13. heinäkuuta 2018

Mikä ihmeen raskausdiabetes?

Raskausdiabetes on sokeriaineenvaihdunnan häiriö, joka todetaan raskauden aikana tehtävässä sokerirasituskokeessa. Yleensä sokerirasituskoe tehdään rv 28 paikkeilla, mutta jos tulevalla äidillä löytyy joitakin diabeteksen puhkeamisen riskitekijöitä, tehdään se jo aiemmin. Tutkimusta ei tarvita, jos äiti on alle 25-vuotias ensisynnyttäjä, normaalipainoinen, eikä hänen lähisukulaisillaan ole 2 tyypin diabetesta.

Raskausdiabetes on senkin verran yleinen vaiva, että se todetaan nykyään jopa joka kymmenennellä raskaana olevalla naisella. Sille altistavat ylipaino, suvussa oleva diabetes-taipumus, yli 40-vuoden ikä, aiempi lapsi on syntyessään painanut yli 4500g, aiempi raskausdiabetes, korkea sokeripitoisuus aamuvirtsassa ja munasarjojen monirakkulaoireyhtymä PCO. Joskus raskausdiabetes voidaan silti todeta, vaikka mitään altistavaa tekijää ei löytyisi.




Mitä sitten tapahtuu, jos se todetaan?


Tuleva äiti saa neuvolasta kotiin ohjeet paremmasta ruokavaliosta ja verensokerimittarin. Mittarilla mitataan päivittäin tai joka toinen päivä, riippuu miten neuvolan kanssa sovitaan, paastoverensokeri aamulla heti herättyä. Pieni neulan pisto sormenpäähän, testiliuska verensokerimittariin, veritippa liuskaan ja digitaalinen mittari näyttää tuloksen. Tämä toistetaan myös jokaisen ruokailun jälkeen tunnin päästä ruokailun lopettamisesta. Tulokset merkataan ylös ja verrataan viitearvoihin. Myös ruokailusta on hyvä pitää ruokapäiväkirjaa, niin pysyy itse perässä, mitkä ruoka-aineet mahdollisesti nostavat sokereita eniten, niin niitä pystyy jatkossa välttämään omassa ruokavaliossaan.

Raskausdiabetes korjaantuu yleensä raskauden jälkeen itsestään, mutta koska riski sairastua 2-tyypin diabetekseen on suurentunut raskausdiebetesta sairastaneilla, olisi sokerirasituskoe hyvä tehdä säännöllisesti loppuelämän ajan.

Raskausdiabeteksen tärkein hoito on ruokavalio. Raskausdiabeteksen hyvä hoito estää vauvaa kasvamasta liian suureksi sekä auttaa vauvaa voimaan paremmin synnytyksen jälkeen. Myös raskaudenaikainen liikunta auttaa raskausdiabeteksen hoidossa. Joskus kuitenkaan ruokavalio ja liikunta eivät riitä, ja tuleva äiti voi joutua turvautumaan raskausdiabeteksen hoidossa lääkehoitoon.

Miltä nyt tuntuu?


No olihan se järkytys. Tavallaan osasin odottaa sitä, tavallaan en yhtään. En ollut missään riskitekijäryhmässä. Minulla oli sokerirasituskokeessa 2 tunnin jälkeen mitattu arvo juuri raja-arvossa, joten tämän perusteella minulla todettiin raskausdiabetes. Tuomio siis tuli. Aluksi se tuntui siltä, että koko loppupäivä meni ihan sekaisin ja olin jotenkin keskittymiskyvytön. Tuntui epäreilulta, sillä juuri kun olin päässyt kamalasta raskauspahoinvoinnista ja pystyin syömään lähes normaalisti, jouduin taas aloittamaan pelleilyn ruoan kanssa. Ärsyttävintä ehkä oli kelloon katsominen ja sokeriarvojen mittaaminen. Nyt kun olen elänyt tämän diagnoosin kanssa kuukausia, sokeriarvoissa ei ole ollut mitään häikkää kotimittauksissa paria yksittäistä kertaa lukuunottamatta. Näille kerroille on kuitenkin ollut ihan järkevä selitys: liian pitkä ateriaväli, liian suuri nälkä ja siihen nautittu liian suuri ateria sekä aterian päälle pienet päivänokoset. Edelleen vähän epäilen, voisiko diagnoosi sittenkin olla väärä :D

Noh, nyt on jäljellä vajaa 6 viikkoa laskettuun aikaan, kai sen ajan seisoo vaikka päällään? Ei tämä tuomio auta kuin hyväksyä ja tehdä kuten neuvolantäti sanoo. Haluan kuitenkin vauvalleni vain parasta, joten hänen elämänsä hyvistä lähtökohdista tässä pääasiassa on kysymys. Ja on tästä diagnoosista ollut hyötyäkin. Koska olen joutunut pitämään ruokapäiväkirjaa, olen pystynyt hahmottamaan paljon helpommin, mitä kaikkea sitä päivän aikana laittaakaan suuhunsa ja moni ylimääräinen välipala on jäänyt syömättä. Ja positiivista on myös se, että painonikin on tippunut nyt kuuden viikon aikana 2 kiloa. Se, että paino putoaa raskausdiabetesdiagnoosin myötä on varsin tavallista, sillä turhista hiilareista ja sokereista on pakko karsia ja mietittävä lautaselle muita vaihtoehtoja.


Onko raskausdiebetes automaattisesti pakote luopumaan kaikesta herkuttelusta?


Omalla kohdallani ei. Olen pystynyt nauttimaan jäätelön tai pienen, pienen palan kakkua silloin tällöin, jos olen syönyt sen omana aterianaan, enkä muun ruoan yhteydessä. Eniten omia sokereitani nostavat kauraleipä sekä ruisleivät, jotka sisältävät myös vehnää. Esimerkiksi kahta viipaletta leipää en pysty kerralla syömään, puhumattakaan sämpylästä, sillä sokeri nousee noilla ruuilla herkästi kohti raja-arvoa. Ei kuitenkaan raja-arvon yli, mutta haluan pitää sokeritason mahdollisimman alhaisena ja tasaisena. Hassua kyllä, omalla kohdallani sokeripitoiset herkut eikä muu roskaruoka ole niitä pahimpia verensokerin nostattajia, vaan ihan tavallinen leipä!

Banaanista, viinirypäleistä ja muista hedelmistä, joita allergioitteni puitteissa pystyn syömään, olen luopunut maitorahkan seassa kokonaan ja vaihtanut ne sokerittomaan lasten pilttiin tai marjoihin. Sokeria sisältäviä jugurtteja päin en voi edes vilkaista.

Muuten olen pystynyt syömään kuten ennenkin. Tärkein huomio sokereita seuratessani on ollut juurikin tuo ateriaväli, ettei se lipsahda yli kolmen tunnin. Ja nälän poissapitämiseksi olen lisännyt paljon kasviksia ruokavaliooni, joilla saan suurennettua aterioita siten, että tulen kylläiseksi, mutta sokerit eivät suuresta annoskoosta huolimatta nouse. Ja vettä täytyy myös muistaa juoda paljon, sillä sekin tasaa verensokerin heilahteluja.

Lähteet: diabetesliitto, terveyskirjasto ja neuvolan täti :)


Terkuin,
Doris


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti