Maitoallergia ja laktoosi-intoleranssi eivät ole sama asia. Mitä eroa niillä on?

Maitoallergisen lapsen äitinä joudun lähes viikottain selventämään ihmisille sitä, ettei maitoallergia ole sama asia kuin laktoosi-intoleranssi. Lapselleni on tarjottu voita leivän päälle, laktoosittomalla kermalla höystettyä ruokaa sekä hyla-tuotteita. Ihanaa kun tarjotaan, mutta välillä kyllästyttää kuunnella, kun ihmiset selittävät, kuinka maito saa heidänkin mahansa välillä sekaisin ja onneksi laktoosittomia vaihtoehtoja on nykyään hyvin saatavilla.

Maitoallerginen on allerginen maidon proteiinille. Samalla tavalla kuin joku on allerginen kalalle, porkkanalle tai pähkinöille. Maitoallerginen ei siis pysty syömään mitään, mikä sisältää maidon proteiinia, joka esiintyy tuoteselosteissa yleensä myös nimillä hera, heraproteiini, kaseinaatti tai kaseiini. Kyseessä on siis puhtaasti yliherkkyys maidon proteiinille, kun taas laktoosi-intoleranssilla ei ole mitään tekemistä allergian kanssa. Laktoosi-intoleranssissa ihmisellä on maidon laktoosin eli maitosokerin pilkkoutumisen häiriö, joka puolestaan aiheuttaa vatsan väänteitä ja muita oireita. Laktoosi-intolerantikko voi siis käyttää valmisteita, jotka ovat hyla tai laktoosittomia, maitoallerginen ei kumpiakaan, sillä nekin sisältävät maitoproteiinia. Maitoallergiselle maitoproteiinin nauttiminen voi olla hengenvaarallista.

Maitoallerginen lapsi ei siis voi nauttia maitoa, jugurttia, rahkaa, juustoja, hapanmaitotuotteita, suurinta osaa valmislastenruuista, jäätelöä, voita, eikä montaa muutakaan juttua, joiden tuoteselosteessa mainitaan jokin maidon monista nimistä. Ainakaan ihan pienenä. Suurella osalla lapsista maitoallergia paranee kouluikään mennessä, joissain tapauksissa paljon aiemmin ja joissain harvoissa tapauksissa ei koskaan.

Meillä maitoallergia on seurannassa TYKS:n lasten allergiapolilla, josta saamme ohjeita sen hoitoon.
Onneksi kaurasta, soijasta, mantelista ja muista on valmistettu markkinoille maidottomia tuotteita jäätelö-, jugurtti- ja välipalarintamalle. Ja koko ajan valikoima kasvaa vain.


Terkuin,
Doris

DIY Suloinen vaaterekki

Kauniin, edullisen ja yksinkertaisen vaaterekin saa tehtyä helposti itse. Minä tein sellaisen meidän pikkuvessan katosta roikkumaan. Rekkiin voi laittaa vaikka seuraavan päivän päiväkotivaatteet valmiiksi odottamaan tai ihan minkä käyttötarkoituksen sille itse keksii. Aluksi ajattelin laittaa siihen roikkumaan myös pyykkipussin, mutta täyttyessään pyykkipussi näytti melkein seinää vasten roikkuvana liian hallitsevalta makuuni.

Tein vaaterekin 30 mm paksusta pyörölistasta. Hioin listan hiomapaperilla. Leikkasin nahkanauhasta kaksi metrin pätkää ja solmin pätkän toiset päät tiukasti listan ympärille, toiset kattoon laittamiini pieniin koukkuihin.  Helmet, jotka pujotin nahkanauhaan, maalasin eri värisiksi kalkkimaaleilla.

Terkuin,
Doris

Ihanaa, kotiäitiys on ohi!

Pari vuotta sitten odottaessani esikoistamme, hänen lisäkseen odotin kuin kuuta nousevaa, että äitiysloma alkaa ja pääsen hyppäämään pois työelämän oravanpyörästä.  Silloin ajattelin, että en varmaan koskaan halua, että äitiysloma+hoitovapaa loppuu. Ihanaa leipoa ja askarrella lapsen kanssa kaikki päivät, ja työnnellä vaunuja onnellisen näköisenä kylän raitilla. Ajatuskin siitä, että lapsi menee joskus päiväkotiin ja paluu arkeen koittaa, ahdisti, vaikka tiesin, että olen kotona lapsen kanssa ainakin yli vuoden, ehkä jopa kaksi.

