää. Purkkiruoka. Olin ajatellut, että teen kaikki ruoat vauvalle itse enkä "sorru" purkkiruokiin, kuin hätätapauksissa. Itsetehtyjen soseiden vääntäminen osoittautuikin aika epäkiitolliseksi puuhaksi. Vauva ei juuri koskaan syönyt hänelle tarjottua ateriaa ja ruokaa meni paljon roskiin. Yhä useammin aloin antaa hänelle purkkiruokaa ja pusseissa olevat hedelmäsoseet ovat olleet monta kertaa todellinen pelastus, kun vauvan nälkäkiukku yllättää. Nykyään teen taas paljon ruokaa lapselle itse, sillä hän syö lähes kaikkea samaa kuin muukin perhe. Mutta kyllä meillä edelleen joka kauppareissulla käydään myös lasten valmisruokaosastolla.





Jos jotain negatiivista, miksei jotain positiivistakin. Olin ajatellut, etten raaski tai uskalla laittaa vauvaa koskaan nukkumaan yöksi omaan huoneeseensa. Perhepetiä meille ei varmasti koskaan olisi tullut, mutta kipuilin sen kanssa, voiko niin pientä laittaa yksin pimeään huoneeseen, eikö sitä pelota? Entä jos en herää vauvan itkuun toisella puolella taloa? Vauva oli n.puolen vuoden ikäinen kun siirsimme hänet sänkynsä kanssa pois meidän vanhempien huoneesta. Ensimmäinen yö jännitti. Ehkä toinenkin vielä, mutta sen siirron jälkeen sekä vauva että me vanhemmat nukuimme huomattavasti paremmin. Luulen, että tähän asiaan vaikuttaa paljon se, millainen nukkuja vauva on. Meillä herätään edelleen helposti pieniinkin ääniin, joten hän varmasti havahtui aina huoneessamme hereille vanhempien sängystä kuuluvan kuorsauksen (?) tai peiton kahinan vuoksi. Myös minä heräsin ja reagoin vauvan yöllisiin öninöihin varmasti liian helposti ja valveutin hänet.

Ja mitä päiväuniin tulee, raskaana olessani opin, että vauvat nukkuvat päiväunet parhaiten ulkoilmassa omissa vaunuissaan. Perhevalmennuksessa annettiin vinkkejä, miten vauva puetaan ulkopäikkäreille ja mihin suuntaan vaunut laitetaan, jos tuulee tai on kuuma auringonpaiste. Useista yrityksistä huolimatta vauva ei nukahtanut vaunuihin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tai jos nukahti, kestivät unet vain hetken. Olivat vaunut liikkeessä tai eivät. Minusta ei siis tullut monien naapureitteni kaltaista kotikatuamme edestakaisin vaunuja lykkivää äitiä. Ei tarvinnut, sillä vauva nukahti ja nukahtaa edelleen parhaiten omaan sänkyynsä peiton alle. Tästä asiasta en ole juurikaan pahoillani. Ei ole tarvinnut tuhlata rahaa itkuhälyttimeen, voin lähteä ulos hereillä olevan lapsen kanssa tai olla sadepäivinä lähtemättä ulos lainkaan.

Olen usein miettinyt ja surkutellut suunnitelmista poikennutta vauvavuotta. Kaikkea ei voi suunnitella etukäteen, mutta kyllä se tietysti vähän pahalta tuntuu, jos omat toiveet eivät täyty. Olen monesti pohtinut myös sitä, olisinko voinut tehdä jotain toisin, ehkä jopa paremmin? Yritin parhaani, lapsi on kasvanut ja kehittynyt normaalisti, ja hänestä on tullut huippu tyyppi. Olen päättänyt, että se riittää.



Taaperon onnellinen äiti,
Doris

9. huhtikuuta 2017

Lähtölaskenta kesään, Kevätmessut!

Lauantai-aamuna ajeltiin auringonpaisteessa Helsingin Messukeskukseen Kevätmessuille. En ollut koskaan aiemmin käynyt Kevätmessuilla, mutta olin kuullut niiden olevan ihanat! No sitä ne todella olivat, tunnelma oli mukava ja nähtävää riitti, kukkaloistosta puhumattakaan.







Haimme mieheni kanssa messuilta lähinnä ideoita pihan istutusratkaisuihin sekä vaihtoehtoja kasvillisuuteen. Pihalle tarkoitettuja havukasveja oli esillä valitettavan vähän, sitäkin enemmän kukkasipuleita sekä viljelylaatikkoon soveltuvia hyötykasveja. Valitettavasti perennat ja muut kukat eivät kuulu pihasuunnitelmaamme, joten ideat pihakasvien suhteen jäivät vähäisiksi. Muutama hieno muurikivi- ja laatoitusidea tuli messuilla vastaan, jotka todennäköisesti pääsevat toteutukseen myös pihallamme. Tule kesä jo, anna aikaa ja rahaa niin toteutan kaikki pihaideani vaikka heti!









Yrttejä oli istutettu muurikivistä tehtyyn muodostelmaan. Yrtit oli nimetty kauniilla yksinkertaisilla musta-valkoisilla kylteillä.








Messuilla oli mukava ihastella myös kesäkeittiöitä, huvimajoja, ulkoporealtaita sekä hienoja pihasaunarakennuksia. Myöskin kaikki koristeet ja kauniit yksityiskohdat kiinnittivät huomioni. Alla olevat puupallot olivat kaunis, yksinkertainen idea vaikka huvimajan koristeluun. Upea kattokruunu taas oli solmittu käsin narusta ja viinipullon korkeista.










Kevätterkuin,
Doris


7. huhtikuuta 2017

Viikonloppuherkku: Bataattiburgerit

Kevään kevennysviikot menossa, mutta iski armoton burgerin himo! Kokkailin meille jääkaapista löytyvistä ainesosista Bataattiburgerit. Bataattiburgereissa bataatti ei ole "pihvinä" burgerin välissä vaan sen korvaa hampurilaissämpylän. Meidän burgereissa pihvinä oli kanan jauhelihasta tehty pihvi, fetajuustoa, salaattia, tomaattia sekä itse tehtyä chili-sinappikastiketta. Nam!






Bataattiburgerit kahdelle


1 mahdollisimman paksu bataatti
400g kananpojan jauhelihaa
1 sipuli
1 kananmuna
0,5 dl kaurahiutaleita
100g pala fetajuustoa
4 viipaletta tavallista juustoa, meillä oli Oltermanni 17%
250g prk Valion Pehmeä maitorahkaa
2 rkl Moutard au Piment Déspelette chilisinappia/ muuta tulista sinappia
suolaa
mustapippuria
valkosipulijauhetta
kuivattuja chilinsiemeniä
öljyä
pestyä jääsalaattia
4 viipaletta tomaattia


Pese bataatti hyvin, mutta älä kuori. Tee bataatista n. 2 cm paksuiset kiekot uunipellille leivinpaperin päälle. voitele ne öljyllä ja ripota päälle suolaa ja mustapippuria. Paista kiekot uunissa 200 asteessa n. 25 minuuttia. Kokeile haarukalla välillä kypsyyttä, ettei bataatit mene liian muussiksi, mutta eivät jää raaoiksikaan.

Valmista jauhelihapihvit. Laita kulhoon kananpojan jauheliha, pieneksi pilkottu sipuli, kaurahiutaleet, kananmuna, 1 tl suolaa, 1tl mustapippuria ja 1 tl valkosipulijauhetta. Voit halutessasi lisätä kuivattuja chilinsiemeniä 0,5 tl. Sekoita massaksi ja taputtele käsien välissä hieman suuremmiksi pihveiksi kuin uunissa olevat bataattikiekot. Paista pihvit öljyssä pannulla kypsiksi, niin että ne saavat myös vähän väriä pintaan. Jauhelihasta tulee enemmän kuin kaksi pihviä, mutta ylijääneet pihvit voi syödä jonkun muun lisukkeen kanssa :)

Sekoita maitorahkaan tulinen sinappi. Lisää ripaus suolaa. Hampurilaiskastike on valmis.

Kun bataatit ja pihvit ovat paistuneet, laita toinen bataattikiekko pohjaksi ja kasaa sen päälle pihvi, viipaleet juustoa, salaattia, tomaattia, chili-sinappikastiketta, viipaleet fetajuustosta ja kanneksi toinen bataattikiekko. Herkkuburgeri on nyt valmis :)








Mukavaa viikonloppua,
Doris

6. huhtikuuta 2017

Hullujen Päivien löydöt!

Toiset kiertävät rakennuksen kaukaa, kun kuulevat, että Stockan Hullut Päivät ovat taas meneillään. Omat suosikkialepäiväni ovat juurikin Hullarit ja tykkään kierrellä siellä ahdistumatta väenpaljoudesta ja tungoksesta. Sinne täytyy päästä joka vuosi ja osata ajoittaa menonsa oikeaan aikaan, että välttyy pahimmalta ruuhkalta. Tai sitten selata aamulla seitsemältä verkkokauppaa. Mitä sieltä Hullareilta tänä vuonna oikein löytyi?


Vimman Letti-legginssit. Nämä olivat ne, joita kärkyin aamulla seitsemän aikaan verkkokaupasta. Niin ihanan väriset ja himoitsemani kuosi. Tykkään, kunhan vain saapuvat vielä postitse luokseni :)










Itselleni hurmaava harmaa jakku, joka käy sekä arkikäyttöön että juhlavampaankin hetkeen. Heräteostos, mutta tulee varmasti tarpeeseen. Jakkuja ja takkeja ei voi koskaan olla liikaa, sillä kaapista puuttuu aina se, millaista juuri sillä hetkellä tarvitsisi.





Pikkuherralle ainoastaan Name it-yöpuku. Edullinen ja asiansa ajava. Yöpuvut ovat aina tarpeen.





Itselleni ostin myös uuden tyynyn. Entisen vuoksi niskat oli koko ajan jumissa. Viime yönä nukuin todella hyvin ja aamulla ei kolottanut hartiaseutua lainkaan. Tämäkin oli hyvä ostos :)





Meidän Hullari-perinteisiin kuuluu aina hakea myös Herkusta Caesar-salaattia, Aaverahkaa, rapumössöä, tuorejuustotäytteisiä sweet peppereitä, jotain ihanaa bakeryn leipää, goudajuustoa, mozzarellaa, basilikaa ja mausteita. Nam!




Aurinkoisin terveisin,
Doris

*kaksi ylintä kuvaa Stockan verkkosivuilta lainattuja