Kotimaiset täysksylitolipastillit ovat pikkuhampaiden valinta

Postaus on toteutettu yhteistyössä XyliMind Oy:n ja Hammaskeiju täysksylitolipastillien kanssa. Kirjoittaja on ammatiltaan suuhygienisti.

KSYLITOLIN KÄYTTÖ PÄIVITTÄIN ON TÄRKEÄÄ

Ksylitoli on luonnon oma makeutusaine, jota on hedelmissä ja marjoissa. Ksylitolin toinen nimitys koivusokeri tulee siitä, että aikaisemmin sitä valmistettiin vain koivusta. Nykyisin ksylitoli valmistetaan pääsääntöisesti paperitehtaiden sivuvirroista. Vaikka kyseessä on sokeri, reikiintymistä aiheuttavat bakteerit eivät voi hyödyntää ksylitolia ravinnokseen.

Ksylitol-tuote, purkka tai pastilli, olisi hyvä ottaa aina ruoan jälkeen, sillä se katkaisee happohyökkäysen ja näin ehkäisee hampaiden reikiintymistä. Ksylitoli vähentää bakteeriplakin määrää ja ehkäisee bakteeriplakin tarttumista hampaan pintaan. Ksylitoli lisää myös syljeneritystä ja sylki itsessään on hampaille hyväksi, sillä se toimii suussa ikäänkuin luonnon omana suuvetenä. Ksylitolin käyttösuositus on päivittäin 5-10g päivässä eli toisin sanoen se tarkoittaa n. 2 täysksylitolipastillia 5 kertaa päivässä.

Hammaskeijun täysksylitolipastilleissa ei ole lisättyjä väriaineita, ainoana makeutusaineena toimii ksylitoli ja maut pastilleihin tulevat luonnon omista aineksista. Pastillien valmistuksessa ei käytetä liivatetta tai muita eläinperäisiä aineita. Lisäksi nämä kotimaiset täysksylitolipastillit valmistetaan Suomessa, Riihimäellä. Ja mikä parasta, ne maistuvat niin pienille kuin isoillekin.

PALJON KIVOJA MAKUVAIHTOEHTOJA

Meidän taapero on hulluna ksylitolipastilleihin. Hän pyytää sellaisen aina ruoan jälkeen ja välillä myös pitkin päivää. Kaiken makuiset pastillit kelpaavat ja hän oikein hihkuu päästessään "karkin makuun". Ksylitolipastillit ovat ainoa "makeinen", mitä meidän pikkuherra on toistaiseksi koskaan maistanut.

Hammaskeijun ksylitolipastilleissa on paljon makuvaihtoehtoja ja niitä on myös välillä tullut napsittua ihan makeanhimoon :) Etenkin lakritsinmakuisia pastilleja, ne ovat niiiiin hyviä! Lakritsin lisäksi makuvaihtoehtoina ovat päärynä, greippi, metsämarja, piparminttu-menthol, luomumustikka, luomukarpalo sekä maustamaton. Aina kun yhteen makuun kyllästyy, voi valita helposti uuden tästä monipuolisesta valikoimasta! Jos äidin suosikki on lakritsipastilli niin taaperon ehdottomat suosikit ovat taas metsämarja-ja luomumustikkapastillit. Nekin ovat kieltämättä kyllä hyviä. Hammaskeijun pastillit ovat myös pieniä ja helposti pureskeltavia.

Hammaskeijun pastilleja saa kätevän kokoisissa 100g pakkauksissa mukana kuljetettavaksi, mutta niitä saa myös jopa 10 kg:n suurpakkauksissa, jos haluaa tilata kerralla enemmän. Meillä on kotona monen makuisia Hammaskeijun täysksylitolipastilleja kaadettuna lasipurkkiin, josta jokainen voi valita lempparinsa aina ruokailun jälkeen.


