Ulkomaille vauvan kanssa?

Krooninen matkakuume on diagnoosi, jonka varmasti saisin jos johonkin vaivojani valittaisin. Palaan lähes päivittäin ajatuksissani menneisiin vuosiin ja ihaniin reissuihin. Haaveilen tulevista reissuista ja teen päässäni karttaa, mihin seuraavaksi? Nyt, kun miehen parin kuukauden loma lähestyy uhkaavasti puolen vuoden päästä, minä istun matkasivustoja selaillen päivästä toiseen. Kohdevalinta on siinä mielessä helppo, että kaupunkilomat ovat poissuljettu vaihtoehto sydäntalvella joten jäljelle jää vain rantalomakohteita. Kohdevalintaan vaikuttaa tällä kertaa vahvasti lentomatkan pituus ja kohtuuden rajoissa pysyttelevä lämpötila.

Reissuun lähteminen on aina ollut helppoa, pakata laukut, suunnata oven edestä bussilla Helsinki-Vantaalle ja eikun siiville. Nyt mukana on kuitenkin pari muuttujaa, jotka eivät varmasti tee reissaamisesta sen vaikeampaan jos osaa asennoitua oikein, mutta silti huomaan lykkääväni matkan varaamista niiden vuoksi. Toinen muuttuja on omakotitalo. Hän ei toki lähde reissuun mukaan, mutta jää. Ja sehän vasta mietityttääkin. Entä jos poissaollessamme tulee vesivahinko, tulipalo tai kilometrin verran lunta? Entä jos tulee sähkökatkos ja se aiheuttaa teknisiin laitteisiin ongelmia?

Toinen muuttuja on pikkuherra. Hänen kanssaan reissaaminen ei varmasti tule olemaan samanlaista kuin kaksin. Olemme viimeisen puolen vuoden aikana reissanneet paljon Suomen sisällä sekä käyneet laivalla, ja joka kerta pikkumies on osoittanut olevansa hyvä matkakumppani. Siitä huolimatta, että vauva on tottunut jo jonkin verran maisemanvaihdoksiin tarkat matkasuunnitelmat on syytä jättää kotiin ja pakata tavaraa tuplasti mukaan. Täytyy löytää lentokentillä ja kohteessa sopivat reitit, joita pääsee kulkemaan kätevästi rattaiden kanssa sekä löytää varjoisia paikkoja suoran auringonpaisteen sijaan. Jos lähdetään vain perheen kesken, tarkoittaa se varmasti myös päiviä, jolloin toinen jää hotellille päiväuniaikaan ja toinen menee yksin rannalle tai ostoksille. Jos lähtisi matkalle isommalla porukalla, voisi lapsen hoitovuoroja jakaa useammalle henkilölle. Kaikessa on puolensa. On mukavaa mennä myös rauhassa omalla porukalla ja tehdä asiat juuri niinkuin on tottunut ja haluaa.

Huomaan myös pohtivani mahdollista tulevaa lentoa: sattuuko vauvan korvat, saako hän nukuttua koneessa, osaanko pakata lennolle kaiken siellä tarvittavan, saanko vietyä koneeseen tarpeeksi ruokaa vauvalle, onkohan koneessa muita lapsiperheitä? Myös hotellivalintaan vaikuttaa pikkuherra. Valitsen mieluiten laadukasta asumista palvelujen lähellä ja haluan huoneen olevan hyvin varusteltu sisältäen ainakin seuraavat asiat: jääkaappi, vedenkeitin, vauvan sänky ja ilmastointi. Hotellissa täytyy myös olla matala lastenallas, aurinkovarjoja sekä hotellilta matka lentokentälle ei saa kestää kauan, sillä ajatus kolmen tunnin kuumasta bussi-tai taksimatkasta vauvan kanssa ei houkuttele.

Tietysti mielessä on käynyt myös, että entä jos joku meistä sairastuu reissussa? Hassua. En ole koskaan aiemmin lykännyt "hyväksy ja varaa"- napin painamista tällaisten asioiden vuoksi. Olen osannut suhtautua asioihin rationaalisesti. Tulee mitä tulee, jos jotain erikoista tulee, katsotaan mitä siinä tilanteessa voidaan tehdä. Ihmisiä siellä ulkomaillakin asuu ja vauvaperheenä pakettimatkan kiilto silmissä puolihoidolla takaa myös matkaoppaan palvelut ja tietämyksen maan käytännöistä, jos tarve vaatii. Ja rokotusasioitakin olen jo hieman selvittänyt neuvolasta. Ei vauva varmasti mene rikki, jos hän saa ruokansa, leikkinsä, sylinsä ja unensa välillä toisessa maassa. Ja vanhemmillekin loma on varmasti kaikesta huolimatta rentouttava kun pääsee pois kotoa arkiaskareiden äärestä.


Lomasta haaveillen,
Doris