Saavatko vanhemmat lomailla keskenään ilman lapsia?

Lapsen kanssa matkustaminen on ihan ok, mutta loma on silloin todella erilainen. Olen haaveillut jo pidemmän aikaa, että minä ja mieheni saataisiin kahdenkeskinen hengähdystauko arjesta. Pääsisimme yhdessä rennolle muutaman päivän lomalle, joko Suomeen tai ulkomaille. Saisimme nukkua aamulla pitkään ja oleskella rauhassa aikuisten kesken. Vaikka olemme muutaman kerran olleet vuorokauden poissa kotoa ilman lasta, aika on niin lyhyt, ettei siinä ehdi juuri mitään. Tottakai nämä ajatukset myös kaduttavat. Miksi en haluaisi lastamme lomalle mukaan, sillä hän on kuitenkin mukavaa matkaseuraa ja luonnollisesti kuuluu perheeseemme? Onko tämä vain joku nyky ajan ongelma, että vanhemmat haluavat myös kahdenkeskistä aikaa pidemmän pätkän kuin pikaisen ravintolakäynnin verran?

Tiedän, että on paljon vanhempia, joiden tukiverkosto on kaukana tai kiireistä, eikä näillä vanhemmilla ole mahdollisuutta viettää aikaa kahdestaan ilman lapsia. Koskaan. Toisaalta taas tuttavapiirissämme on useita perheitä, joiden lapset ovat usein yökylässä tai päivähoidossa ja vanhemmat viettävät tällöin aikaa keskenään. Jopa muutaman päivän ulkomaanmatkojen verran. Mistä löytää se kultainen keskitie, milloin lapset kulkevat mukana ja millaisten syiden vuoksi heidät voi jättää hoitoon? Onko itsekästä lähteä matkalle lataamaan akkuja ilman, että lapset pääsevät nauttimaan myös lomamatkasta? Ja vaikka loma on aina loma, latautuvatko vanhempien akut todella yhteisellä perhelomalla vai onko kotiin palatessa vielä enemmän poikki kuin lähtiessä?

Jos mietin asiaa omalta kannaltani: Kun olin lapsi, matkustimme jonkin verran vanhempieni kanssa. Joka vuosi jossain, Suomessa tai ulkomailla. Tiesin kyllä mitä matkailu on. Aina matkallelähtö jännitti ja se oli kivaa. Kerran vanhempani jättivät minut viikoksi hoitoon ja lähtivät itse ulkomaille. Luulen, että olin silloin n. 4-vuotias. En muista, ikävöinkö vanhempiani juurikaan tuona viikkona. Muistan vain, että sedän perheen luona oli hauskaa ja minulle kerrottiin, että vanhemmat tulevat pian takaisin ja saan tuliaisia. En ole siis itse ainakaan traumatisoitunut siitä, etten päässyt mukaan heidän matkalleen. Tajusinko edes, että he olivat ulkomailla? En tiedä. Vanhempani ovat kertoneet, että sen matkan jälkeen he eivät halunneet enää lähteä ulkomaille ilman minua, sillä ikävä oli niin suuri, ettei sitä halua kokea enää koskaan, joten pääsin jatkossa aina reissuun mukaan. Mutta vaikken olisi päässyt, luulen, että minulla olisi ollut kivaa myös hoidossa, sillä onhan isovanhempien tai kummitädin luona kyläily lapsille kuitenkin vähän sellaista speciaalia aikaa.

Luulen, että mitä isompi lapsi on, sitä pahemmalta hänestä tuntuu, jos hän ei pääse matkalle mukaan. Hän ymmärtää, mistä kivasta jää paitsi. Mutta sitä helpompaa on myös matkustaa isomman kanssa, jonka kanssa voi lomamatkalla puuhailla kaikenlaista. Hän osaa syödä itse ja kertoa, mitä hän haluaisi seuraavaksi tehdä. Itse pohdin siis, voiko taaperoikäisen jättää hoitoon muutamaksi päiväksi vanhempien lomareissun ajaksi? Luulen, että lapsi ei tuon ikäisenä ymmärrä, onko hän kotona vai lomamatkalla, hänelle riittää se, että joku antaa ruokaa ja vie leikkipuistoon. Ja nyt tulen taas siihen ajatukseen, miksi häntä ei voisi ottaa matkalle mukaan, jos hän on noin "helppo" ?

Entä sitten ne lapset, joiden vanhemmat työkseen reissaavat paljon, ovathan hekin hoidossa usein vanhempien työmatkojen vuoksi? Kyllä nekin lapset selvityvät muutaman päivänä erossaolosta. Miksi en käyttäisi tilaisuutta hyväkseni, jos sellaiseen olisi vielä mahdollisuus, matkustaa kahdestaan aikuisten kesken? Ja ketään ei tarvitisi edes pakottaa ottamaan lasta muutamaksi päiväksi hoitoon, sillä joku isovanhemmista varmasti tekisi sen enemmän kuin mielellään. Vaikeita pohdintoja. Toisaalta loma ilman lasta miehen kanssa kahden kesken olisi niin ihanaa, mutta samalla varmasti (välillä) ikävöisin hoidossa olevaa lastamme. Mutta silti varmasti nauttisin lomasta ihan eri tavalla. Uskallan väittää, että olisin sata kertaa rentoutuneempi ja parempi äiti sellaisen lomamatkan jälkeen, jossa lapsi ei olisi mukana. Ei tarvitsisi mennä lomalla kenenkään muun ehdoilla kuin oman navan. Se olisi välillä todella rentouttavaa ja ihanaa! Nollata totaalisesti, käydä iltamyöhällä kävelyllä tai ravintolassa ja nukkua päiväunet juuri silloin kun haluaa. Ja onhan nykyään facetime, jota omassa lapsuudessani ei ollut. Aina voi soittaa kotiin ja nähdä toisen reaaliajassa.

Tekisitkö sinä muutaman päivän aikuisten reissun ilman lapsia, jos siihen annettaisiin mahdollisuus?


Terkuin,
Doris