Pikkulapsiarki ja voimavarat, mistä niitä oikein revitään?

Uusi vuosi on taas tullut ja jatkuu varmasti myös sairastelukierre. Meillä ollaan oltu syksyn aikana kuukauden päivät kipeänä, kukin vuorollaan ja välillä yhtäaikaa. Esikoinen on myös sairastelujen lisäksi maailman kamalimmassa uhmaiässä. Ollut jo varmaan kohta kaksi vuotta, ja pahenee vaan. Jokainen asia hänen kanssaan on taistelua, itkua ja kitinää. Tässä pikkulapsiarjen ruuhkavuosien keskellä tarvitaan todella paljon voimavaroja perheen aikuisille. Tarhat, yöimetykset, ruoanlaitot, siivoamiset, kauppareissut, työt, koulut, sairastelut, iltatoimet, lääkärikäynnit, neuvolat, kerhot, leikkitreffit ja ulkoilut vaativat välillä todellista multitaskausta. Jos tällaisen pyörityksen keskellä ei pidä vanhempana huolta omasta jaksamisestaan, ei arkea jaksa kohta kukaan.

Aloin miettiä meidän arjen voimavaroja ja mistä itse saan voimaa arjessa jaksamiseen. Muutama juttu nousi selkeästi omissa ajatuksissa esiin:

1. Liikunta

Liikunta on mulle aivan ykkösvoimavara arjessa jaksamiseen. Ja etenkin liikunta yksin, jolloin saan samalla myös omaa aikaa ja aikaa omien ajatusteni kanssa ilman, että joku koko ajan roikkuu lahkeessa. Saan keskittyä vain itseeni ja siihen, miltä minusta juuri sillä hetkellä tuntuu.

Spinning, venyttelytunnit, sali ja kävelylenkit metsässä. Ah! Silloin jos meillä sairastetaan ja olen vielä itsekin sairas, niin suren sitä, etten pääse edes itse harrastamaan liikuntaa. Silloin jaksaisin sairaita lapsia huomattavasti paremmin, jos pääsisin itse hengähtämään spinning-tunnille. Aina kun tervehdyn, suuntaan mahdollisimman usein liikkumaan ennen kuin uusi tauti iskee :)

2. Tieto siitä, että saan lapsen/lapset hoitoon

Meillä on jonkin verran tukiverkkoa täällä päin missä asumme, mutta he ovat pääasiassa vielä työelämässä. Osa tukiverkosta eli lasten isovanhemmista asuu taas toisella puolella Suomea. Tämä tarkoittaa sitä, että emme saa lapsia hoitoon "extempore" vaan usein muutaman tunnin hoito sovitaan etukäteen muutaman päivän tai muutaman viikon päähän. Se auttaa jaksamaan vähän huonompinakin päivinä paremmin, että tiedän saavani pienen hengähdyshetken edes joskus tulevaisuudessa. Ja nimenomaan pidemmän hengähdyshetken kuin jumppatunnin ajan. Eli sellaisen, jolloin voimme mieheni kanssa käydä kahdestaan syömässä jossain, käydä leffassa tai vaikka siivota kotona rauhassa.

Kyllä, yksi arjen voimavaroistani on, että pääsen lapsistani hetkeksi eroon. Tarvitsen paljon omaa aikaa ja nautin yksinolosta. Kaipaan pikkulapsiarjen keskellä myös sellaisia juttuja, joita ei voi tehdä lasten kanssa. Olen edelleen se sama yksilö kuin ennen lapsia ja kaipaan välillä aikuisten juttuja, ja sitä, että joku ei ole koko ajan vaatimassa minulta jotain.

Niinä päivinä, kun voimavarat on todella vähissä, ulkona sataa, muksut kiukuttelee ja seinät kaatuu päälle, toivon aina, että omat vanhempani asuisivat naapurissa. He ovat eläkkeellä ja heillä on aikaa, mutta valitettavasti totuus on se, että, he asuvat toisella puolella Suomea eivätkä pääse auttamaan meitä aina juuri siinä hetkessä kun apua eniten tarvittaisiin. Silloin me usein soitetaan lasten kanssa heille parin tunnin mittainen videopuhelu. Se edes vähän tuntuu siltä, kuin he olisivat täällä auttamassa, sillä esikoinen lopettaa useimmiten riehumisen ja juttelee mummin kanssa.

3. Herkkuhetki

Kamala lähes uneton yö takana ja koko päivä pitäisi jaksaa puuhailla lasten kanssa. Kyllä mä siinä vaiheessa usein turvaudun " voimanamuihin", joiksi niitä kutsun :) Eli aamukahvin kanssa muutama pala suklaata tai loput karkit viikonlopulta jääneestä karkkipussista. Tai sitten me leivotaan esikoisen kanssa jotain. Siinä saa ajan kulumaan, se on hauskaa puuhaa sotkusta huolimatta ja lopputulos on palkitsevan herkullinen :)


Mitkä on sun arjen parhaat voimavarat top3 ? Haastan kaikki Kaksplus blogiportaalin bloggaajat kertomaan omista arjen voimavaroistaan :)


Terkuin,
Doris