Hammaskeijun verkkokauppaan pääset TÄSTÄ 

Marraskuiset terveiset,
Doris

Unelmalandian DIY-vinkkejä jouluun Parhaat Kotiblogit -lehdessä

Minua pyydettiin mukaan tekemään Kotiblogit-lehden joulunumeroa. Sain kunnian kirjoittaa ja kuvittaa oman jutun Parhaat Kotiblogit -lehteen. DIY-jutut ovat olleet aina lähellä sydäntäni, joten ei ollut vaikea valita mistä aiheesta jouluisen jutun lehteen tekisin.

Minun tekemästäni osuudesta lehteen löydät jotain joulun odotukseen. Toteutin sen upeaan LuKLabelin valkoiseen rautakehikkoon. Jokohan arvaat mikä mahtaa olla kyseessä? Tämän perinteisen joulumielen tuojan lisäksi lehdestä löytyy DIY-vinkkinä jouluinen askarteluohje, jossa hyödynnetään suodatinpusseja.

Tämän joulun hitti, tonttuovi, on myös otettu huomioon uusimmassa Kotiblogit lehdessä. Jos sellaista ei jaksa tehdä itse, löytyy Kotiblogin lehden välistä pari valmista tonttuovimallia perheen pienimmille ihmeteltäväksi :)


Oli kyllä mahtava projekti olla mukana, kiitos!
Doris

Kotonamme asuu isovanhempien mennyt elämä

Kodissamme on meille paljon rakkaita esineitä ja muistoja. Usealla esineellä on jokin tarina ja meille se on tärkeää. Toki esineitä ja huonekaluja on ostettu paljon huonekalu-ja sisustusliikkeistä, millon mistäkin, mutta moneen niistäkin liittyy jokin hauska muisto tai tunne ostopäivältä.

Minun ja mieheni isovanhemmat ovat yhtä lukuunottamatta edesmenneet, osa jo vuosikymmeniä sitten. Kotiimme on päätynyt tärkeitä ja rakkaita esineitä heidän menneistä elämistään. Haluan pitää esineet kotonani täysin koristeina ilman sen suurempaa käyttötarkoitusta, sillä en halua, että mikään niistä menee käytössä rikki.

Oma isoäitini, jota mummoksi kutsuttiin, lupasi minulle jo eläessään ihailemani Arabian Oksa-kannun. Ihailin sitä aina, kun menin ruokahuoneeseen, jossa se katseli minua käyttämättömänä ylähyllyltä. Joskus sitä on kyllä käytettykin, sillä siinä näkyy hieman elämän jälkiä. Mummo patisi aina minua ottamaan kannun mukaani jo hänen eläessään, mutta en koskaan raaskinut viedä sitä pois mummon luonta. Mutta sitten kun aika koitti, minä päätin, että mummon minulle lupaama kannu kuuluu minulle ja se muuttaa meille. Ja täällähän se nyt asuu <3

Toisten isovanhempieni pöydällä oli pahkakulho, jonka sain heistä muistoksi perinnönjaon jälkeen. Heistä muistuttaa myös kotoamme löytyvä Hakolan hylly, joka kantaa samaa nimeä kuin edesmennyt mummoni Lempi.

Mieheni isoisä, pappa, menehtyi muutama vuosi sitten ja hänestä muistona meillä on kotona vuosikymmeniä vanha kamera sekä takan reunalla olevat takkapuut. Kyllä, takkapuutelineessä olevia klapeja emme käytä, sillä ne ovat vain koristeena. Eläessään ahkeran työmiehen oma kädenjälki näkyy niissä ja se on meille tärkeää. Kun muutimme taloomme ja laitoimme takkapuut telineeseen, ne ripisivät ja rapisivat monta kuukautta. Se oli vähän jännittävää, mutta ehkä klapit vain kuivuivat ja pitivät siksi meteliä.

Terkkuja,sinne jonnekin
Doris

Hei, hei lokakuu, en jää kaipaamaan!

