Kaikesta selviää
Kaikesta sitä vaan selviää. Esikoisen vauva-aikana luulin, että kuolen väsymykseen. Päivät olivat hirveitä ja menivät sumussa. Tämän uuden vauvan kohdalla arki on kohdellut lempeämmin. Päivisin ei juurikaan väsytä ja aivot toimivat hyvin, niin hyvin, miten nyt äidin aivot voivat toimia. Ja en toivo koko ajan, että vauvavuosi olisi ohi. Se on positiivista.
Mutta silti toivon jotain. Joka ikinen ilta toivon, kun menemme nukkumaan, että olisko tämä vihdoin se yö, jolloin heräämme vasta aamulla? Mutta ei. Joka kerta herään parin, kolmen tunnin päästä syöttämään vauvaa. Milloin tulee se kokonainen yö?
Sitten kun vauva saa kiinteää ruokaa, hän kyllä nukkuu kokonaisia öitä
Tämä on suurin huijaus. Ei todellakaan nuku. Meidän kumpikaan lapsi ei ole alkanut nukkua kokonaisia öitä, vaikka iltapuurot olisi syöty ja muutenkin pitkin päivää syöty soseita. Meillä tähän ainakin on auttanut vain aika: kun lapsi on riittävän vanha, että hänelle on voinut pitää unikoulun, yöt ovat alkaneet sujua. Tai no vauvastahan en vielä tiedä, että auttaako unikoulukaan. Mutta esikoiselle se ja omaan huoneeseen siirtäminen auttoivat öiden sujuvampaan nukkumiseen.
Nyt siis vain odotellaan. Ja jatketaan toivomista, että ihme tapahtuu ja joku aamu saamme herätä puhelimen herätyskelloon. Olenkin jo unohtanu miltä se tuntuu. No, siitä olen varma, että ihan yhtä kauhealta kuin kesken unien herääminen aina, oli syy mikä tahansa :D
Terkuin,
Doris
Ja jos ei vauva herätä, itse herää ihmettelemään onko kaikki hyvin... Tsemppiä
VastaaPoistaSanos muuta :)
Poista