Imetysvihaaja teki 5 kuukauden täysimetyssuorituksen

No hyi taas tuolla penkillä joku nainen imettää. Miten se kehtaa julkisella paikalla ja muutenkin? Imetyshän on maailman ällöttävintä. Maailman luonnollisin asia, joka ällöttää niin paljon. Tätä mieltä olin aiemmin imetyksestä.

Toinen kerta toden sanoo

Esikoisen kohdalla imetys meni niin sanotusti metsään. Ja sain siitä tietenkin lisäpontta mielipiteilleni imetyksen kamaluudesta ja luonnottomuudesta. Ihmettelin, miten muut jaksoivat imettää vauvojaan kuukausitolkulla, kun minun mielestäni korvikepurkit olivat niin näppäriä ja tuttipullorivin peseminen iltaisin ihan normaalia: no eihän se ollut. Ja täytyy sanoa, että tietenkään kaikki eivät voi valita imettävätkö vaiko eivät, tai valitsevatko korvikkeen vai täysimetyksen. En minäkään esikoisen kohdalla valinnut korviketta, mutta imetyksestä ei yksinkertaisesti tullut mitään. Se oli henkisesti ja fyysisesti epämiellyttävää, tukea sen onnistumiseen tarjottiin vähän, enkä tiedä olisinko hyvästä tuesta huolimatta saanut imetystä toimimaan. Siihen tuli alusta asti aivan vääränlainen tunnelataus ja ilmapiiri, joten en usko että mikään olisi silloin kääntänyt päätäni.

Tämän toisen kodalla en halunnut ottaa minkäänlaista ennakkoasennetta imetykseen. Se onnistuu jos onnistuu, ei jos ei. Tyttö oppiikin syömän heti synnyttyään ja oli kärsivällinen ruokailija. Kaikki meni omalla painollaan. Kuitenkin hieman sisimmässäni halusin todella onnistua tällä toisella kerralla ruokkimaan oman lapseni itse.

Lopettamisen haikeus

Nyt imetystä on takana täydet 5 kk ja en voisi häkeltyneempi ja tyytyväisempi olla! Aika on mennyt nopeasti ja niin luonnollisesti. En ole missää vaiheessa harkinnut imetyksen lopettamista ja jopa suren, että nyt pikkuhiljaa tyttö täytyy totuttaa korvikkeeseen, sillä jatkan opiskeluja eikä hänen hoitajillaan kenelläkään ole rintamaitoa saatavilla.

En olisi uskonut, että imetys on asia, josta tulen joskus tuntemaan haikeutta, mutta niin se vaan on. Tämä on ollut ainutlaatuinen elämänvaihe ja olen onnellinen, että sain kokea tämän. Vaikka imetys välillä sattuukin, märkä paita raivostuttaa ja liian täydeksi päässeet tissit kiristävät. Mutta en tule kokemaan tätä enää koskaan, ja se surettaa. Samalla suren myös sitä, että vauva on kasvanut jo niin isoksi, että hän syö muutakin ruokaa ja pärjää muutaman tunnin ilman minua hoitajan kanssa.

Ajattelin vielä jatkaa imetystä iltaisin ja niinä päivinä kun olen kotona, jos maitoa vain riittää. Epäilen toki vahvasti, että vauva itse hylkää tissin, sillä tuttipullosta saa ruoan paljon nopeammin. Tulee olemaan päiviä, kun hän saa aamusta iltaan tuttipulloa ja kiinteää ruokaa, joten epäilykseni voi hyvinkin osua oikeaan.

En tiedä milloin on viimeinen imetyskerta. Enkä aio sitä suunnitellakaan. Koska imetys alkoi luonnollisesti ja omalla painollaan, antaa sen lopettamisenkin tapahtua niin <3

Terkuin,
Doris