Vaikka talo on uusi, pintaremonttia silti vielä riittää eikä omasta mielestä valmista varmaan tule koskaan. Niin kuin jo aiemminkin olen todennut, omakotitalo on projekti, jossa aina on kesken tai korjattavana jotain, pihalla tai itse talossa. Vierashuone on ollut meillä muutosta asti keskeneräinen ja entisen kodin huonekalujen kaatopaikka. Vanha olohuoneen vuodesohva, makuuhuoneen nojatuoli ja matto ovat siellä. Jopa yhden seinän väri on sama kuin edellisessä asunnossamme: sinertävä Tikkurilan Pisara.
Nyt kun mies on yli puoli vuotta kestäneen vierashuone-evakon jälkeen muuttanut takaisin aikuisten makkariin, vierashuone on vihdoin mahdollista pintaremontoida ja sisustaa sellaiseksi, millaiseksi sen oikeasti haluan. Viihtyisän paikan vieraille ja sellaisen huoneen, että huoneen ovea voi pitää auki ja se on osa kodin kokonaisuutta. En ymmärrä, miksi kodissa pitäisi olla sellaisia huoneita, jotka eivät ole joka päivä arkikäytössä ja siksi niiden ovet pidetään kiinni ja ne toimivat lähinnä varastoina. Vierashuone nyt ei varsinaisesti ole näyttänyt varastolta, mutta ei se ole myöskään sellainen, että kokisin sen olevan yksi kiva huone muiden joukossa. Se on meidän kodin ruma ankanpoikanen, joka tarvitsee muodonmuutoksen.
Harmaa vuodesohva suurine tyynyineen jää huoneeseen. Sohvan väri ja muoto miellyttävät edelleen silmää ja vuodesohvaominaisuus on vierashuoneessa varsin kätevä. Huoneen seinät ovat muualta valkoiset, mutta yksi seinä huoneesta on tosiaan maalattu pisaran sävyisellä sinisellä. Nyt sen tilalle tulee kuitenkin tapettia. Pitkään pohdin, maalaanko seinän vai laitanko tapettia. Mutta ajatus tapetista kolkutti koko ajan takaraivoissa maalien värikarttoja selaillessa. Tapetin valinta on sinänsä helppoa, sillä värivaihtoehdot rajautuvat valkoiseen, harmaaseen ja mustaan ja kuvion tulee olla yksinkertainen, graafinen ja kestettävä aikaa.
Uusi tv-taso on myös ostoslistalla. Nyt väliaikaisratkaisuna on toiminut Kartellin sohvapöytä vuosien takaisesta yksiöstäni. Oih, vieläkin muistan päivän kun astelin töiden jälkeen Kartellin liikkeeseen Helsingissä ja viikkojen pähkäilyjen jälkeen päädyin ostamaan pöydän. Kannoin laatikon kainalossa raitiovaunuun ja raitiovaunupysäkiltä kotiin peläten, että pudotan sen ja pöytä on sen jälkeen halki. Ja jokainen naarmu, joka pöytään silloin käytössä tuli, harmitti niin vietävästi.
Uusi tv-taso tulee varmasti olemaan valkoinen ja mieluiten mahdollisimman kapea, ettei se vie huoneesta turhia neliöitä. Kriteerinä on myös ovellisuus, jotta tason sisään saa piiloon kirjoja ja muuta tavaraa. Seinäkaappi tai tauluhylly ovat vielä harkinnassa.
Musta nahkainen nojatuoli jää myös huoneeseen. Hankitaan siihen päälle vain jokin kiva viltti ja tyyny. Katossa olevaa valaisinta ei tarvitse vaihtaa, sillä se on hiljattain hankittu. Koska ristimme joskus vierashuoneemme muistojen huoneeksi, on valaisin mieheni valitsema ja muistuttaa häntä hänen entisestä ammatistaan.
Myöhemmin luvassa postaus siitä, millainen vierashuoneesta pienen pintaremontin jälkeen lopulta tuli.
Tapettipohdintoja luvassa,
Doris
