Tällä kertaa, ainakin tähän asti, odotus on ollut helpompaa kuin esikoista odottaessa. Vatsa on pienempi kuin silloin eikä olo ole niin tukala. Välillä jopa unohdan olevani raskaana ja sen on aika hämmentävää. Edellisessä raskaudessa raskaus ja sen aiheuttamat tuntemukset olivat läsnä kokonaiset yhdeksän kuukautta. Ehkä se johtui siitä, että kaikki oli uutta ja ihmeellistä ja itseään tarkkaili liiankin pikkutarkasti.
Rakenneultra oli pari viikkoa sitten ja sen valossa kaikki näyttäisi vauvalla olevan hyvin. Yksi "miinus" sieltä kuitenkin löytyi. Nimittäin marginaalinen istukka. Eli vaikka istukka on kohdun takaseinässä, sen reuna ulottuu silti osittain kohdunsuun eteen. Kyseessä ei siis ole varsinaisesti etinen istukka, mutta tätä tilannetta kontroilloidaan jatkossa ja se saattaa johtaa kohdallani suunniteltuun sektioon. Kontrolli on joskus raskausviikon 28-30 tienoilla. Kontrollissa siis toivotaan, että istukan reuna on vetäytynyt pois kohdunsuun edestä. Jos näin ei ole käynyt, niin sitten kontroilloidaan uudelleen vielä lähempänä laskettua aikaa.
Vauvan liikkeitä tuntuu jo ihan kivasti päivittäin :) Olen tuntenut jonkinlaista liikettä jo raskausviikolta 15 saakka, mutta nyt päivä päivältä liikkeet ovat vahvistuneet ja ne voi joskus jopa havaita silmällä vatsan päältä.
Viime raskaudesta tuttu liitoskipu kummittelee jonkin verran. Jos erehtyy istumaan pidemmän aikaa samassa asennossa tai kovalla lattialla, ylös nouseminen on aika tukalaa ja tuntuu ettei vasen jalka kanna painoa yhtään. Öisin myös toisinaan särkee lonkkia, mutta tähän auttaa kun nukkuu pitkulainen tyyny jalkojen välissä.
On tämä jännää, miten kaksi raskautta samalla ihmisellä voi olla aivan erilaiset :)
Terkuin,
Doris
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti