Raskauden loppumetrit, raskausviikko 38. Mitä kuuluu?

Muutama viikko sitten vietin neljä päivää TYKSin osastolla, sillä osa lapsivesistä meni yllättäen kesken viikonlopun vieton. Tämä tapahtuma ei saanut aikaan lapsen syntymää ja vieläkin ollaan yhdessä osassa. Vauva on siis saanut kasvaa masussa vielä monta viikkoa ja kerätä voimia maailmaan. Ennenaikaisesta lapsiveden menosta voit lukea lisää aiemmasta kirjoituksestani: Apua, sehän on lapsivettä raskausviikolla 35!

Olen käynyt TYKSissä nyt n. joka toinen päivä käyrällä ja verikokeessa, jossa seurataan, etteivät tulehdusarvoni nouse. Monet ystäväni ovat kauhistelleet tätä vaivaa, minkä joudun nyt kokemaan juoksemalla sairaalassa. Mutta hei, valitsen kyllä mieluumin tämän kotona olon kuin sen, että olisin vauvan syntymään asti sairaalassa tylsistymässä :) Ei vaiva nyt niin iso ole ja olen kiitollinen, että tilannetta, ja minun sekä vauvan hyvinvointia seurataan näin tiiviisti.

Muutamia, aika heikkoja supistuksia on silloin tällöin tullut, mutta ne eivät ole voimistuneet. Olo on muutenkin hyvä. Uskomatonta, mutta jaksan edelleen ihmetellä tätä, että vointini on niin loistava koko ajan ja unohdan raskauden monta kertaa päivässä, vaikka raskauteni on näin loppumetreillä. Olon pitäisi varmaan kirjaimellisesti olla raskas, mutta kun ei ole! Kun vauva syntyy, kirjoitan taatusti siitä, miten kaksi raskautta voivat olla näin erilaiset!

Vaikka unohdan raskauden toisinaan, silti huomaan joka päivä miettiväni, olisko tänään se päivä, kun vauva vihdoin syntyy. Odotan sitä niin kovasti, haluaisin synnytyksen olevan jo ohi, mutta samalla toki ajatus synnytyksestä vähän jännittää. Vaikka tiedän, että selviän siitä ja kaikki menee hyvin. Olen valmistautunut hyvin ja aion luottaa tilanteessa itseeni.

En olisi koskaan uskonut sanovani näin, mutta masua tulee ehkä vähän ikävä. Kuten vauvan liikkeitäkin masussa. Tämä on jotain niin ainutlaatuista ja ihmeellistä, miten toinen ihminen voi kasvaa toisen sisällä? Vaikka välillä tuntuukin, että tämä raskaus on kestänyt jo ikuisuuden, enkä enää muista miltä näytän ilman tätä mahaa ja raskausvaatteita ;)

Nyt täytyy vielä nauttia näistä viimeisistä päivistä tai viikoista, jotka olen koskaan elämässäni raskaana. On nimittäin lähes sataprosenttisen varmaa, että kolmatta lasta meille ei tule. Tämä raskauskokemus on ollut niin hyvä, etten uskaltaisi lähteä leikkiin enää uudelleen, sillä pelkäisin seuraavan raskauden olevan taas yhtä hirveä kuin ensimmäinen oli. Ensi viikolla minulla on taas kontrollikäynti lääkärin luona, jossa mietitään mahdollista käynnistystä. Mutta jos vointini ja vauvan vointi on hyvä, on hyvin epätodennäköistä, että käynnistelyä aloitetaan. Ja aion vastustaa sitä viimeiseen asti, jos siihen ei ole mitään akuuttia tarvetta. Haluaisin niin kovasti kokea tällä kertaa luonnollisen synnytyksen <3


Terkuin,
Doris