Marraskuu saa minun puolesta tulla. Kunhan aika menisi vain eteenpäin. Lokakuuta en jää tästä vuodesta kaipaamaan sitten yhtään, enkä muitakaaan tämän syksyn kuukausia. Syksy on ollut henkisesti rankka, sillä mieheni pitkäaikainen sairastelu ja sen tuoma epävarmuus ja alakulo ovat vaikuttaneet koko perheen arkeen.

Terveys on kyllä sellainen asia, jota ei oikeastaan osaa arvostaa, ennen kuin sen menettää. Sitä ei tajuakaan, kuinka moneen asiaan yhden perheenjäsenen sairastuminen vaikuttaakaan. Se on raskasta aikaa itse sairastajalle, mutta samalla myös ympärillä oleville ihmisille. Sitten kun tuohon kuvioon kuuluu vielä lapsi, jonka elämä pitää samalla yrittää pitää normaalina, vakaana ja noh, arkisena, ilman mitää suuria heilahteluja, niin kyllä siinä voimia kysytään.

Kuulostaa dramaattiselta, mutta tämä syksy on näyttänyt sen, että kyllä sitä eniten toivoo kuin mitään, että pysyy terveenä. Jotta ei liian salaperäiseksi menisi, niin miehelläni on siis kurkunpään tulehduksen jälkeen tulleen äänihuulitulehduksen aiheuttama toispuoleinen äänihuulihalvaus. Puhetyöläiselle aika kova pala etten sanoisi. Ja perheelle myös, sillä taudin kuvaan olellisesti kuuluu täydellinen puhumattomuus. Sitä jatkui yhdessä vaiheessa monta viikkoa. Kävimme keskustelua paperin, kynän ja whatsappin välityksellä. Kuulostaa yksinkertaiselta ja helpolta, mutta sitä se ei ole. Kommunikaatio on tärkeä arkipäiväinen itsestäänselvä asia, jonka puuttuminen tuo mutkia matkaan. Ihan jo pelkkä kaupassa käynti tai muu asia on hankalaa, kun et voi soittaa toiselle kotiin, että mitä jääkaapista puuttuu, jos olet unohtanut itse katsoa. Puhumattomuuden lisäksi syksyyn on mahtunut useita lääkärikäyntejä, hampaiden kiristelyä, pettymyksiä, epävarmuutta, surua, kyyneleitä ja tunnemyrskyjä. Ja tiedättekö, mikä on ollut huomionarvoista ja jopa huolestuttavaa hoitohenkilökunnan toiminnassa näiden kuukausien aikana? Kukaan ei ole missään vaiheessa kysynyt mieheltäni, että kuinka hän voi tai mitä hän tekee kaiket päivät, kun hän ei voi puhekiellon vuoksi tavata ystäviään, urheilla tai edes jutella puhelimessa kenenkään kanssa? Ihminen jätetään aivan yksin neljän seinän sisään odottamaan ihmeparantumista.

Huoh. Nyt näkyy valoa jo vähän tunnelin päässä. Totaalinen puhekielto loppui pari viikkoa sitten. Mutta silti kommunikointimme kotona on vähäistä ja tuosta taudista paraneminen kestää kauan. Joten tällä hetekllä vain toivon, että aika kuluu mahdollisimman nopeasti. Menisi syksy, tulisi joulu. Antaisi vähän valoa ja iloa tämän synkän syksyn jälkeen.


