Kun lapsen päiväkoti ei ehkä olekaan se paras mahdollinen

Viime aikoina meille on tuottanut huolta meidän taaperon päiväkoti, jossa hän on ollut hoidossa nyt noin vuoden. Alkuun kaikki näytti menevän hyvin ja asiat tuntui pelaavaan ihan kivasti, vaikka kyseessä olikin juuri avattu päiväkoti, joka haki rutiinejaan, mutta nyt on ilmennyt kaikenlaista, joka on saanut meidät pohtimaan päiväkodin vaihtoa. Se olisi harmi sinänsä, koska nykyiseen päiväkotiin jäisivät tutut kaverit ja muut kunnan päiväkodit ovat kaukana kotoamme, joten hoitoon viemiseen ja hakemiseen menisi enemmän aikaa. Päiväkoti on yksityisen, ison ketjufirman päiväkoti, mutta en halua sen nimeä tähän tarkemmin eritellä.

Negatiivista palautetta

Yksi asia, joka meitä vanhempia on alkanut tässä viime aikoina harmittamaan on se, että lähes aina kun lapsen hakee päiväkodista, hoitajilla on jotain negatiivista palautetta. Lapsi on tehnyt tarpeensa vahingossa housuun, ruoka ei ole maistunut, on ollut liian rajut leikit parhaan kaverin kanssa, lapsella vuotaa räkä, lapsi on taas kaatunut pihalla tai lapsi ei ole tykännyt välipalalla tarjottavasta piirakasta. Tosi pieniä pikkuasioita siis, mutta tulee sellainen olo, että anteeksi, jos 2,5 vuotias lapsemme ei ole vielä täydellinen käyttäytyjä. Lapsi viihtyy hyvin päiväkodissa, eikä onneksi mitään lyömis-tai puremisjuttuja ole (vielä) tullut, mutta harmittaa, että jokaisesta pikkuasiasta täytyy sanoa syyllistävään sävyyn. Ja tuntuu, ettei koskaan sanota mistään positiivisesta. Ainoastaan ne positiiviset asiat mainitaan kerran puolessa vuodessa käytävissä vasu-keskusteluissa. Onneksi sentään siellä!

Totuushan kuitenkin on se, että ne hoitajat päiväkodissa viettävät melkein enemmän aikaan lapsemme kanssa kuin me itse. Mistä heille siellä palkka maksetaan? Tuntuu, että osa heistä ainakin haluaisi vain hengata ja leikkiä lasten kanssa, vaikka kasvatustyö kuuluu mielestäni myös heille. Eivät vanhemmat voi päivittäin olla vahtimassa, mitä oma lapsi siellä puuhaa, täytyy hoitajienkin siellä jotain kasvatuksellista tehdä.

Tiuhaan vaihtuvia kasvoja

Päiväkodissamme vaihtuvat myös todella tiuhaan hoitajat ja sijaisia on paljon. Oma lapsemme ei niinkään ole arka vaihtuville kasvoille, mutta muutaman tuttavamme lapset ovat arempia jäämään päiväkotiin ja heille olisi tärkeää, että vastassa olisi aamuisin aina tuttu aikuinen turvana. Ymmärrän sairastapaukset yms, mutta kyllä se itseäkin hieman välillä hirvittää viedä lapsi aamupalalle, kun vastassa saattaa olla joko kaksi aivan täysin tuntematonta ihmistä tai sitten joku isompien ryhmän aikuinen, joka ei tunne pienten ryhmän lapsia lähes lainkaan. Ja tästä tuleekin tunne, että yritetäänkö päiväkotia pyörittää todella minimi-miehityksellä eikä vakkareita voida palkata tarpeeksi vai mikä ihme henkilöstöresursseissa mättää?

Olen tarkkaillut henkilöstötilannetta päiväkodissamme jo pidemmän aikaa eikä mielestäni läheskään joka päivä toteudu varhaiskasvatukseen vaadittava henkilöstömitoitus eli se, että alle 3-vuotiaiden ryhmässä voi olla korkeintaan 12 lasta ja 1 kasvattaja neljää lasta kohden. Mutta tähän tietysti vaikuttaa se, että osa lapsista on osa-aikaisia ja tilanne periaatteessa lain puitteissa saa olla tällainen, jos se ei ole joka päiväistä.

Hoitajien välinpitämättömyys

Jos aamulla on vastassa tuntemattomia sijaisia, niin välillä myös vakituinen henkilökunta katselee muualle, kun lapsen vie päiväkotiin. Ei välttämättä sanota huomenta tai oteta muutenkaan mitään kontaktia lapseen. Tällainenkin käytös hoitajien osalta on kummallista, etenkin jos lapsi itkee ja ei selvästi ole halukas jäämään päiväkotiin. Vanhemmalla saattaa olla jo kiire töihin, joten olisi mielestäni tärkeää, että syliä päiväkodin puolesta tullaan tarjoamaan tällaisina aamuina heti.

Hoitajien välinpitämättömyys näkyy myös lasta hakiessa. Välillä joudun sanomaan moneen kertaan, että lapseni lähtee nyt, että joku huomaa tai kirjoittaa sen johonkin ylös. Koska läheskään joka päivä joku hoitajista ei edes tule hyvästelemään lasta tai kertomaan meille vanhemmille päivän tapahtumista. Usein on myös niin, että pihalla saattaa olla pelkkiä isojen ryhmän aikuisia ja pienten ryhmän aikuiset ovat jo lähteneet kotiin, ja jos isojen ryhmän aikuisilta kysyy jotain päivän tapahtumista, vastaukseksi saa "en tiedä". On ymmärrettävää, että isojen aikuiset, jotka hädin tuskin tietävät lapseni nimeä, tietäisivät mitä lapselleni on päivän aikana tapahtunut, mutta mielestäni on vähän kummallista, että pienten ryhmän aikuiset saavat lähteä kotiin, ennen kuin kaikki pienten ryhmän lapset on haettu. Ja valitettavasti yksityisessä päiväkodissa (ainakin tässä meidän) siivouksen hoitavat myös päiväkodin tädit, joten yksi heistä saattaa olla sisällä siivoamassa ja kaksi vahtii n. pariakymmentä lasta ulkoleikeissä. Taas kyseenalaistan tässä kohtaa sen, että eikö me vanhemmat nimenomaan makseta lastemme hoidosta eikä päiväkodin siivouksesta?

Haavereita sattuu, mutta...

Vähintään kerran kahdessa viikossa lapsellani on kasvoissa tai muualla vartalossa jälkiä siitä, että on menty mukkelis makkelis pitkin pihaa, hampaan jäljet ovat käsivarressa tai hän näyttää siltä, että jotain on selvästi sattunut, kun hiekanpölyn likaamissa kasvoissa näkyy kyynelten valumajäljet. Joskus saan heti infon siitä, mitä on tapahtunut, mutta useimmiten en. Ja kun kysyn asiasta pihalla olevilta hoitajilta, useinkaan he eivät tiedä, mitä on tapahtunut. Kukaan ei ole nähnyt tai leuassa olevaa asfaltti-ihottumaa perustellaan sillä, että se on mansikkaa, jota he juuri välipalalla söivät. Haavereita sattuu, lika ja kolhut kuuluvat lapsen elämään, mutta se on minusta huolestuttavaa, että useinkaan kukaan ei ole nähnyt, mitä lapselle on käynyt. Päiväkodin pihalla on monia kulmia, jonne ei keskeltä pihaa nää sekä pieni metsäalue, eivätkä hoitajat voi koko ajan varmastikaan olla näkemässä mitä jonkin kulman takana tapahtuu, mutta....

Tästä hyvä esimerkki sattui juuri eräänä aamuna ystävälleni, joka vei lapsensa päiväkotiimme kesäloman jälkeen. Lapsia oli sisätilassa paljon ennen aamupalan alkua ja se ainut hoitaja, joka siellä samassa tilassa lasten kanssa oli, oli juuri menossa keittämään puuroa ja jättämässä lapset keskenään leikkimään. Eihän tällaisessa tilanteessa voi mitenkään nähdä mitä on tapahtunut, jos jotain tapahtuu jos hoitaja on aivan eri huoneessa nurkan takana keittämässä puuroa ja lapset puuhaavat sen ajan keskenään?

Pahin haaveri sattui kuitenkin viime viikolla, kun maitoallerginen lapsemme sai vahingossa 1,5 dl maitoon tehtyä ruokaa. Siis monenkymmenkertaisen annoksen kuin TYKS:n altistuskokeissa! Sijainen oli antanut lapsellemme väärästä astiasta santsiannoksen vakituisen hoitajan käväistessä muualla. Tämä oli sitten huomattu jälkeenpäin kun lapsi oli jo syönyt annoksensa ja eri astioissa olevista ruuista oli hoitajien kesken tullut puhetta. Asiasta soitettiin minulle ja kysyttiin, mitä tehdään? En oikein muuta siinä tilanteessa osannut sanoa kuin olla järkyttynyt ja todeta, että soittakaa ambulanssi jos näyttää siltä, että hän ei kohta saa henkeä. Mitä minäkään täältä puhelimen toisesta päästä tilanteelle voin? Onneksi aikaa edellisestä altistuksesta oli kulunut jo reilusti yli vuosi ja silloin tulleet oireet olivat selvästi nyt lieventyneet. Selvisimme siis kasvojen turvotuksen, hengityksen rahinan ja laikkujen sijaan "vain" vartaloon ilmestyneellä ihottumalla, silmien ja nenän kutinalla sekä itkuisuudella. Ja oireet helpottivat myös omilla lääkkeillämme.

Olen pelännyt koko vuoden, että tämä tapahtuu ja nyt se tapahtui. Entä jos lapsemme olisi ollut maidolle niin allerginen, että ihan pieni määrä olisi aiheuttanut hänelle hengenvaaran? En uskalla edes ajatella sitä asiaa....Ja yksi juttu, mikä tässäkin asiassa päiväkodin osalta vähän nyppii, on se, että meille ei ole pahoiteltu tapahtunutta millään lailla, paitsi parikymppisen sijaistytön toimesta viime viikolla, jolle en edes osannut olla vihainen. Tapahtunut mikä tapahtunut ja hän oli selvästi jo tarpeeksi järkyttynyt pienelle lapselle aiheuttamastaan kärsimyksestä. Olisin toivonut, että tästä asiasta oltasiin vielä keskusteltu meidän vanhempien kanssa uuden viikon alkaessa. On varmaan hyvin ymmärrettävää, että väkisin tällaisen tapahtumuna jälkeen luottamus päiväkotiin hieman kärsii...

Olenko liian hysteerimutsi ja huolehdin turhaan? Mitä sinä tekisit tällaisessa tilanteessa? Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella?


Terkuin,
Doris