Useimmiten vietämme joulua minun vanhempieni luona. Minulle on tärkeää, että joulu tuntuu joululta ja se ei mielestäni tunnu joululta kuin yhdessä paikassa: äitini joulua varten koristelemassa kodissa. Ja olen myös ainut lapsi, niin minua säälittää ajatus, että vanhempani joutusivat viettämään joulun kahdestaan. Yhtenä vuonna vietimme joulun omassa kodissamme. Ajattelin, että josko nyt aloitetaan perinne, että kaikki tulevatkin meille ja saan laittaa kotiinkin vähän joulua ja kattaa joulupöydän. Noh, toistaiseksi se oli viimeinen kerta kun joulua vietetään meillä. Ei tuntunut yhtään joululta. Jouluaattona paistoi aurinko ja nurmikot vihersivät. Ja muutenkin tunnelma oli niin vaisu ja outo. Vaikka toisaalta oli kiva, että lapsellamme olikin mahdollisuus viettää joulua useampien isovanhempien kanssa.
Tästä päästäänkin kysymykseen, onko se epäreilua, että lasten yhdet isovanhemmat saavat aina viettää joulun lastenlasten kanssa? Toisaalta isovanhempein näkökulmasta joo, mutta lasten näkökulmasta sillä ei varmaan ole väliä, missä se joulupukki käy. Ja toisaalta, jos joulun viettoon lähdetään aina samaan paikkaan, tuntuu se varmasti enemmän spesiaalilta jutulta ja siitä jää kivoja muistoja. Itselleni ainakin on jäänyt todella lämpimät muistot lapsuuteni mummola-jouluista. Enkä koskaan miettinyt, miksi emme vietä joskus toisten isovanhempien luona joulua. Meidän lapset ovat omille vanhemmilleni myös ainoat lapsenlapset, kun muilla meidän lasten isovanhemmilla on muitakin lapsenlapsia. Sekin painaa aika paljon tässä vaakakupissa.
Olen ainoa, jolle joulu merkitsee
Mieheni ei myöskään ole jouluihminen ja hänelle on kuulemma yhdentekevää, missä sitä vietämme. Eikö silloin sitten voida hyvällä omatunnolla tehdä niin, että jos minä olen ainoa, jolle sillä on merkitystä, missä joulun vietämme, niin tehdä kuten minä haluan? Vai olenko itsekäs ja ajattelen vain omaa joulufiilistäni? Toisaalta, mieheni vanhemmat eivät ole koskaan valittaneet siitä, ettemme ole joulua heidän kanssaan. Mutta silti tavallaan koen siitä syyllisyyttä, että minun vuokseni jouluksi lähdetään aina kauas heidän luotaan. Hankalia asioita.
Haaveilen aina isosta perhejoulusta, jossa olisi paljon porukkaa koolla. Mutta se myös mielestäni vaatisi sen, että kaikki yöpyisivät samassa paikassa. Se jotenkin latistaa joulutunnelma, jos ihmiset vain tulevat syömään jouluruoan samaan paikkaan ja sitten joulupukin käytyä kaikki lähtevät omiin koteihinsa. Niin se menisi, jos viettäisimme joulua meillä ja kaikki täällä Länsi-Suomessa asuvat tulisivat meille. Eihän heidän olisi mitään järkeä yöpyä meillä. Ja tässä tullaan taas siihen, että jos joulun viettoon lähdetään pois kotoa, sisältää se aina monta päivää yöpymistä ja monen päivän verran joulutunnelmaa.
Ja aina kun tiedän, että lähdemme joulun viettoon, kyllä, ajamaan sinne ruuhkaan, joulutunnelma tulee automaattisesti. Sitä ei tarvitse etsiä tai hakea. Mutta kun viime vuonna olimme kotona ja vaikka kuinka joulua oli laitettu kotiin ja oli läheisiä paikalla, joiden kanssa sitä viettää aikaa, joulu vain meni ohitse. Taisimme olla jopa joulupäivänä kauppakeskuksen alennusmyynneissä shoppailemassa :) Minulle joulu on rauhoittumisen aikaa ja haluan velloa siinä viherpunaisessa maailmassa muutaman päivän katsoen hupsuja jouluelokuvia ja lenkkeillä lumisessa maisemassa. Se on yksi loma muiden lomien joukossa ja lomatunnelmaa ei saa olemalla kotona, sillä täällä on kaikki arkiset pyykit ja tiskit hoidettavana. Jos tiedän, että pääsen siihen tunnelmaan jossain ja tykkään matkustaa ruuhkassa muiden joulunviettoon menijöiden seassa, niin mielestäni joulun vuoksi kannattaa uhrautua. Antakaa takapenkillä huutavat lapset ja autojonossa idioottimaisesti käyttäytyvät kanssa-autoilijat, joulu saa tulla!
Terkuin,
Doris
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti