Tutista luopuminen taaperoiässä sujui helposti

Meidän tuttimaakari, jota vauvavuonna tutti ei kiinnostanut ollenkaan. Mutta sitten se alkoi kiinnostamaan ja sen perään kyseltiin viime aikoina jatkuvasti. Päiväunet ja yöunet eivät tulleet kuulonkaan ilman tuttia. Minä harmittelin, miksi en vain ollut koskaan antamatta sitä hänelle, silloin kuin se ei meinannut kiinnostaa, niin oltasiin säästytty tulevalta vieroitusprosessilta.

Ajatuksena oli vieroittaa taapero tutista jo aiemmin, mutta aina oli jokin syy miksi sitä ei voitu tehdä: Kesälomareissu, vanhempien tärkeät yöunet, sairastelua tai päiväkodin aloitus. Sitten koitti taaperon ensimmäinen käynti hammastarkastuksessa ja siellä tutti tuli puheeksi. Vaikka suositus on, että tutista luovuttaisiin ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta, on se tietysti parempi mitä aiemmin siitä pystytään luopumaan. Meidän taaperolla on suhteellisen ahdas ylähammaskaari ja kehitteillä avopurenta, joten päätin, että tutti lähtee samana päivänä kuin hammastarkastus oli.

Miten sitten toimittiin, että saatiin uhmakas, tuttiin kiintynyt taapero luopumaan tuosta kapistuksesta? Päätettiin päiväkotipäivän jälkeen, että viedään tutti pihakuusen oksalle ja siitä orava-äiti hakee sen omalle orava-vauvalleen. Taapero vilkutti tutille iloisesti, toivotti heipat ja juoksi leikkimään hiekkalaatikolle. Ajattelin, että näinkö helpolla tästä todella päästiin? Kunnes n. puolen tunnin jälkeen taaperon alkoi juosta kohti kuusta ja kurkottaa tuttia. Lopulta sain hänet uudelleen hyvästelemään tutin.

Samana iltana yöunille mennessä taapero itki yli puoli tuntia lohduttomasti. Minä olin jo monta kertaa noutamassa sen kirotun tutin takaisin pihakuusesta, mutta mieheni seisoi porttina terassinovella. Sitten taapero nukahti silittelyyn, mutta ei aikaakaan kun hän alkoi itkeä jälleen. Sitä keskitikin n. tunnin verran, suoraa, lohdutonta huutoa ja raivoamista. Olin varma, että taaperolla on nyt masu kipeä tai muuta, eikai hän voinut tutin takia itkeä kuin olisi kivuissaan? Mieheni oli sitä mieltä, että poika on vain taitava näyttelijä. Ja sitä hän taisi todella olla. Lopulta taapero nukahti ja nukkui yönsä sikeästi. Aamulla tutin perään taas kyseltiin, mutta nopeasti tie vei ikkunan luokse kohti pihakuusta vilkuttamaan.

Tuttia on kyselty siitä luopumisen jälkeen päivittäin, nyt vajaan viikon ajan. Mutta aina vastaukseksi kelpaa se, että orava-vauva on hakenut sen. Yö- ja päiväunille meno on sujunut ilman huutoa ja itkukohtauksia. Oikeastaan taapero nukkuu meidän vanhempien mielestä paljon sikeämmin nyt kun tutti ei enää ole unikaverina. Jos olisin tiennyt, että siitä päästään näin helpolla, olisin riisunut taaperon tuttiaseista jo paljon aikaisemmin.



Terkuin tutittoman taaperon äiti,
Doris