Mitä tekisin nyt perheellisenä toisin, jos rakentaisin talon?

Meidän talo on suunniteltu ja rakennettu silloin, kun meillä ei ollut vielä lapsia. Kaikkia asioita ei ole siis ajateltu ihan loppuun asti lapsiperheen näkökulmasta. Se tietty vähän näin jälkikäteen harmittaa. Tottakai on ihanaa, että talo oli valmis kun vauva syntyi eikä tarvinnut olla rakennusprojektin keskellä pikkulapsen kanssa. Olen huomannut monesta tutusta, kuinka raskasta se on. Ihan kun uusi elämäntilanne ei vauva-arkineen olisi tarpeeksi raskasta ilman pikku rakennusprojektia. Itse en ainakaan pystyisi siihen.

Millaisia ratkaisuja kaksi lapsetonta aikuista teki talossa mahdollista lasta varten ja mitä olisi tehnyt toisin, jos olisi pystynyt asettumaan katselemaan asioita lapsiperheen näkökulmasta? Kyllä me yritettiin, mutta ei kaikkea oikeasti voi tajuta, jos on tottunut elämään vain aikuisten kesken.

Nämä ratkaisut teimme perheenlisäystä ajatellen:

1. Meillä on 4 makuuhuonetta. Yksi päämakkari, kaksi "lastenhuonetta" ja yksi vierashuone. Minä olisin halunnut yhden makkarin pois, että olohuoneen koko olisi vieläkin isompi. Mutta järkeilimme asian niin, että meillä käy paljon vieraita, joten vierashuone tarvitaan. Jos toista lasta ei koskaan tule, voidaan sitten remontoida yksi ylimääräinen huone pois pelistä. Mutta lähdetään siitä, että on kaksi lasta, joille on varattuna omat huoneet jo alusta alkaen.
2. Yksikerroksinen talo. Yläkerta ja portaat olisivat varmasti olleet kivat, mutta toisaalta, mihin niitä tarvitsee? Lasten kanssa saa aina pelätä, että milloin he tulevat sieltä pää edelle alas ja siivoaminenkin on paljon hankalampaa. Yhdessä tasossa oleva talo on hyvä.
3. Kaksi vierekkäistä suihkua kylpyhuoneeseen. On kiva, että yhteisellä saunareissulla useampi perheenjäsen pääsee yhtä aikaa suihkuun, eikä muiden tarvitse jonottaa, kun yksi suihkuttelee.
4. Suuri kodinhoitohuone, jossa on uloskäynti terassille. Ajatuksena oli, että vauvan vaunuja voi pitää terassilla ja kurakelillä vaunut saa tuotua kodinhoitohuoneeseen eteisen likaamisen sijaan.
5. Suuri eteinen, jossa rattaat mahtuu olemaan olematta kenenkään tiellä.

Mitä olisin tehnyt vielä enemmän lapsiperhe-elämää ajatellen, jos olisin tajunnut? Nämä asiat olemme siis tajunneet vasta lapsen saavuttua perheeseemme, ja jos meillä olisi ollut lapsi jo rakennusvaiheessa, olisimme varmasti tehneet nämä ratkaisut taloomme:

1. Kura-eteinen kodinhoitohuoneeseen. Kyllä, meillä on suuri kodinhoitohuone, josta pääsee suoraan kylpyhuoneeseen, mutta olisihan se todella jees, jos kodinhoitohuoneen puolella ulko-oven edessä olisin ritilällä ja lattiakaivolla varustettu kura-eteinen. Siinä voisi suihkutella kuraisen lapsen kuravaatteet päällä ja riisua vaatteet sen jälkeen kuivamaan sotkematta koko kylpytiloja
2. Astianpesukone olisi muualla kuin lattiatasossa. Tämä siksi, että nyt kun talossa on taapero, ei astianpesukonetta voi täyttää tai tyhjentää kun hän nukkuu päiväunia sisällä. Eikä sitä voi myöskään täyttää tai tyhjentää hänen ollessa hereillä, sillä hän toistuvista kielloista ja poiskantoyrityksistä huolimatta tulee räpeltämään konetta, siinä olevia astioita ja nappuloita koko ajan. Jos astianpesukone olisi pöytätason korkeudella, tätä "ongelmaa" ei olisi. Astianpesukoneita olisi myös kaksi. Toisessa olisi aina kätevästi likaiset ja toisessa puhtaat astiat, niin tiskialtaaseen ei kertyisi likaisia astioita. 
3. Superäänieristeet huoneiden väliseiniin. Lattiaa pitkinhän se ääni yleensä kulkee, mutta olisin silti kaivannut seiniin vielä lisäeristystä, sillä etenkin olohuoneessa ja keittiössä tapahtuva elämä kantautuu muihin huoneisiin herkästi. Tämä on oikeastaan sellainen asia, jota ei voi huomata ennen kuin talossa asuu. Etukäteen on todella vaikea tietää millä tasolla äänieristys on. 

