Vuosien Helsingissä asumisen jälkeen olen asettunut aloilleni muutaman tuhannen asukkaan kuntaan Länsi-Suomeen. Helsinki tarjosi paljon kokemuksia, näkemyksiä ja asennetta elämään. Mutta tarjoaa tämä pieni maalaiskuntakin jotain: hiljaisuutta, vehreää metsää ja toisinaan maatiloilta tuulen mukana lehahtavaa lannoitteen hajua.
Lähdin Helsingistä toteuttaakseni unelmia. Tuntui siltä, että kaupunki estää niiden toteutumisen tai tekisi siitä ainakin vaikeampaa. Tarvitsin rauhaa ja omaa itäsuomalaista synnyinkaupunkiani muistuttavan pitäjän, ilman kiirettä ja raitiokiskojen kolinaa. Klisee, mutta kohdallani totta. Pikkutytöstä asti haaveilin perheestä, omakotitalosta ja avioelämästä. Nyt haaveeni ovat siltä osin toteutuneet, että uudenkarhea omakotitalo on hankittu ja sitä asuttaa tällä hetkellä minun lisäkseni kaksi toisen sukupuolen edustajaa.
Haaveeni äitiysloman tuomasta vapaudesta on myös toteutunut. Päivät ovat sekaisin ja maanantait eivät ahdista enää lainkaan. Nyt on myös aikaa kirjoittaa. Aloittaa oma blogi. Se, mistä olen myös haaveillut jo pidemmän aikaa. Kirjoittaa intohimoistani: Sisustuksesta, kiireettömästä arkielämästä ja kaikesta kivasta ja kauniista.
Follow your dreams,
Doris
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti