Apua, sehän on lapsivettä raskausviikolla 35!

Koko lauantai touhuttiin normaalisti. Käytiin vähän kavereiden pihalla leikkimässä kävellen ja pikkuherra potkupyöräillen. Syötiin, nukuttiin päikkärit ja ajateltiin sisustaa taaperon huonetta ison pojan huoneeksi vaihtamalla huoneeseen uusi sänky ja siirtelemällä huonekalujen paikkoja.

Kävin siinä touhun lomassa vessassa ja katsoin, että hetkinen! Mitä tämä on? Suuri läikkä, jonka tuloa en ollut tuntenut. Ei voinut olla pissaa, eikä valkovuotoakaan sen ulkonäöstä päätellen. Kirkasta nestettä, ilman tuoksua. Totesin miehelleni, että hupsista, nyt tuli muuten soitto Tyksiin. Soitin synnytyspolille ja sieltä pyydettiin näytille. Jos minusta tullut neste todettaisiin lapsivedeksi, joutuisin jäämään osastolle. Ohjeeksi annettiin napata siis sairaalakassi mukaan. Onneksi olin pakannut sen jo valmiiksi odottamaan. Jouduin vielä pakkaamaan taaperolle yö- ja ruokakassin, sillä hänet veimme ennen sairaalan menoa ukin luo hoitoon, ja emme tienneet meneekö meillä reissussa pari tuntia vai jopa vuorokausia.

Raskausviikkoja minulla on kasassa 34+2 eli viikolla 35 mennään. Jos synnytys lähtisi nyt käyntiin, sitä ei esteltäisi. Vauvalla on hyvät mahdollisuudet selvitä ja vauvasta riippuen näillä viikoilla ei välttämättä tarvise enää yhtään päivää keskolassa, vaan pääsee heti vierihoitoon. Pienihän hän on, kokoarvion mukaan tällä hetkellä 2300g. Joten tämän puolesta toivon, ettei hän vielä päättäisi syntyä, sillä painoa hänelle saisi tulla vielä lähemmäs kilo lisää.

Käyrät piirtyivät hyvin ja ultraääni näytti, että lapsivettä kohdussa on vielä paljon. Tutkimusta tehnyt lääkäri sanoi, että hän lupaa melkein syödä hattunsa, jos housuuni tullut neste on lapsivettä. Sisälläni ei nimittäin näkynyt mitään viitteitä siihen ja kanavaakin oli vielä reilu 2cm jäljellä, eikä avautumista ollut tapahtunut. Haaveilin tässä vaiheessa jo hampurilaisesta kotimatkalla, sillä nälkä alkoi olla melkoinen. Hetken päästä hoitaja kertoi, että molemmat kaksi testiä näyttävät vahvaa positiivista eli lapsivettä tihkuu nyt jostain. Lääkärin posket alkoivat hieman punoittaa.

Jäin siis osastolle ja hampurilainen drive-iniin. Ainakin kolmeksi vuorokaudeksi. Joka päivä menee 8 tunnin välein antibioottia suoneen sekä kerran päivässä suun kautta. Kahtena päivänä kortisonia pakaraani, kypsyttämään vauvan keuhkoja, ihan vain varmuuden vuoksi. Ei ole muuten mikään miellyttävin toimenpide...Lisäksi vielä muutama tulehdusarvojen seurantaverikoe päivittäin. Jos crp eli tulehdusarvo on ok vielä 3 vrk kuluttua eikä synnytykseen viittavia tuntemuksia ole tullut, pääsen kotiin.

Tunteet tästä ovat ristiriitaiset. Haluaisin vielä kotiin, että vauva saisi vielä vähän kasvaa, ainakin pari viikkoa. Ja kotona olisi vielä paljon valmisteltavaa vauvaa varten. Mutta toisaalta pelottaa, että vauva saa infektion meidän kotona ollessa, vaikka kävisinkin Tyksissä säännöllisessä seurannassa. Ja nyt vähän näyttää lupaavasti siltä, että synnytys saattaisi käynnistyä ilman lääkkeitä, luonnollisesti, joka on ollut suuri toiveeni tässä raskaudessa. Niin haluaisin sen antaa nyt tapahtua ilman, että alan jarruttaa sitä omalla ajatustyölläni.

Jännäksi menee...nyt vain odotellaan ja makoillaan, ja katsotaan mitä tapahtuu. Saako tämä pieni syntymäkuukaudekseen heinäkuun vai elokuuun? Kieltämättä vähän puntti alkoi tutista osastolle kävellessäni. Taas täällä, miksi ihmeessä ihminen lähtee tähän hommaan uudestaan? Mutta palkinto siitä tulevasta aherruksesta tulee olemaan kaiken tämän arvoinen <3


Jännityksellä odottaen,
Doris