Terkuin,
Doris

Lapsen syntymä voi jättää särön mieleen

Varmasti jokainen lapsen saanut nainen kokee elämässään valtavan tunnemyrskyn ja ajatusten kirjon. Toisille lapsen saanti ei aiheuta mitään heilahteluja tunneviisarissa, korkeintaan suunnattomia ilon ja onnen tunteita. Toiset taas kokevat häpeää ajatuksista, joita vastasyntynyt vauva ja muuttunut elämäntilanne herättää, toiset kokevat ahdistusta ja riittämättömyyden tunteita. Toisille tulee babyblues ja mieli on maassa. Toiset haluavat pitää nämä ajatukset omana tietonaan, koska kukaan muu ei varmasti ymmärtäisi tai kokisi samoin. Totuus kuitenkin on, että ihan varmasti moni ymmärtää ja kokee samoja epämiellyttäviä tunteita, vaikka niistä ei puhutakaan tuttaville ääneen yhtä herkästi, kuin vauvan tuomasta onnesta. Tämä on ehkä myös äitien pieni vaiettu salaisuus olla näistä tunteista hiljaa ja ajatella, että kaikki muutkin naiset ovat vuosisatoja tästä selvinneet mukisematta, miksi en minä?

Lapsen saanti on silti yksilöllinen kokemus, eikä sen tuomiin tunteisiin ja ajatuksiin voi millään tavoin etukäteen varautua. Toiset kokevat asiat voimakkaammin kuin toiset, ja mieli voi haavoittua herkemmin, vaikka kuinka yrittäisi ajatella synnytystä ja raskausaikaa positiivisesti. Synnytyksestä palautuminen voi henkisesti kestää jopa kaksi vuotta, se on pitkä aika, jos koko ajan tuntuu siltä, että jokin prosessissa jäi vaivaamaan mieltä.

Aika on viimein varattu. Tämän ajan varaamista olen odottanut, mutta kynnys sen varaamiseen itse on ollut liian suuri, sillä mitään hätää ei ole. Menen juttelemaan lähes kaksi vuotta sitten olleesta raskaudesta ja myöhemmin tapahtuneesta synnytyksestä psykologin kanssa. Syy siihen on se, että kaikki, mitä ensimmäisen lapseni saantiin, odotusaikaan, synnytykseen ja sen "jälkipyykkiin" liittyy, pyörii edelleen mielessäni lähes päivittäin. Ei häiritsevästi, mutta pyörii kuitenkin. Neuvolan täti ehdotti, jos haluaisin mennä purkamaan tuntojani vielä ammattilaisen kanssa? Hän näki sen minun kohdallani tarpeelliseksi ja otin ehdotuksen epäröimättä vastaan. Vaikka nyt olen itse toipunut menneestä raskausajasta ja synnytyksestä henkisesti hyvin, neuvolan täti oli sitä mieltä, että traumaattinen äidiksi tulon kokemus on hyvä käydä läpi ja jutella se vielä kerran halki, alusta loppuun. Olen myös itse sitä mieltä ja olinkin jo kauan salaa toivonut, että joku taho tarjoaisi minulle keskusteluaikaa ammattiauttajan kanssa, sillä tykkään puhua, puida ja analysoida asioita, ja uskon, että keskusteluavusta on pelkkää hyötyä. Ensimmäinen traumaattinen raskaus- ja synnytyskokemus voi varjostaa myös mahdollisia tulevia raskauksia. Vaikka asiat eivät nyt enää painasikaan mieltä tai huolestuttaisi, keho kyllä muistaa ne edellisellä kerralla koetut ikävät tunteet seuraavalla kerralla.

Miten tähän tilanteeseen sitten päädyttiin, että niinkin luonnollisen asian käsittelyyn kuin lapsen syntymä joku tarvitsee psykologin apua? Raskausaikani oli todella vaikea. Keskusteltuani monen lapsen saaneen ystäväni kanssa, olen ymmärtänyt sen olleen selvästi keskimääräistä vaikeampi. Kärsin raskauden ensimetreiltä asti usean kuukauden kestäneestä voimakkaasta pahoinvoinnista, joka vaikutti arkeeni välillä niin, etten voinut käydä töissä, pestä hampaita, syödä, nukkua, lukea, tai mitään muutakaan. Makasin pimeässä huoneessa ja ainoa asia, mitä pystyin välillä syömään, olivat kirpeät karkit. Kun siitä viimein päästiin, muutaman viikon jälkeen alkoivat liitoskivut, joiden vuoksi jäin raskauden viimeisen kolmanneksen ajaksi sairauslomalle. Tuona kolmena kuukautena en juurikaan pystynyt kävelemään, istumaan, nukkumaan tai jälleen, mitään muutakaan. Tuskallisia kuukausia, jolloin piti pitää itsensä kipujen kanssa kasassa vauvan hyvinvointia ajatellen.

