Olen aina pitänyt itkuhälytintä vähän turhakkeena. Olen jotenkin vanhanaikaisesti ajatellut, että on vanhemman tehtävä vahtia vauvan unta, eikä laitteen. Pikkuherra on nukkunut päiväunensa lähes poikkeuksetta omassa sängyssään, joten olen vahtinut hänen untaan sisällä. En siis ole aiemmin tullut ajatelleeksi itkuhälyttimen tarpeellisuutta. Vastasyntyneenä pikkuherra ei suostunut nukkumaan päiväuniaan juuri koskaan ulkona vaunuissa ja myöhemmin hän ei enää malttanut, sillä ulkona oli liikaa kiinnostavaa katseltavaa. Mahdollisimman lämpimässä peiton alla oli hyvä :)
Kaikki asiat (ainakin meillä) pyritään ostamaan tarpeeseen. Nyt meillä tuli todellinen tarve itkuhälyttimelle, sillä pihalla riittää paljon tehtävää ja pieni mies jää nukkumaan sisälle. On tehokkaampaa tehdä hommia kaksin, ilman että toinen hengailee sisällä vahtien nukkuvaa vauvaa. Muutamana päivänä lapsen mentyä yöunille ravasimme mieheni kanssa kesken pihahommien sisällä kuuntelemassa onko pikkuherra herännyt. Mieheni ihmetteli, miksi meillä ei ole itkuhälytintä, sillä sen omistajana olisi helppoa tehdä pihahommia ilman keskeytystä, jos hälyttimen kautta saisimme tietää, mitä sisällä tapahtuu?
Minä ajattelin, että ei kai itkuhälytintä voi enää tässä vaiheessa hankkia kun toinen ei ole enää vauva. Eikös itkuhälytin ole tarkoitettu vain niille, joiden vauvat nukkuvat pitkiä päiväunia vaunuissa? Olin väärässä. Kapistuksen saapuminen talouteemme on ollut loistojuttu! Kun alkukesän pihahommat ovat ohi, luulen, että itkuhälyttimelle tulee käyttöä myös kauniina kesäiltoina, jos me aikuiset haluamme istua ulkona ja grillailla tai minä haluan päiväuniaikaan nauttia auringosta ilman, että tarvitsee vähän väliä käydä sisällä kurkkimassa. Ja eihän sitä koskaan tiedä jos meille tuleekin vielä toinen lapsi ja hän on innokas ulkona nukkuja. Onpahan silloin jo itkuhälytin valmiina :)
Mukavaa viikonloppua,
Doris
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti