23. joulukuuta 2016

Kadotettu joulufiilis

Pimeät pellot ja niiden keskellä maalaistalo, jossa puoli sukua kokoontui joulunviettoon. Juostiin serkkujen kanssa ikkunasta toiseen kiljuen, kuka näki ensimmäisenä joulupukin nutun vilahtavan. Monta lapsuuden jouluani kului näissä merkeissä. Kunnes eräänä vuonna joulufiilis ja se kaikki kutkuttava jännitys mahan pohjasta oli kadonnut. Alkoi tuntua hyvältä jäädä kotiin jouluaatoksi perheen kesken, käydä saunassa ja avata lahjat. Isä edelleen joka joulu muistaa mainita, kun lahjat ovat saunareissun aikana ilmestyneet kuusen alle, että pukki on käynyt. Kaikkihan sen tietää, että minä ne lahjat olen sinne asetellut.




On ollut kunnia saada kolmihenkiseen joulupöytäämme muutama vuosi sitten mukaan yksi henkilö lisää. Mieheni, joka joka vuosi suostuu viettämään joulun idän talven ihmemaassa. Sama kaava on silti jatkunut jo vuodesta toiseen: Minä valmistan aattoaamuna laatikoita ja Joulupukin kuumalinja pyörii taustalla. Ja tämäkin vain siksi, että siitä saa itselleen edes vähän joulufiilistä ja yrittää päästä tunnelmaan. Joulu on kiva, mutta silti aina aattoiltana pään tyynyyn painaessa mietin, että tässäkö tämä taas oli?

Jo yli kymmenen vuotta sitten harmittelin vanhemmilleni, kun joulu ei tunnu enää samalta kuin ennen. Tähän isäni aina totesi, että joulu on lasten juhla, ei se aikuisena enää tunnu samalta kuin lapsena. Tylsä aikuisuus. Joulussa tärkein asia on hyvä ruoka. Ja sekin saa ahdistumaan, kun joka vuosi tulee syötyä liikaa. Nyt tietysti odotukseni tulevia jouluja kohtaan ovat korkealla, sillä luulen, että saan ripauksen kadotettua joulufiilistäni takaisin pikkuherran myötä. Kaikki joulussa ja muissakin asioissa on hänestä ihmeellistä. Voi alkaa satuilla tontuista ja Joulupukista, etsiä innolla mantelia joulupuurosta palkinnon toivossa ja antaa hänen tietysti löytää se ensimmäisenä.




Tämä joulu on hänen ensimmäisensä. Tuskin hän siitä vielä mitään sen enempää ymmärtää kuin sen, että kuusen oksilla roikkuu kimaltelevia palloja, joita tekisi mieli repiä alas ja maistaa. Mutta onpahan kerrankin kuusen alla lahjoja enemmän jollekin muulle kuin minulle :)



Ihanaa joulua kaikille,
Doris

7 kommenttia:

  1. Täällä oli vähän sama ongelma ennen kuin pikkuneiti syntyi. On ollut hassua katsella miten lapsi voi mennä joulusta niin sekaisin. Siitä tulee pakostakin itselleen ihana joulunfiilis. Emmi on 3-vuotias joten odotahan, kun teidän napero kasvaa :D

    VastaaPoista
  2. Hyvää joulua ja toivottavasti joulufiiliskin löytyy! Meillä on ollut jo 10 joulua lapsiperheenä ja yksi joulu vietetty Espanjan lämmössä. Aina on joulufiilis löytynyt. Tänä vuonna tekee tiukkaa. Piti matkustaa Keski-Suomeen mummilaan. Nyt yksi lapsista kipeä. Ei päästä ainakaan tänään lähtemään ja huominenkin vaikuttaa epävarmalta. Mietin, että pitäisikö aloittaa jouluvalmistelut. Täällä kun ei ole mitään tehty. Meidän kuusihenkinen perhe asuu väliaikaisesti kerrostalo kolmiossa vuokralla. Hyvää joulua teille! Anteeksi vuodatukseni.

    VastaaPoista
  3. Oih Minna M, kuulostaa ikävältä. Sairastelu on kyllä pahin tunnelman pilaaja, varsinkin jouluna! Onneksi joulu on myös rauhoittumisen ja vaan olemisen aikaa, niin ehkä voitte vaan koittaa ottaa rennosti ja tehdä tästä joulusta vähän erilaisen, jos näyttää ettette matkaan huomennakaan pääse. Kaikesta huolimatta Hyvää joulua teidän perheelle <3

    VastaaPoista
  4. Se on kyllä ihan totta, joulu kärsii jonkunlaisen inflaation, kun astuu aikuisuuden maailmaan. Joulumieli on joskus lähellä, joskus kauempana. Ei stressiä ♥ Uskon, että teilläkin joulut muuttavat vähän muotoaan naperon kasvamisen myötä, kuten vähän jo ounastelitkin :)

    Ihanaa joulua teidän perheelle ♥

    VastaaPoista
  5. Ehkä joulumieltä kohottaa enemmän se, jos on lunta puiden oksilla ja muutenkin talvinen ilma. Mutta nykyään kun ei ole sitä luntakaan ja nurmet vihertää, nii koita tässä nyt sitten joulufiilistellä ☺️ Onneksi aamulla alkaa Joulupukin kuumalinja 😊

    VastaaPoista
  6. Mä oon kyllä aina ollut jouluihminen, uuden kodin myötä homma tuntuu lähteneen täysin lapasesta. Joten ihan samalla viivalla ei olla. Mutta melko varmasti voin luvata, että ensi vuonna tunnelma on jo pikkaisen eri. Nyt tuon 3,5-vuotiaan kanssa on jo aikamoinen meininki. Kyllä se vielä sieltä tulee. Ja veikkaisin myös jos jossain vaiheessa vietätte joulua kotona, tuo sekin oman lisänsä.

    VastaaPoista