Terkuin,
Doris

2-vuotiaan synttärijuhlat

Sunnuntaina vietettiin meidän taaperon toisia synttäreitä. Meno oli jo paljon hurjempaa kuin edellisenä vuonna. Taidotkin ovat jo ihan eri, sillä vuosi sitten pikkuherra ryömi synttäreiden ajan lattialla eikä lahjapaketit kiinnostaneet. Tänä vuonna vieraat ja lahjat otettiin jo itse ovella vastaan, ja avattiinkin malttamattomana samoin tein. Myös kakku maistui ja selvä innostuneisuus omista juhlista loisti silmistä. Niin söpöä <3

Mikä sitten oli taaperon suosikkijuttu synttäreissä? Kaveri on kova imurifani, joten olin pyytänyt mummilta lahjaksi hänelle leikki-imuria. Ja toive toteutui, imuri tuli ja sillä ajettiin innoissaan seuraavat kolme tuntia :) Imuri pitää jo nyt yhden päivän kokemuksella sanottuna sen verran kovaa ääntä, että luulen, että patterit saattavat siitä jonain päivänä vain mystisesti kadota :D

Kummitädin neulomat villasukat, kirja, palapeli, astiasto, pikkuautot, kesää varten saatu potkupyörä ja muut lahjat ilostuttivat myös taaperoa. Äiti taas oli erityisen ylpeä täysin maidottoman synttärikakun onnistumisesta. Ja ylipäätään juhlien onnistumisesta :)


Terkuin,
Doris

Kahden värin browniet

Herkkuja viikonloppuun! Viikonloppuna vietetään meidän pienen synttärijuhlia, joita varten olen leiponut hiljakseen koko tämän viikon. Koulusta tuli sopivasti lomaa juuri tähän kohtaan, niin ehtii rauhassa suunnitella juhlia :)

Näiden kahden värin brownietten alkuperäisen ohjeen olen aikoinaan ottanut Yhteishyvä-lehdestä. Olen muokannut sitä vuosien varrella meille sopivammaksi.

Kahden värin browniet

Suklaakerros

2 levyä Pandan tummaa suklaata

200 g leivontamargariinia

2 dl ruokosokeria

4 kananmunaa

3,5 dl vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

Tuorejuustokerros

400 g Valio Viola maustamatonta tuorejuustoa

1 dl ruokosokeria

2 kananmunaa

2 rkl vehnäjauhoja

Voitele kulmikas (n. 20 cm x 30 cm) kakkuvuoka. Sulata margariini ja paloiteltu suklaa. Itse sulatan nämä aina mikrossa eri astioissa.Vaahdota sokeri ja munat. Lisää jäähtyneet suklaa- ja margariinisulat. Yhdistä jauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe. Sekoita ne taikinaan nuolijalla nostellen. Kaada taikina vuokaan. Valmista tuorejuustokerros. Notkista tuorejuusto ja sokeri sähkövatkaimella. Lisää munat yksi kerrallaan koko ajan sekoittaen. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Nosta seos suklaataikinan päälle. Tee haarukalla aaltoja taikinaan niin, että suklaa- ja tuorejuustokerros sekoittuvat kevyesti. Kerrosten ei ole tarkoitus sekoittua kokonaan. Paista kakku 175-asteisen uunin keskitasolla 35–40 minuuttia. Kakku saa jäädä sisältä pehmeän kosteaksi. 

*Tästä saa helposti maidottoman version, jos korvaa Viola-tuorejuuston vegaanisella tuorejuustovalmisteella.