Näiden raskaiden kuukausien jälkeen koitti raskauden kaikkein raskain vaihe: synnytys! Raskausajasta uupuneena jouduin vauvan ison kokoepäilyn vuoksi n. 2 viikkoa ennen laskettua aikaa käynnistykseen. Joka myöhemmin osoittautui hieman vääräksi arvioksi ja käynnistys ei olisi välttämättä ollut tarpeellista. Siitä viimeistään tulivat traumat kaikkea kohtaan, mitä lapsen saantiin liittyy. Kroppa pakotettiin johonkin, johon se ei ollut vielä valmis. Oma pääni ei ollut yhtään mukana ja oikeastaan kaikki, mitä synnytyksen kohdalla tapahtui tuntui hieman väkivallalta, vaikka en osaa sitä sen enempää kuvailla. Mutta tiedän vain, että luonnolle tapahtui jotain vasten sen tahtoa ja se sai minut voimaan henkisesti pahoin. Vaikka synnytystä ei varmasti itse pysty läheskään aina kontrolloimaan, uskon, että käynnistetyn synnytyksen kontrollointi on vielä vaikeampaa, sillä keho ei ole vielä synnytykseen valmis ja naisen omat hormonit eivät ole mukana auttamassa tätä prosessia eteenpäin. Tämä tietenkin on vain oma kokemukseni ja muunlaista synnytyskokemusta, kuin käynnistetty, minulla ei ole. Fyysinen kipu, joka sekin jatkui vielä viikkoja sen jälkeen kun olin tuonut vauvan kotiin, tuntui epäreilulta. Olin juuri kärsinyt yhdeksän kuukautta, saanut vaikeuksien kautta vauvan syliini ja silti paha olo jatkui. Toiset lähtevät synnytyksen jälkeisenä viikkona lenkille. Minä en. Vielä kolme viikkoa synnytyksen jälkeen pystyin kävelemään hädin tuskin kotikatumme päähän eikä ollut lainkaan varmaa, pääsenkö sieltä omin avuin takaisin kotiovelle.

Edelleen nähdessäni jotain raskauteen tai synnytykseen liittyvää, kylmät väreet menevät kehoni lävitse. Raskaana olevat naiset saavat minussa aikaan säälin tunteita, sillä mielikuvat tuosta olotilasta palaavat heti. En osaa sanoa kumpi raskaudessa oli pahempaa, itse raskaus vai synnytys. Ne eivät todellakaan olleet elämäni ihaninta aikaa, niinkuin monille naisille on, vaan kaikki oli kaikinpuolin kamalaa. Se oli jotain mistä yritti selviytyä kunnialla valittamatta, koska oli pakko, sillä olinhan itse itseni siihen tilaan halunnut asettaa. Ajattelin myös, että raskaana ollessa kokonaisvaltainen epämukavuus ja kipu vain kuuluvat asiaan. Tiettyyn pisteeseen asti kuuluukin, mutta mahdollisella seuraavalla raskauskerralla osaan varmasti kuunnella itseäni vielä herkemmin. Toivottavasti nyt psykologin kanssa käytävien keskustelujen avulla minulla on jatkossa työkalut, joilla hallita kipua ja ikäviä tuntemuksia, jotka keho tulee muistamaan ensimmäisen raskauden ajoilta mahdollisen uuden raskauden kohdalla.



Terkuin,
Doris

Muutosta kotiin 3D-paneeliseinällä

Meillä on ollut jo siitä asti, kun muutimme taloomme, tavoitteena tehdä käytävän päässä kalpeana seisovana seinälle jotain. Mietinnässä tuolle paikalle on ollut saunapaneeli valkoisena ja vaaleanharmaana, koko seinän kokoinen valokuvatapetti omasta valokuvasta, joku muu kiva tapetti tai jonkinlainen hyllyjen ja taulujen kollaasi.

Päätös oli vaikea tehdä, sillä mitä jos omaan päätökseen ei olekaan sitten täysin tyytyväinen? Tapetin sijaan aloimme pikku hiljaa kallistua seinän paneloinnin puolelle. Kävimme usein katselemassa paneeleita ja muutamia mallikappaleitakin meillä oli välillä kotona testissä, mutta mikään niistä ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Mies oli myös sitä mieltä, että jotain muuta väriä kuin valkoista seinään on saatava.

Uusi Logoclicin 3D-paneeli pisti silmäämme heti kun sen kaupassa näimme. Värivaihtoehtoja oli useita, mutta juurikin tuo harmaa Carrara näytti aivan täydellisen väriseltä ja hieman betonipintaiselta. Siinä oli myös jujuna 3D-efekti, sillä paneelia pystyi laittamaan eri tasoihin, jotain erilaista siis!

Yhden päivän paneeliseinä 

2,7m x 1,35 m kokoinen paneeliseinä valmistui yhdessä päivässä koolauksineen. Paneeli oli todella nopea asentaa paneelille tarkoitetuilla kiinnikkeillä, joka takasi sen, ettei paneelin pintaan jäänyt naulan tai ruuvin reikiä. Seinä viimeisteltiin listoilla vielä seuraavan päivänä, jotka kiinitettiin myös ilman ruuveja asennusliimalla.

Alusta asti oli selvää, että päätyseinää pääsee koristamaan jo kuukausia kaapissa oikeaa paikkaansa odottanut upea kotimaisen Hakolan Lempi-hylly. Niin yksinkertainen ja kaunis hylly <3

Syksyisin terkuin,
Doris

Näillä vinkeillä arki rullaamaan paremmin

Ruuhkavuodet, koulut, päiväkodit, työt, sairastelut, stressi, kiire. Mitä näitä nyt on. Jotta arki rullaisi lapsiperheessä hieman paremmin ja löysemmällä rattaalla, jaan teille muutaman vinkin, mitkä ainakin ovat meillä suoranaisia arkemme pelastajia.

Tee helppoa kotiruokaa

Tuttua varmasti monelle, että samat reseptit pyörii viikosta toiseen kyllästymiseen asti. Ja jotkin ruoat ovat sen verran työläitä, ettei niitä viitsi enää työpäivän jälkeen alkaa nälästä huutavat lapset jaloissa väsäämään. Oma "arkiruokaoivallukseni" on erilaiset kasvissosekeitot ja helpot uunivuokaruoat. Kasvissosekeittoon voi laittaa oikeastaan mitä vain kasviksia, meillä siellä useimmiten on perunaa, kesäkurpitsaa, bataattia, porkkanaa, kukkakaalia, sipulia, tomaattia, paprikaa, valkosipulia tai pinaattia jonain sekoituksena, mitä nyt sattuu sillä hetkellä näistä kasviksista kotona olemaan. Valmiin kasvissosekeiton voi höystää raejuustolla, paistetulla jauhelihalla tai Härkis-härkäpapuvalmisteella ja näin keitosta tulee ruokaisampi.

Teen uunivuossa valmistettavaa ruokaa, olkoon se sitten makaroni-liharuoka, riisi-liharuoka tai kasvis-liharuoka siten, että laitan kaikki ruokaan tulevat ainekset RAAKANA vuokaan, sekoitan, nestettä sen verran, että muut ainekset peittyvät ja ruoan uuniin n. 40-60 minuutiksi. En esimerkiki paista kanaa ja keitä makaroneja ennen uuniin laittamista. Kaikki ainekset kyllä kypsyvät nesteen kera myös uunissa ja säästän siinä turhaa tiskiä ja aikaa.

Maailma ei myöskään kaadu siihen, jos jonain päivänä väsy painaa niin paljon, että perhe saa joskus ruoaksi take awayta tai eineshyllystä maksalaatikkoa tai pinaattilettuja.

Valitse seuraavan päivän vaatteet perheenjäsenille jo edellisenä iltana

Luulen, että moni tekeekin näin, mutta jos ei vielä tee, niin se kyllä kannattaa. Harrastin tätä jo ennen lapsiperhearkea: valitsin seuraavan päivän vaatteet tuolille odottamaan jo edellisenä iltana, ettei aamulla mene aikaa pohtimiseen, mitä laittaa päälle? Tämä toimii siis ainoastaan perheissä, joiden lapset laittavat päälle ne vaatteet, mitä vanhemmat haluavat tai lapset suostuvat valitsemaan jo edellisenä iltana seuraavan päivän vaatetuksen :)

Jokaisen päivän ei tarvitse olla täydellinen

Ei se maata kaada, jos joskus viet lapsen yöpuvussa päiväkotiin, lapsi on syönyt päivän aikana epäsäännöllisesti ja vähän sinne päin tai isä on pukenut lapsen kaverisynttäreille aivan vääriin vaatteisiin. Jokaisen päivän ei tarviste mennä kellon ja pilkun tarkasti samalla tavalla. Jos yksi päivä viikosta on esimerkiksi lapsen ruokailujen osalta mennyt eri tavalla kuin normaalisti arkipäivinä haluaisit, niin tsemppaat sitten seuraavana päivänä. Meilläkin on ollut useita päiviä, että lapsi on syystä tai toisesta elänyt pelkällä kauramaidolla ja hedelmäsosepusseilla ilman lämmintä ruokaa, mutta ei se mitään, seuraavana päivänä on sitten yritetty palata taas rutiineihin.

Pidä huolta myös itsestäsi

Arkea jaksaa pyörittää paljon paremmin jos voi itse myös hyvin. Voi tuntua raskaalta lähteä työpäivän sekä kauppa- ja ruokarumban jälkeen enää esimerkiksi liikuntaharrastuksen pariin, mutta usko pois, siitä tulee hyvä olo, joka auttaa jaksamaan arjessa. Itsestään huolta pitäminen voi olla myös jotain muuta kuin liikuntaharrastus, jokin sellainen asia mistä nauttii ja saa voimaa. Lempimusiikin kuuntelu, hyvän sarjan katsominen, kävelyretki metsään, kampaajalla käynti, saunominen, juttutuokio ystävän kanssa tai treffi-ilta puolison kanssa. Jotain, missä lapset eivät ole mukana ja vanhemmalla on lupa keskittyä vain itseensä.

Opi sietämään sotkua

Tämä on itselleni välillä todella vaikeaa. Pyykkiä kertyy kodinhoitohuoneeseen, tiskiä tiskipöydälle. Välillä käytän liikaa energiaa sotkusta stressaamiseen ja on ollu pakko oppia hyväksymään, että kaikkea ei vain yksinkertaisesti ehdi tehdä. Asiat on laitettava joskus tärkeysjärjestykseen. Jos haluaa olla enemmän läsnä muille perheenjäsenille tai itse päivän päätteeksi oikaista rankansa hetkeksi sohvalle ja vai olla tekemättä mitään, on pakko siirtää pyykkien lajittelu toiselle päivälle. Olkoot siellä kodinhoitohuoneessa, ei minun tarvitse mennä niitä sinne katsomaan, jos vain pidän oven kiinni :)



Terkuin,
Doris