Nuo vaaleanpunaiset lasit tipahtivat kyllä aika nopeasti silmiltäni kotiäitiydestä jo ensimmäisten viikkojen jälkeen oltuani vauvan kanssa päivisin kaksin kotona. Vauva vaati paljon, kodin seinät alkoivat kaatua päälle ja ainainen väsymys kiristi koko perheen tunnelmaa. Äitiysloma ei todellakaan ole millään tavoin lomaa. Eikä sen jälkeen alkava hoitovapaakaan. Lapsi kasvoi ja vauvasta tuli taapero, joka kaipaa koko ajan puuhaa ja tekemistä. Hyppii seinille jos sadepäivän vuoksi ei lähdetä useaksi tunniksi puistoon. Alkoi tuntua siltä, että en vain yksinkertaisesti keksi enää riittävästi puuhaa hänelle päivisin ja olisi aika laittaa hänet ikäistensä seuraan päiväkotiin. Missään nimessä en olisi halunnut laittaa vuoden tai jopa alle vuoden ikäistä päiväkotiin, sillä halusin kuitenkin huolehtia omasta pienestä vauvastani vielä itse. Mutta uskon, että taaperolle ja sitä vanhemmalle varhaiskasvatuksen ammatilaisten päivittäinen seura on vain hyväksi.

Kaikki tapahtui jotenkin suunnittelematta ja palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Minun ei tarvinnut tehdä päätöstä, milloin palaisin epämieluisaan työelämääni ja milloin lapsi olisi tarpeeksi vanha päiväkotiin. Lähellemme aukesi uusi päiväkoti, johon haimme lapselle paikan jo keväällä ihan vain varoilta, jos syksyllä jotain muutoksia kotiäitiyteeni tuleekin. Sitten pääsin kouluun, lapsi ehti varttua kesän aikana puolentoistavuoden ikään ja yhden päiväkodissa meidän vanhempien kanssa harjoitellun päivän jälkeen olin mielelläni viemässä lapseni sinne seuraavinakin päivinä. Ja lapsi oli myös mielellään sinne jäämässä. Ajatus päiväkodista ei tuntunut yhtään pahalta. Se ei itkettänyt eikä oikeastaan tuottanut juuri muitakaan epämiellyttäviä tuntemuksia. Lähinnä helpotusta. Toivon, että nyt alkava uudenlainen arki toisi uudenlaisen ajattelutavan. Olen viimeiset puoli vuotta miettinyt keinoa päästä pois kotoa tekemään omia juttuja, nyt toivottavasti kaikki päivät niiden omien juttujen parissa odotan, että pääsen kotiin perheeni luo :) Tämä on vielä vähän tabu, josta harva varmasti puhuu ääneen. Päivähoidon aloitus ei saa mennä helposti eikä sinne jättämiseen saisi kenelläkään olla matalaa kynnystä. Usein päiväkodin aloituksesta puhutaan vain siihen sävyyn, että se on maailman kamalin pakko kun kotiäitiys loppuu ja lapset on jätettävä hoitoon, ja päiväkodin pihalla itkee sekä äiti että lapsi monena aamuna.

Kotona olo oli kuitenkin ainutlaatuista, ihanaa aikaa tavallaan, mutta tässä hetkessä en kaipaa tuota aikaa yhtään. Toki varmasti kotona oloonkin tottuisi ja jos lapsia olisi useampi, heistä olisi seuraa toisilleen. Ihmiset ovat erilaisia ja kaikki eivät halua samoja asioita, vaikka äitiys heitä yhdistääkin. Monet naiset voisivat viettää jopa kymmenen vuotta kotiäitinä. Minua pelkkä kotiäiti-nimityskin puistattaa. Tärkeää työtä, mutta olkoot ne kotiäitejä, ketkä oikeasti nauttivat siitä ja ovat siinä hyviä. Me muut voidaan tehdä sitten jotain muuta. Vaikka iloita siitä, että pienetkin lapset saa laittaa päivähoitoon, jos omatunto sallii tai uraputki vaatii :)


Syysterkuin,
Doris

Taaperon ensimmäinen huvipuistokokemus: Särkänniemi!

Elokuun lopulla oli mukavaa viettää muutama tunti Särkänniemen huvipuistossa. Ihmisiä oli vähän ja tungosta ei missään. Mietin, kannattaako alle 2-vuotiasta viedä vielä huvipuistoon ja ymmärtääkö hän siitä mitään? Luin Särkänniemen nettisivuilta, että pääsy huvipuistoalueelle on maksuton samoin kuin alle 2-vuotiaille soveltuvat laitteet. Alle 2-vuotiaille oli kolme ilmaista laitetta: possujuna, laivakaruselli ja leppäkerttukaruselli. Yli 100cm pitkille olikin sitten jo vähän laajempi laitevalikoima ja kovasti meidänki taapero haikaili autoradan perään.

Särkänniemessä oli ilmaisten pikkulasten laitteiden lisäksi perheen pienimmille ja vähän isommillekin huippukiva Angry Birds- leikkipuisto. Leikkipuistoon oli ilmainen sisäänpääsy. Lisäksi leikkipuistossa oli oma alue leikkeihin pienimmille lapsille.

Tämä oli taaperon ensimmäinen huvipuistokokemus ja minun ensimmäinen Särkänniemen reissuni. Olen katsellut sitä aiemmin elämässäni vain ohi ajavan junan ikkunasta. Olin jotenkin ajatellut Särkänniemeä isommaksi paikaksi kuin se oli. Vaikka laitteita siellä vauhdinnälkäisille on kyllä ihan riittämiin. Ja laitteiden lisäksi oli tarjolla ainakin Akvaario, Koiramäen eläinpuisto sekä Tampereen oma ylpeys Näsinneula.

Mitä mieltä taapero oli hänelle sopivista laitteista? Hän istui kiitollisena possujunassa (yksin!) ja myöhemmin vielä aaltoilevassa laivakarusellissa. Huvipuisto-päivä oli hänelle sen verran voimia vievä, että väsymys tuli ennen kuin pääsimme leppäkerttukaruselliin.

Mies kävi testaamassa uutta Hypeä ja jo aiemmin hyväksi havaittua Tornadoa yksittäislipuilla. Minulle tosiaan riitti käymättä itse laitteissa, että näin laitteiden vauhdin tuoman ilon perheen miesten kasvoilla.

Särkänniemen laitteissa pääsee huvittelemaan tällä kaudella vielä tämän viikon jälkeen parina syyskuun viikonloppuna.

Terkuin,
Doris

Voita lippu Habitare-messuille!

Sisustusmessujen ykkönen on taas täällä! Suomen suurin huonekalu-, sisustus- ja designtapahtuma Habitare järjestetään tänä vuonna Helsingin Messukeskuksessa 13.-17.9.2017

Voit osallistua lippuarvontaan instagram-tililläni @unelmalandia. Sieltä löydät samaisen kuvan kuin yläpuolella ja tarkemmat ohjeet arvontaan osallistumiseen.


Onnea arvontaan!
Doris

Arjen pelastus: Superkasvissosekeitto

Kasvissosekeitto on ehdoton arkiruokien pelastaja: nopea ja maistuu kaikille. Ne, joille se ei pelkästään suolalla maustettuna maistu, voivat lisätä siihen erilaisia itämaisia mausteita ja tulisuutta, tai laittaa vaikka pinnalle creme fraichea tai raejuustoa. Tällä kasvissosekeitolla nälkä pysyy poissa pidempäänkin ilman raejuustoa, sillä keitossa on punaisia linssejä ja härkäpapurouhetta tuomassa ruokaisuutta.

Superkasvissosekeitto

1 parsakaali
1 kukkakaali
1 punasipuli
1 valkosipulin kynsi
1 punainen paprika
1 dl punaisia linssejä (huuhdottuna)
1 dl Härkis-härkäpapurouhetta ("kuivapaino")
vettä
1tl curry-maustetta

Huuhtele ja pilko kaikki kasvikset. Laita ne kattilaan kiehumaan n.20 minuutin ajaksi tai kun kaalit tuntuvat kypsiltä haarukalla kokeiltaessa. Lisää keittoon loppuvaiheessa linssit ja härkäpapurouhe sekä mausteet. Anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia. Kaada nestettä pois johonkin astiaan, ettei keitosta tule liian löysää. Soseuta. Lisää keitosta pois kaatamaasi nestettä tarpeen mukaan. Valmis!



Terkuin,
Doris

Lapselle maitotuotteisiin totaalikielto

Maitoallergisen lapsen kanssa elämä on haastavaa. Maitoaltistus vuoden maidottomuuden jälkeen aloitettiin tänä kesänä TYKS:n ohjeiden mukaan kotona. Pari ensimmäistä kertaa tosiaan sujui ongelmitta, sitten seurasi vakavampi reaktio, jonka jälkeen pidimme maitotuotteista viikon tauon. Sitten jälleen kerran kokeilimme juustoraastetta ruoassa, josta ei aiemminkaan ollut reaktiota ensimmäisillä kokeilukerroilla tullut.

Reaktio seurasi välittömästi. Lapsi söi ruokaa käsin, joten kädet alkoivat punoittaa, kutista ja turvota. Punaiset läiskät leivisivät pitkin kasvoja. Emme olleet mieheni kanssa uskoa silmiämme. Päätimme tehdä seuraavana päivänä tismalleen saman ruoan uudestaan ilman juustoraastetta, jos lapsi olisikin allerginen ruoan jollekin muulle osalle. Mutta ei, toisena päivänä tehdystä juustoraasteettomasta ruoasta ei tapahtunut mitään!

TYKS:n lasten allergiapolilta saimme ohjeet olla nyt totaalisesti ilman maitotuotteita, sillä nyt myös aiemmin "sopinut" juustoraaste aiheutti oireita. Mitään maitoproteiinia sisältävää ei saa kokeilla, ennen kuin menemme syyskuussa polille kontrolliin. Sitten mietitään uusia vaihtoehtoja, mitä tehdään seuraavaksi. Toivotaan, että joku siedätyshoitomahdollisuus löytyy, sillä on todella haastavaa, jos hän joutuu varomaan maitotuotteita seuraavat vuodet tai jopa loppuikänsä :(


Edelliset kirjoitukseni maitoallergiasta voit lukea:

Miten lapsen maitoallergia todettiin?
Kuuleeko TYKS, lapsemme sai maitoa!
Maitoallergisen taaperon ensimmäinen maitokokeilu


Viikonlopputerkuin,
Doris