Herrrrrkullista viikonloppua,

Doris

Korvien tuubitus

Syksy 2017 oli aikamoinen. Nimittäin sairastelujen osalta. Kun päiväkoti elokuussa alkoi, alkoi klassisesti samalla myös korvatulehduskierre. Seitsemän antibioottikuuria syksyn aikana ja täyspäiväisen päivähoitomaksun maksajana äitiä vähän suututti se, että taapero oli 5 kokonaista viikkoa päiväkodissa. Muuten oltiinkin kotona ja mummin luona pitämässä sairastupaa.

Lopulta korvien tuubitus-tuomio tuli. Tai helpotus oikeastaan. Monet kerrat syksyn aikana mietin, miksi uutta antibioottia määrätään koko ajan lisää, eikö niitä tuubeja voi yhtään herkemmin laittaa? Pienet, muutaman millin kokoiset tuubit laitetaan siis yleensä ns. ilmastointiputkiksi korviin, jos korvatulehduskierre ei enää parane muilla keinoilla.

Tuubitus-päivä jännitti. Ensimmäinen asia, joka siinä jännitti oli se, että ennen klo 9.00 olevaa leikkausaikaa taaperolle ei saisi antaa mitään ruokaa, ja juomaakin vain kahta tuntia ennen, eikä sitäkään kuin desi. Jännitin sitä, jos taapero herää aamukuudelta ja vaatii aamupalaa. Miten saan sen huutokonsertin loppumaan ja nälkäisen taaperon tyytymään vesilasiin? Onneksi huoleni oli turha, sillä taapero heräsi tuntia ennen leikkausaikaa. Eli haalari päälle ja autoon-taktiikka toimi tällä kertaa.

Toinen asia, joka äitiä tietysti jännitti, oli nukutus. Pelkään sitä niin paljon! Lähinnä pelkään siinä sitä, ettei siitä herää enää koskaan :D Mutta tuubituksen kohdalla kyse on onneksi ihan kevyestä humautuksesta, ettei lapsi liikuta päätään, kun millintarkkaa työtä tehdään korvan sisällä. Nukutusaineen annetaan siis vaikuttaa vain ihan hetken verran.

Olin itse mukana pitämässä taaperoa kädestä kun nukutusaine annettiin. Taapero katsoi minua maskin takaa hädissään ja yritti huutaa äitiä. Mieshoitajat pitivät taaperoa ja maskia paikoillaan. Äidillä taisi mennä siinä vähän roska silmään, niin paljon se otti sydämeen katsoa toisen hätää. Itse toki tiesin sisimmässäni, ettei mitään hätää ole ja kyseessä on rutiinitoimenpide, mutta lapselle se varmasti on pelottava kokemus. Silmät pyörähtivät ympäri. Sitten meidät vanhemmat käskettiin pois leikkaussalista ja jäimme käytävään kuuntelemaan leikkaussalista kuuluvia ääniä.

Kahdeksan minuutin päästä tästä tapahtumasta poika oli kannettu jo heräämöön peiton alle. Olin häkeltynyt. Kahdeksan minuuttia! Supernopeaa toimintaa! Heräämössä meni noin vartti, että taapero alkoi heräillä nukutusaineesta. Nukutusaine voi aiheuttaa joillekin voimakastakin pahoinvointia. Onneksi siltä vältyttiin ja heräämön jääkaapista itse valittu mehu maistui taaperolle aamupalaksi. Sai hän myös reippauspalkinnoksi sairaalasta hienon pikkuauton ja elämänsä ensimmäisen mehujään :)

Koko tuubitus-käyntiin kului yhteensä 1,5 tuntia. Jälkihoitona oli tipat korviin muutaman päivän ajan pitämään putket puhtaina. Seuraavana päivänä sai mennä jo päiväkotiin. Oli kyllä todella positiivinen kokemus alkujännityksestä huolimatta. Nyt sitten odotellaan kuukauden päivät jännityksellä jälkikontrollia, ovatko tuubit pysyneet paikoillaan?


