Hiljaisuus kotona: viikon mittainen mykkäkoulu!

Meillä on ollut kotona viime viikon sunnuntaista asti hiljaista. Keskustelua on käyty nyt jo melkein viikon verran paperilappusten ja Whatsappin välityksellä. Tämä ei ole meille ihan täysin uusi tilanne, sillä olemme olleet lähes samanlaisessa tilanteessa pari kertaa aiemminkin. Silloin meillä ei kuitenkaan ollut lasta, joka nyt varmasti ihmettelee, miksi vanhemmat eivät puhu hänelle mitään tai vastaa ihmettelyihin. Ja aiemmissa tilanteissa vain mieheni on ollut puhekyvytön.

Meillä molemmilla aikuisilla oli viime viikolla kurkut kipeinä ja hiukan lämpöä parina päivänä. Sitten lauantai-illan aikana meiltä molemmilta alkoi ääni hiipua. Ja sunnuntaina ääntä ei tullut enää juuri lainkaan. Emme siis pidä mykkäkoulua perheriidan seurauksena, joka sekin on tosin muutaman kerran koettu, vaan siksi, että meillä molemmilla on kurkunpääntulehdus!

Mieheltäni ääni lähti kokonaan, ei kuulu pihaustakaan! Lääkäri määräsi hänet lääkekuurille ja viikoksi totaaliseen puhekieltoon. Minä pystyin ja pystyn puhumaan vähän, mutta kurkunpääntulehduksen ja äänen menettämisen hoitona usein on se, että pitäisi olla totaalisessa puhekiellossa muutama päivä, olla yskimättä ja etenkin kuiskaamatta, sillä ne rasittavat äänihuulia eniten ja voivat aiheuttaa niihin jopa pysyviä vaurioita. Teetä, kurkkupastilleja ja Buranaa on kulunut varmaan vuoden tarpeen verran yhden viikon aikana. Arvatkaa muuten mitä? On ollut aika kiva aloittaa uusi koulu, jossa pitäisi jutella ja tutustua uusien ihmisten kanssa. Istua hiljaa ja yrittää olla puhumatta. Se on todella vaikeaa! Ja on todella vaikeaa olla vastaamatta, jos joku kysyy jotain. Olisi ollut kiva vaihtaa myös hieman useampi sana ensimmäisen päiväkotiviikon jälkeen hoitajien kanssa. Tässä on taas saanut huomata kuinka tärkeä puhetaito ihmiselle on! Itseäni raastaa tällä hetkellä kotonamme vallitseva hiljaisuus (jos taaperon höpötyksä ei lasketa) sen verran paljon, että varmaan räjähdän kohta! Haluan päästä höpöttämään, lauleskelemaan ja valittamaan :D

Kun ääni palaa perheeseemme, kerron miehelleni kaiken uudesta koulusta ja miten ensimmäinen viikko koulussa on mennyt. Haluan jutella hänen kanssaan kaikesta. Ja haluan myös kysyä taaperolta, miten päivä on uudessa päivökodissa sujunut ja kertoa hänelle mitä tapahtuu seuraavaksi. Tämä on ihan kamalaa :( Voisko tämä tauti nyt vaan mennä pois? Ja olla tarttumatta taaperoon. Sehän tästä vielä puuttuisi kun hänkin sairastuisi! Että tervetuloa vaan uudenlainen arki ja ruuhkavuodet. Toivottavasti saadaan ensi viikolla käyntiin vähän normaalimpi arki ja voi vaikka soittaa toiselle, mitä tarvitsee kaupasta!!



Terkuin,
Doris