Mammakerho —paras tukiverkosto

Minulta on monesti kysytty, mikä on Tellervot, joka vilahtaa usein somessani, ja mistä se on elämääni tullut? Nyt kerron teille oman tukiverkostoni tarinan.

Kunta, jossa asun, järjestää muutaman kuukauden välein tuoreille äideille ensimmäisen yhteisen tapaamisen, jonka tarkoituksena on ehkäistä kotiäitien yksinäisyyttä sekä auttaa kotona lasten kanssa olevia luomaan itselleen tukiverkosto. Kutsukirje ensimmäiseen tapaamiseen tuli viime vuonna Tellervon nimipäivälle. Olin hiljattain muuttanut uudelle paikkakunnalle, saanut lapsen, ja uudet, vieläpä samassa elämäntilanteessa olevat ystävät olivat enemmän kuin tervetulleita. Suhtauduin tapaamiseen silti hieman epäillen: entä jos kaikki muut tuntevat toisensa jo entuudestaan tai ovat olleet samassa perhevalmennuksessa? Entä jos paikalla ei ole ketään, kenen kanssa on mitään muuta yhteistä kuin samanikäiset lapset? Tapaamisen ensiminuutteina todella tuntui siltä, että en ole lainkaan samalla aaltopituudella muiden kanssa. En tiedä, mistä se johtui, ehkä omasta epävarmuudestani tuoreena äitinä. Kerroin tästä myös neuvolan tädille, mutta hän kehotti osallistumaan vielä seuraavaan tapaamiseen, jos sellainen Tellervojen toimesta järjestettäisiin ja antaisin vielä mahdollisuuden.

Samana iltana tuli kutsu WhatsApp- ja Facebook-ryhmiin ja sen jälkeen olemme järjestäneet tapaamisia Tellervojen kanssa toistemme kotona lähes viikottain. Meitä on yhdeksän äitiä, lapsia hieman enemmän, sillä toiset ovat jo uusintakierroksella. Tutustumisen edetessä paljastui, että monet meistä ovat muuttaneet muualta Suomesta ja omat vanhempamme ja osa kavereista asuu toisaalla. Oman perheen tukiverkko on osalla meistä todellakin kaukana ja heitä tavataan vain silloin tällöin. Meistä on tullut Tellervojen kanssa, kai voi jo melkein vuoden tuntemuksella sanoa, ystäviä.

Käymme lounastreffeillä, vauvakinossa, shoppailemassa, vaunulenkeillä, muskarissa, joogassa ja milloin missäkin. Lainataan kakkumuotteja ja vaihdellaan lapsille pieneksi menneitä vaatteita. Yksi parhaista muistoista liittyy siihen, kun vauvojen ollessa pieniä, keskustelimme yöimetysten aikaan WhatsAppissa ja saimme tukea toisiltamme väsymykseen. Aina pimeässä huoneessa hereillä ollessa tiesi, ettei ole ainoa luonnottomaan aikaan hereillä oleva yksilö, vaan langan päässä on muitakin samassa tilanteessa olevia. Yöimetykset ovat jääneet, mutta WhatsApp laulaa meillä edelleen päivittäin, milloin mistäkin kuumasta puheenaiheesta tai kakkureseptistä :)

Jokainen saa olla meidän mammakerhossa oma itsensä ja puhua suoraan tunteistaan. Kukaan ei tuomitse ja usein löytyy myös kohtalontovereita. Ollaan vähän kuin yhtä suurta perhettä. Välillä saatan viettää Tellervojen kanssa joko puhelimessa tai fyysisesti niin paljon aikaa, että kotonakin vähän ihmetellään. Kunnassamme järjestetään myös perhekerhoja ja kunnan kaikilla äideillä on oma Facebook-sivu, mutta ei se ole sama asia. Usein perhekerho-tuttavuudet voivat jäädä vain hyvänpäiväntutuiksi, joita tavataan vain perhekerhossa ja joista ei kuitenkaan saa oikeaa tukiverkostoa, joille voi avautua mistä tahansa.

Tästä systeemistä olisi monella kunnalla ja neuvolalla paljon opittavaa. Pieni, neuvolalle edullinen juttu, josta on takuulla apua äitien yksinäisyyteen. Se ei vaatisi kuin kutsukirjeen lähettämisen ensimmäiseen tapaamiseen 3 kuukauden välein synnyttäneille, esimerkiksi jollekin naisen nimipäivälle. Tapaamiseen tulleet voivat itse päättää jatkavatko he yhteydenpitoa ja miten. Nimikin ryhmälle olisi sopivasti nimipäivän myötä valmiina.

Olisin ollut kiitollinen yhdestäkin, sain kahdeksan. Tellervon nimipäivä koittaa pian ja silloin meidän mammakerho viettää ensimmäistä vuosipäiväänsä <3



Onko sinullakin oma mammakerho tai muu äitiystäväverkosto?


Terkuin,
Doris