Terkuin,
Doris

Ihanuuksia pojalle POMPdeLUXilta

POMPdeLUXin lastenvaatteet ovat niin ihania! Olen aina myöhässä POMPin alejen suhteen: joka kerta kun menen katsomaan sivuja, kaikki kivat vaatteet on jo loppuunmyyty. Tällä kertaa olin kuitenkin ajoissa ja sain kuin sainkin tilattua kasan vaatteita pojalleni <3

POMPdeLUXin vaatteet ovat  laadukkaita ja Öko-Tex-standardin mukaisia. Mallistosta löytyy aina jotain kauniin harmaita, vaaleita ja tummansinisiä vaatteita. Tällä kertaa tein kyllä tilauksessani jotain todella poikkeavaa, sillä tilasin pojalleni vihreää! Inhoan vihreää ja punaista, mutta.....haalean vaalea sammalenvihreä on kaunis väri kuten myös merellinen sinivihreä. Ja päiväkotivaatteiden haluan olevan tummia, niin ne saa helpommin ruokatahroista puhtaaksi, joten siksi vihreä tarttui mukaan POMPin sivuilta :)

Tilasin yhden bodyn, kaksi pitkähihaista, haalarit ja college-takin, joka yllätyksekseni olikin kääntötakki. Jee! Meillä on ollut aiemminkin kääntötakkeja, joten pidän niistä kun ne ovat monikäyttöisiä.

Terapiasta apua synnytystraumoihin?

Terapeuttini sanoi minulle ensitapaamisellamme, että jenkkilässä on outoa, jos jolla kulla ei ole omaa terapeuttia, sillä se on jokaiselle ihmiselle tarpeen. Tästä olen kyllä hänen kanssaan samaa mieltä, että jokaisen kannattaa jossain vaiheessa elämänsä aikana jutella ja tutkiskella asioita ammattiauttajan kanssa. Mikä se syy sinne hakeutumiseen sitten onkin, niin sen voi jokainen päättää itse, milloin kokee terapiaa tarvitsevansa.

Minä tosiaan ohjauduin neuvolan kautta psykologille edellisen vaikean raskauteni/traumaattisen synnytyksen seurauksena. Edellisen postaukseni tästä aiheesta, jossa kerron syitä ja ajatuksiani psykologin juttusille hakeutumisesta, voi lukea TÄÄLTÄ.

Nyt olen käynyt psykologin juttusilla neljä kertaa. Hän on ihan mukava ihminen ja hänelle on helppo puhua. Minä taas olen aikamoinen itsetutkiskelija ja keittiöpsykologi jo luonnostaan, joten ihan hirveästi mitään uutta ja yllättävää tietoa käyttäytymisestä tai elämästäni ei ole tullut. Ensimmäisellä käynnillä puhuimme raskaudesta ja synnytyksestä, mutta kaksi seuraavaa käyntiä käsiteltiin ihan muita aiheita.

Muidenkin aiheiden käsittely on hyvästä ja en ole siitä lainkaan pahoillani, että pääsen juttelemaan myös niistä, mutta koska hakeuduin hänen luokseen lähinnä raskauteen liittyvien asioiden tiimoilta, on minusta hieman ikävää, miksi emme voisi vain keskustella niistä? Jouduin jo toisella kerralla kysymään, miksi emme voi puhua siitä, miksi tulin tänne? Hänen mielestään, kuten psykologiassa yleensäkin, kaikki vaikuttaa kaikkeen ja on hyvä käydä lapsuudessa ja nuoruudessa koetut traumat läpi myös. Uskon, että aiemmassa elämässäni tapahtuneilla traumatisoivilla, äkillisillä tapahtumilla on varmasti tietynlainen yhteys myös synnytystapahtumaani, mutta..... Tulee kuitenkin väkisin sellainen olo, että kaikkeen yritetään löytää selitystä jostain menneisyydestä, vaikka kaipasin nimenomaan apua ja juttuseuraa vaikean raskausajan ja traumatisoineen synnytyksen käsittelyyn. En tietoa siitä, miksi olen kokenut synnytyksen, kuten olen kokenut.

