Ensimmäinen yö meni hulinoidessa. Tunnin välein pikkuherra piti huolta siitä, että me varmasti ymmärrämme, että hänkin ymmärtää, että jokin epämieluisa muutos on tapahtunut. Onhan se itsestäkin outoa. Toinen on ollut siinä aluksi iholla ja sitten puolen metrin päässä monta kuukautta. Sänkykin tuntuu niin pieneltä, kun kaksi aikuista yrittää etsiä rentoa nukkumisasentoa. Ja makuuhuoneessa on nyt outo tyhjä nurkkaus ja paljon enemmän tilaa. Tämän tietysti on asian positiivisin puoli ja varmasti vauvan muuttokin alkujärkytyksen jälkeen alkaa tuntua positiiviselta asialta.
Nyt on kolmas yö takana ja heräämisiä kahden aiemman yön tunnin välein heräämisen sijaan tuli kaksi. Ei ruokaa, ei sirkushuveja. En suostu uskomaan, että pääsimme näin helpolla uuden nukkumisjärjestelyn suhteen. Toki hellävaraista unikoulua olemme jo aiemmin pitäneet ja nyt hulinaöinä käytimme samoja metodeja kuin silloin, niin olen hyvin kiitollinen jos ne toimivat jälleen.
Tässähän tuntuu samalta kuin sinkkuvuosien jälkeen, että miehen iho samassa sängyssä vaatii enemmän totuttelua kuin muut muutokset :)
Viikonlopputerkuin,
Doris
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti