Korvien tuubitus

Syksy 2017 oli aikamoinen. Nimittäin sairastelujen osalta. Kun päiväkoti elokuussa alkoi, alkoi klassisesti samalla myös korvatulehduskierre. Seitsemän antibioottikuuria syksyn aikana ja täyspäiväisen päivähoitomaksun maksajana äitiä vähän suututti se, että taapero oli 5 kokonaista viikkoa päiväkodissa. Muuten oltiinkin kotona ja mummin luona pitämässä sairastupaa.

Lopulta korvien tuubitus-tuomio tuli. Tai helpotus oikeastaan. Monet kerrat syksyn aikana mietin, miksi uutta antibioottia määrätään koko ajan lisää, eikö niitä tuubeja voi yhtään herkemmin laittaa? Pienet, muutaman millin kokoiset tuubit laitetaan siis yleensä ns. ilmastointiputkiksi korviin, jos korvatulehduskierre ei enää parane muilla keinoilla.

Tuubitus-päivä jännitti. Ensimmäinen asia, joka siinä jännitti oli se, että ennen klo 9.00 olevaa leikkausaikaa taaperolle ei saisi antaa mitään ruokaa, ja juomaakin vain kahta tuntia ennen, eikä sitäkään kuin desi. Jännitin sitä, jos taapero herää aamukuudelta ja vaatii aamupalaa. Miten saan sen huutokonsertin loppumaan ja nälkäisen taaperon tyytymään vesilasiin? Onneksi huoleni oli turha, sillä taapero heräsi tuntia ennen leikkausaikaa. Eli haalari päälle ja autoon-taktiikka toimi tällä kertaa.

Toinen asia, joka äitiä tietysti jännitti, oli nukutus. Pelkään sitä niin paljon! Lähinnä pelkään siinä sitä, ettei siitä herää enää koskaan :D Mutta tuubituksen kohdalla kyse on onneksi ihan kevyestä humautuksesta, ettei lapsi liikuta päätään, kun millintarkkaa työtä tehdään korvan sisällä. Nukutusaineen annetaan siis vaikuttaa vain ihan hetken verran.

Olin itse mukana pitämässä taaperoa kädestä kun nukutusaine annettiin. Taapero katsoi minua maskin takaa hädissään ja yritti huutaa äitiä. Mieshoitajat pitivät taaperoa ja maskia paikoillaan. Äidillä taisi mennä siinä vähän roska silmään, niin paljon se otti sydämeen katsoa toisen hätää. Itse toki tiesin sisimmässäni, ettei mitään hätää ole ja kyseessä on rutiinitoimenpide, mutta lapselle se varmasti on pelottava kokemus. Silmät pyörähtivät ympäri. Sitten meidät vanhemmat käskettiin pois leikkaussalista ja jäimme käytävään kuuntelemaan leikkaussalista kuuluvia ääniä.

Kahdeksan minuutin päästä tästä tapahtumasta poika oli kannettu jo heräämöön peiton alle. Olin häkeltynyt. Kahdeksan minuuttia! Supernopeaa toimintaa! Heräämössä meni noin vartti, että taapero alkoi heräillä nukutusaineesta. Nukutusaine voi aiheuttaa joillekin voimakastakin pahoinvointia. Onneksi siltä vältyttiin ja heräämön jääkaapista itse valittu mehu maistui taaperolle aamupalaksi. Sai hän myös reippauspalkinnoksi sairaalasta hienon pikkuauton ja elämänsä ensimmäisen mehujään :)

Koko tuubitus-käyntiin kului yhteensä 1,5 tuntia. Jälkihoitona oli tipat korviin muutaman päivän ajan pitämään putket puhtaina. Seuraavana päivänä sai mennä jo päiväkotiin. Oli kyllä todella positiivinen kokemus alkujännityksestä huolimatta. Nyt sitten odotellaan kuukauden päivät jännityksellä jälkikontrollia, ovatko tuubit pysyneet paikoillaan?


Terkuin,
Doris