Viimeisimmällä tapaamiskerrallamme päädyimme puhumaan myös itse synnytyksestä. Kun kerroin, että käynnistyksen jälkeen oma pää ei päässyt hommaan lainkaan mukaan ja tuntui kuin minusta olisi 8 tunnin ajan koitettu repiä jotain väkisin ulos, psykologin reaktio oli kyllä sellainen, mitä en olisi häneltä toivonut. Hän vastasi, että ei kai sellaista synnytystä olekaan, joka ei sattuisi tai se ei olisi kivuliasta, mitä oikein odotit? Menin hämilleni tästä, sillä olin valmistautunut synnytykseen ( en kuitenkaan käynnistettyyn) mielestäni niin hyvin kuin ensisynnyttäjä voi, tietämättä oikeasti mitä siellä salissa ja ennen sitä tapahtuu. Psykologin reaktio oli mielestäni hieman syyllistämistä, eikä hän osannut asettua tilanteessa minun saappaisiini. Onneksi hän sentään tämän möläytyksen jälkeen kehotti kirjaamaan mahdollista toista synnytystä varten ylös kaikki asiat, jotka mielestäni menivät edellisellä kerralla pieleen. Niistä olisi hyvä keskustella pelkopolin kätilön kanssa vielä ennen mahdollista uutta synnytystä.

Varsinaista pelkoa itse synnytystä kohtaa minulla ei oikeastaan ole. Joo, eihän se mukavaa ole ja kuka hullu sen haluaa enää tehdä uudelleen? Mutta suurin pelko kohdistuu nimenomaan synnytyksen käynnistykseen. Se oli vain jotain niin brutaalia ja siinä toimitaan mielestäni vastoin luontoa. Mutta ymmärrän, että joissain tapauksissa niin on pakko toimia äidin ja vauvan turvaamiseksi, mutta omalla kohdallani käynnistys ei välttämättä ollut oikein ratkaisu, varsinkaan rv 38. Siitä ne suurimmat traumat varmasti tulivat kun hätiköitiin ja puututtiin luontoon liian aikaisin.

Puhuminen auttaa. Puhuu ihan kenelle vaan. Minusta tuntuu, että olen saanut eniten apua siitä, että olen saanut kertoa traumaattiset asiat nyt  miehelleni, usealle ystävälle, neuvolan tädille sekä nyt viimeisenä psykologille. Nyt oloni on rauhallinen, eikä vauvavuosi ja sitä edeltäneet tapahtumat pyöri päivittäin mielessä, kuten ne aiemmin tekivät. Ehkä se psykologin kanssa juttelu oli viimeinen niitti katkaisemaan noilta ajatuksilta siivet tai sitten sillä oli lumevaikutus tai ihan oikea vaikutus. Se jää arvoitukseksi..

Vielä ainakin yksi käynti jäljellä. Ja tiedän, että ensi kerralla eli neljännellä käynnillä käsittelemme lisää itse raskautta ja synnytystä, sen hän minulle lupasi. Viimeinkin. Mutta hyvää sielunhoitoa tämä on ollut vaikka välillä onkin puhuttu aiheen vierestä.



Mukavaa viikonloppua,
Doris

Joulu hiipi kotiin

Tänä vuonna me vietetään joulu ensimmäistä kertaa kotona. Ihanaa! Saa laittaa joulun omaan kotiin juuri niin kuin haluaa ja päättää joulun värit itse. Tämä "joulun värit" vähän naurattaa mua, sillä ystäväni hihkui niistä innoissaan suunnitellessaan joulua omaan kotiinsa. Luulen, että meidän joulun värit on joka vuosi aika samat: valkoinen, musta, hopea, ehkä kulta. Inhoan vihreää ja punaista. Vaikka kuinka niitä ihastelen ja yritän tsempata, että edes yksi joulunpunainen sohvatyyny. Mutta ei, en vain pysty. Niin paljon se väri minua puistattaa.

Olen tehnyt kotiin muutamia joulukoristeita tänä vuonna itse. Tein mustista kartonkikuusista, juuttinarusta, valkoisista helmistä ja kulkusisita roikkuvan nauhakoristeen. Askartelin myös modernin renkaan mallisen roikkuvan koristeen sekä uudelaisen joulukranssin eli joulumobilen. Jälkimmäisistä voit katsoa lisää kuvia ja inspiraatiota täältä: Joulumobile ja Trendikäs joulukoriste

Keittiönpöydälle nostin puisen lempikynttelikköni muutaman vuoden takaa. Toivon, ettei se mene koskaan rikki, niin kaunis se on <3 Keittiönpöydän päätyä koristaa myös adventtikynttelikkö sekä sypressi, johon laitoin ledvalolankaa ja askartelin sille nahkapaperista paperipussin.

Terkuin,
Doris