Pikkuherran isoisä on intohimoinen omenapuuharrastaja ja nimesi yhden omista puistaan poikamme puuksi. Voin kuvitella miten haltioissaan pikkuherra on kasvettuaan isommaksi, kun isovanhempien mökillä, isäni kotipaikalla, on hänen nimeään kantava puu. Siinä roikkuu oma nimikylttikin. Mökin pihassa on myös lukuisia muita omenapuita, jotka ovat saaneet nimensä sukulaistemme mukaan.
Toisen omenapuun pikkuherra sai kummitädiltään ristiäislahjaksi. Loistava ristiäislahjaidea sanon minä! Kummitäti ei suinkaan tuonut alkukevään sunnuntaina taimea kastetilaisuuteen vaan lahjakortin puutarhaliikkeeseen omenapuuta varten. Lahjakortissa oli teksti: kasvetaan yhdessä. Taimi on vielä noutamatta puutarhaliikkeestä ja saa tältä vuodelta ollakin. Mietin vielä ensi kevääseen saakka, missä kohtaa pihallamme olisi pikkuherran omenapuulle ja tämän kaveriksi hankittaville omenapuille sopiva paikka.
Voi ihanuus, kuinka hyvältä suoraan puusta paperipussiin poimitut omenat voivatkaan tuoksua näin syksyllä!
Omenantuoksuisin terveisin,
Doris
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti