Kuinka nopeasti taapero oppii vaipattomaksi?

Kesä on hyvää aikaa opettaa lapsi päiväkuivaksi. Pottaa voi pitää ulkona ja pienet vahingot eivät haittaa, sillä housut saa vaihdettua vikkelästi verrattuna talvihaalariin. Ajatus taaperon, pian 2,5 v, saamisesta päiväkuivaksi tuntui ikuisuusprojektilta, joka ei varmaan koskaan onnistuisi. Nyt kuitenkin, meidän perheen yhteisellä kesälomalla marssittiin pikkuhousukauppaan, ostettiin sieltä kasa pikkareita ja todettiin taaperolle, että vaipan saa vain yöksi ja päiväunien ajaksi.

Yksi vaipallinen on helpompi hoitaa kuin kaksi

Koska pikkusisaruksen syntymä lähenee, ajattelimme, että yhden vaipallisen kanssa elämä on varmasti helpompaan kuin kahden. Potta meillä oli ollut taaperolle käytössä jo melkein vuoden päivät ja siihen on usein isommat jätökset tehtykin. Aluksi palkitsimme häntä tuotoksesta tarroilla, mutta huomasimme, että hän tekee isommat tarpeensa pottaan myös ilman palkintoa. Välillä hän kertoi hädästään, välillä tuotos vain tuli pottaan sattumalta kun istutimme hänet siihen. Välillä hän juoksi piiloon tekemään isommat tarpeensa vaippaan. Tähän käytäntöön oli saatava loppu. Halusimme, että lapsi oppisi olemaan ilman vaippaa, ja tunnistamaan pienet ja isot hädät. Ja hei, vaipoista luopuminen säästää myös luontoa ja rahaa!

Ainahan päiväkuivaksi opetteluun ei voi itse vaikuttaa. Lapsen täytyy olla hermostollisesti ja kehityksellisesti valmis vaipattomuuteen. Toiset lapset ovat siihen aiemmin valmiimpia kuin toiset. Jos päiväkuivaksi opettelu tuntuu väkinäiseltä ja lapsi vastustelee joka kerta potalle menoa tai pikkareiden vaihtoa aamuisin yövaipan jälkeen, ja opettelu tuottaa lapselle selvää hermostumista, kannattaa ehkä pitää pieni breikki ja yrittää muutaman viikon tai kuukauden jälkeen uudestaan.

Vaikka päiväkuivaksi opettelu sujuisi hyvin, vahinkoja voi silti tulla ja tulee vielä jatkossakin, kun lapsi innostuu leikkimään niin, ettei muistakaan käydä pissalla. Tärkeintä on, että vahinkoihin ja housuun/pottaan tuleviin tuotoksiin suhtaudutaan ilolla ja positiivisesti, että lapselle jäisi siitä olo, että hän tekee jotain hienoa, joka saa vanhemmat ylpeiksi. Toruminen ja yökkiminen saattaa saada lapsen jopa taantumaan kuivaksi opettelun treenailussa.

Miten aloittaa?

Aloitimme päiväkuivaksi opettelun niin, että vaihdoimme heti aamulla taaperolle pikkuhousut ja kerroimme hänelle, että isolla pojalla ei ole nyt vaippaa, vaan isojen poikien pikkarit. Potta muutti vessasta olkkarin lattialle, että se olisi koko ajan näkyvillä ja lapsi voisi muistaa sen nähdessään, että siinä pitäisi välillä käydä istumassa. Aluksi kyselimme häneltä 15-30 minuutin välein "Onko hätä?" Useimmiten vastaus oli ei, mutta siltikin veimme hänet potalle (tai pöntölle, johon meillä on pöntön pienennysosa myös käytössä). Vaikka vastaukseksi tuli useimmiten tuo ei, niin silti pottaan useimmiten tuli jotain näiden päivien aikana. Parin päivän aikana sattui monta vahinkoa ja pissat tulivat pitkin maita ja mantuja. Mutta sitten eräänä päivänä tapahtui ihme. Lapsi huusi, että nyt tulee pissa, juoksi itse potalle, laski pikkarit nilkkoihin ja teki pottaan tarpeensa. Aivan ensimmäisiä kertoja näin toimiessaan koko tuotos ei sattunut aivan pottaan saakka, mutta yritys oli hyvä. Ja siitä tietysti sai vanhemmilta suuret kehut.

Me laitoimme taaperolle kuivaksi opettelun ensimmäisinä päivinä vaipan pidemmille automatkoille, kauppareissuille ja huvipuistoretkelle. Kassissa kannattaa pitää mukana varapikkareita- ja housuja, jos vahinkoja sattuu.

Päiväkuivaksi opettelu vaatii vanhemmilta kärsivällisyyttä

Näistä lähes pottaan osuneista suihkuista päivän, parin jälkeen yhtään vahinkoa ei ole sattunut, vaan lapsi on oppinut tunnistamaan milloin tulee hätä ja pyytää päästä pissalle/kakalle. Jopa automatkoilla. Pysähdyimme eräänä päivänä Kehä 3 varteen pissattamaan lasta, eihän hätä lue lakia :D Eli kaiken kaikkiaan tähän meni vajaa viikko, että hän oppi käymään tarpeillaan samalla tavalla kuin muutkin perheenjäsenet. Toki kyselemme häneltä edelleen kesken kiinnostavan leikin tai puistoilun, onko hätä, ja käymme kokeilemassa pissan tuloa vaikka puskan reunassa. Ja melkein aina sieltä jotain tulee.

Päiväkuivaksi opettelun aloitus vaatii kärsivällisyyttä ja rauhallisen päivän, ettei koko ajan olla menossa johonkin. Jos opetteluvaiheessa vaihtaa lapselle edestakaisin pitkin päivää vaippaa ja pikkuhousuja, ei lapsi opi tunnistamaan, milloin housut kastuu ja milloin ei, ja missä tilanteessa saa laskea alleen. Kun tavoite olisi, ettei enää missään tilanteessa , paitsi ehkä öisin nukkuessa :)


Terkuin,
Doris