8. toukokuuta 2019

Äitienpäivän ajatuksia

Olen äiti kahdelle lapselle. Oikeastaan nimenikin on äiti, ainakin kotona. On suuri kunnia saada olla äiti pienelle pojalle ja pienelle tytölle, vaikka se välillä väsyttääkin. Ja rasittaa. Ja kiristaa hermoja. Ketuttaa, vihastuttaa. Äänikin kohoaa.





Ja joka kerta kun lapseni saavat minut hermoromahduksen partaalle tunnen huonoa omatuntoa siitä, että nuo pienet ihmiset voivat saada minut tuntemaan niin. Mutta eihän tunteilleen mitään voi.

Onneksi nuo pienet tuottavat elämään kuitenkin enemmän iloa. On hauskaa seurata heidän kasvuaan ja nauruaan. Se mikä ei ole niin hauskaa, on nähdä noissa pienissä omat huonot puolensa, jotka ovat tarran lailla tarttuneet myös noiden pienten ihmisten pintaan.

Sunnuntaina vietetään äitienpäivää. Eihän maailmassa olisi yhtään ihmistä ilman äitejä. Sitä on syytäkin juhlia. Hyvään äitiin ei ole vieläkään valmistettu muottia. Jokainen meistä on hyvä äiti ja äiti omalla tavallaan.

Onnea äidit ja sellaiseksi itsensä tuntevat <3
Doris

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti