Avain hyvään parisuhteeseen löytyy saunasta

Kuinka usein teillä saunotaan? Meillä saunotaan muutaman kerran viikossa. Sauna rentouttaa ja tietysti lämmittää.

Ennenvanhaa vaikeat päätökset ratkaistiin saunassa. Enkä ihmettele yhtään. Hiljainen tila, jossa ajatukset saavat kulkea vapaasti. Inspiroiduin kirjoittamaan tämän tekstin kun jonain päivänä kotiin ajellessani kuuntelin Suomipopia ja siellä puhuttiin siitä, kuinka sauna on nykyään enää yksi harvoista paikoista, joissa me ihmiset olemme ilman läppäriä tai puhelinta. Ihan paljaana, omina itsenämme, keskittyen ainoastaan siihen hetkeen. Havahduin ja tajusin, että totta, en ollut koskaan tullut ajatelleeksikaan saunomista tuolta kantilta.

Meidän parisuhteen parhaat keskustelut käydään usein saunassa. Ja juurikin tästä syystä, ettei kumpikaan tuijota samalla puhelimen näyttöä ja leiki osallistuvansa keskusteluun. Siellä puhutaan oikeasti asioista, välillä vaikeimmista ja välillä vain päivän kuulumisista. Ennen lapsia kävimme myös pitkillä iltalenkeillä, jolloin puhuimme kaikesta, mutta nyt kun siihen ei enää ole mahdollisuutta, sauna korvaa iltaiset kävelyterapiat.

Olen kyllä niin perinteinen suomalainen, että en voisi enää elää ilman omaa saunaa. On ihanaa, kun sen voi napsauttaa päälle aina kun mieli tekee. Kylpylässäkin suosikkijuttujani ovat ne kaikki erilaiset saunat. Se rentous ja hiljaisuus, ai että. Ja höyrysaunassa se tuoksu!

Vanhempieni luona on saunan pukuhuoneessa taulu, jossa lukee "Kun soivat kiukaan musta urut, unohtuvat arjen surut". Viisas taulu, ja niin paikkaansapitävä.

Terkuin,
Doris

Jokavuotinen stressi: miten joulu järjestyy?

Missä te ootte tänä vuonna joulun? Meettekö taas sinne Joensuuhun? Ettekö vietä joulua kotona? Ei kai pienten lasten kanssa tarvitse niin pitkää matkaa matkustaa? Eikö se ole ihan sama missä sen joulunsa viettää? Nämä ja monta muuta kysymystä nousee esiin joka vuosi, kun aletaan lähestyä joulua. Se, että lasten isovanhemmat asuvat eri puolella Suomea ja mieheni vanhemmat ovat vielä kaiken kukkuraksi eronneet, joten "mummoloita" on käytönnössä kolme, tuottaa joka vuosi haasteita joulun viettoon.

Useimmiten vietämme joulua minun vanhempieni luona. Minulle on tärkeää, että joulu tuntuu joululta ja se ei mielestäni tunnu joululta kuin yhdessä paikassa: äitini joulua varten koristelemassa kodissa. Ja olen myös ainut lapsi, niin minua säälittää ajatus, että vanhempani joutusivat viettämään joulun kahdestaan. Yhtenä vuonna vietimme joulun omassa kodissamme. Ajattelin, että josko nyt aloitetaan perinne, että kaikki tulevatkin meille ja saan laittaa kotiinkin vähän joulua ja kattaa joulupöydän. Noh, toistaiseksi se oli viimeinen kerta kun joulua vietetään meillä. Ei tuntunut yhtään joululta. Jouluaattona paistoi aurinko ja nurmikot vihersivät. Ja muutenkin tunnelma oli niin vaisu ja outo. Vaikka toisaalta oli kiva, että lapsellamme olikin mahdollisuus viettää joulua useampien isovanhempien kanssa.

Tästä päästäänkin kysymykseen, onko se epäreilua, että lasten yhdet isovanhemmat saavat aina viettää joulun lastenlasten kanssa? Toisaalta isovanhempein näkökulmasta joo, mutta lasten näkökulmasta sillä ei varmaan ole väliä, missä se  joulupukki käy. Ja toisaalta, jos joulun viettoon lähdetään aina samaan paikkaan, tuntuu se varmasti enemmän spesiaalilta jutulta ja siitä jää kivoja muistoja. Itselleni ainakin on jäänyt todella lämpimät muistot lapsuuteni mummola-jouluista. Enkä koskaan miettinyt, miksi emme vietä joskus toisten isovanhempien luona joulua. Meidän lapset ovat omille vanhemmilleni myös ainoat lapsenlapset, kun muilla meidän lasten isovanhemmilla on muitakin lapsenlapsia. Sekin painaa aika paljon tässä vaakakupissa.

Olen ainoa, jolle joulu merkitsee

Mieheni ei myöskään ole jouluihminen ja hänelle on kuulemma yhdentekevää, missä sitä vietämme. Eikö silloin sitten voida hyvällä omatunnolla tehdä niin, että jos minä olen ainoa, jolle sillä on merkitystä, missä joulun vietämme, niin tehdä kuten minä haluan? Vai olenko itsekäs ja ajattelen vain omaa joulufiilistäni? Toisaalta, mieheni vanhemmat eivät ole koskaan valittaneet siitä, ettemme ole joulua heidän kanssaan. Mutta silti tavallaan koen siitä syyllisyyttä, että minun vuokseni jouluksi lähdetään aina kauas heidän luotaan. Hankalia asioita.

Haaveilen aina isosta perhejoulusta, jossa olisi paljon porukkaa koolla. Mutta se myös mielestäni vaatisi sen, että kaikki yöpyisivät samassa paikassa. Se jotenkin latistaa joulutunnelma, jos ihmiset vain tulevat syömään jouluruoan samaan paikkaan ja sitten joulupukin käytyä kaikki lähtevät omiin koteihinsa. Niin se menisi, jos viettäisimme joulua meillä ja kaikki täällä Länsi-Suomessa asuvat tulisivat meille. Eihän heidän olisi mitään järkeä yöpyä meillä. Ja tässä tullaan taas siihen, että jos joulun viettoon lähdetään pois kotoa, sisältää se aina monta päivää yöpymistä ja monen päivän verran joulutunnelmaa.

Ja aina kun tiedän, että lähdemme joulun viettoon, kyllä, ajamaan sinne ruuhkaan, joulutunnelma tulee automaattisesti. Sitä ei tarvitse etsiä tai hakea. Mutta kun viime vuonna olimme kotona ja vaikka kuinka joulua oli laitettu kotiin ja oli läheisiä paikalla, joiden kanssa sitä viettää aikaa, joulu vain meni ohitse. Taisimme olla jopa joulupäivänä kauppakeskuksen alennusmyynneissä shoppailemassa :) Minulle joulu on rauhoittumisen aikaa ja haluan velloa siinä viherpunaisessa maailmassa muutaman päivän katsoen hupsuja jouluelokuvia ja lenkkeillä lumisessa maisemassa. Se on yksi loma muiden lomien joukossa ja lomatunnelmaa ei saa olemalla kotona, sillä täällä on kaikki arkiset pyykit ja tiskit hoidettavana. Jos tiedän, että pääsen siihen tunnelmaan jossain ja tykkään matkustaa ruuhkassa muiden joulunviettoon menijöiden seassa, niin mielestäni joulun vuoksi kannattaa uhrautua. Antakaa takapenkillä huutavat lapset ja autojonossa idioottimaisesti käyttäytyvät kanssa-autoilijat, joulu saa tulla!


Terkuin,
Doris

Äidin oma loma

Kaksi lasta. Molemmat huutaa välillä yhtä aikaa. Välillä erikseen. Välillä ne molemmat on myös hiljaa. Ollaan rauhassa sohvalla, kunnes sanon taas jotain väärää. Nyt ei ole välipalan aika, ei huvita mennä ulos, uusi paita on väärän värinen, näkkärin päällä on voita väärällä puolella. Mitä nyt milloinkin. Vauvan kanssa on helppoa, they said. No niin onkin, jos kohdalle sattuu helppo tapaus, joka nukkuu ja syö. Kuten meillä nyt kakkoskierroksella. Mutta uhmaikäisen kanssa ei ole helppoa, vaan siitä uhmisarjesta kuka tahansa alkaa kaivata jossain kohtaa lomaa.

Aikuinenkin saa joskus tehdä mitä huvittaa

Aloin olla niin loppu. Niin väsynyt ainaiseen ininään, kitinään, raivareihin, turhiin itkuihin ja mielensäpahoittamiseen. Kyllä, nämä kaikki kuuluvat uhmaikään ja ovat vain vaihe, mutta tarvitseeko kaikkea tosiaan sietää?

Me saadaan harvoin lapsia hoitoon mihinkään ja minä vietän heidän kanssaan eniten aikaa, sillä mies käy töissä. Onneksi uhmis on sentään muutaman tunnin viikosta päiväkodissa, mutta silti nuo alkuviikon päivät kotona viikonlopun jälkeen ovat raskaita. En tiedä, onko meidän poika jotenkin ylitouhukas, mutta en meinaa keksiä hänelle tekemistä kotipäiville niille yhdeksäksi tunniksi, ennen kuin mies tulee kotiin. Poika ei muuten nuku enää päikkäreitäkään, kuin harvakseltaan, ja ihmettelen miten hän jaksaa mennä täysillä aamusta iltaan pysähtymättä hetkeksikään. Ja minä kun tykkäisin välillä olla hiljaisuudessa, omien ajatusteni kanssa. Niinpä päätin, että äiti tarvitsee nyt loman tästä kaikesta. Nollauksen. Vapautuksen iltahuutoraivareista, aamupalasäädöstä ja siitä, että korvat soi vielä nukkumaan mennessäkin. Edes yhden yön poissaolon. Vaikka oikeasti haaveilen lomalennosta Kanarialle, pois tästä kaikesta. Mutta aloitetaan nyt ensin siitä yhdestä yöstä.

Älä peräänny, ota aikasi!

Astelin kohti hotellia ja pienoinen syyllisyys kalvoi sisälläni. Mikä ihmeen oma loma? Enkö voisi vain lähteä ajamaan takaisin kotiin? Mitä oikein teen eri kaupungissa ja miten ihmeessä saan aikani kulumaan? Laitoin miehelle viestin, että entä jos menenkin takaisin kotiin? Hän rohkaisi ja totesi, että nyt ei saa perääntyä, Hän oli itse myös poissa kotoa työreissulla ja uhmaikäinen jakamattoman huomion keskipisteenä kotona mummin kanssa. Minä ja pikkupimu kirjauduimme hotelliin.

Hain kaupasta ruokaa ja lempiherkkuani täytelakuja, ja vietin niiden ja pikkupimun kanssa koko illan sängyllä makoillen. Oli ihanan hiljaista ja rauhallista. Kaikkihan ei tietysti mene kuten elokuvissa ja olin ladannut aikamoiset odotukset myös hyvinnukutulle yölle. Pikkupimu päätti, että hän alkaa yöunille vasta yhden jälkeen yöllä ja hän söikin usemman kerran, joten se siitä. Mutta sain sentään mennä valmiiseen aamupalapöytään. Ja nauttia hiljaisuudesta. Ja nauttia uhmiksen poissaolosta. Eikä tullut edes ikävä yhdessä yössä. Ehkä viikon erossaolo voisi aiheuttaakin ikävän, mutta yhden yön erossaolo ei kyllä rehellisesti sanottuna tunnu missään. Koska vuorokausi menee niin nopeasti ja vaikka kuinka toivot, että kotona on tapahtunut joku ihme sillä aikaa kun ole ollut poissa, tiedät, että uhmiksen toilailut jatkuu heti, kun pääset kotiovesta takaisin sisään. Onneksi tämäkin on vain joku "vaihe" ja ehkä jonain päivänä voin taas nauttia esikoisen kanssa vietetystä ajasta enemmän. Tällä hetkellä se on lähinnä selviytymistä päivästä toiseen.


Terkuin,
Doris

Tee itse suloinen joulukalenteri

Joulukuu lähestyy taas pikkuhiljaa ja niin salakavalasti. Omassa lapsuudessani joulukalenteri oli tärkeä osa joulun odotusta. Haluan ehdottomasti siirtää joulukalenteri-perinteen myös omille lapsilleni.

90-luvulla joulukalenteri olivat pääasiassa joko kuva-tai suklaakalentereja, mutta nykyään kaupat ja netti ovat pullollaan toinen toistaan kivempia joulukalentereja. Askartelusta tykkäävä ihminen kun olen, ajattelin tänä vuonna näpertää juuri sellaisen joulukalenterin kuin haluan, ja noh, tottakai myös sellaisen, joka sopii sisustukseen. En vain pysty katselemaan kuukautta mitään joulunpunaisia pussukoita seinällä roikkumassa.

Hain inspiraatiota valkoisten paperipussien tekoon 2xilon Jennin blogista. Pussit oli tosi helppo askarrella itse ja tein omani ihan perus tulostuspaperista. Päivämäärät tein leimasimella.

Itse kalenterin pussukat kiinnitin rautakehikkoon puisilla pyykkipojilla.

Viime vuonna joulukalenterin idea meni vielä vajaa kaksivuotiaalta vähän ohi, mutta luulen, että tänä vuonna se kiinnostaa jo paljon enemmän. Varmasti ihan malttamattomuuteen saakka. Hankin joulukalenterin "yllätyksiksi" kaikkia pieniä, halpoja juttuja, joista tiedän, että meidän Pikkuherra pitää. Hän on kova automies, joten suurin osa liittyy jotenkin autoihin.

Joulukalenterin pussukoista löytyy mm.

- pikkuautoja
- autotarroja
- pieniä liikennemerkkejä autoleikkeihin
- pipareita
- hedelmäpatukoita
- rusinoita
- joulusatu
- kirje tontulta
- Pipsa Possu ja Jyri Possu figuurit
- Cars minipalapelejä
- "pääsylippu" HopLopiin
- "pääsylippu" mummin ja ukin luo kyläreissulle eli joulun viettoon :)
- minikokoisia muovailuvahapurkkeja

Yritin laittaa kaikkea puuhaa sellaisille päiville, jolloin päiväkodista on vapaa päivä, niin saamme yhdessä jotain kivaa tekemistä, kuten muovailua muovailuvahoilla tai palapelin tekoa. Ja ajan kulumaan kotona paremmin ;)

Tällaisen joulukalenterin voi toteuttaa lapsille ihan ilman materiaakin. Sen "luukkuihin" voi kirjoittaa vaikka joka päivä jatkuvan tarinan. Tai sitten kalenterin voi toteuttaa esimerkiksi teen ystävälle täyttämällä pussukoita erimakuisilla teepusseilla. Tai voihan tästä tehdä vaikka itselle ihan perinteisen suklaakalenterinkin ja täyttää luukut omalla lempisuklaalla :)

Vielä on monta viikkoa aikaa joulukuun alkuun, joten joulukalenterin ehtii hyvin askarrella itse. Ja jos ei itse viitsi näpertää paperipusseja, niitä saa ostettua valmiina askarteluliikkeistä. Ja moni kauppa myy myös valmiita joulukalenteripaperipussukkapakkauksia (ohoh, mikä sanahirviö :D ), joissa on numerotkin mukana tarra-arkilla, ei tarvitse kuin täyttää pussit ja laittaa kotona ne esille sopivaan paikkaan :)


Terkuin,
Doris

Rintapumppu on yksi parhaista hankinnoista helpottamaan vauva-arkea

*Kaupallinen yhteistyö Lansinoh


Täysimetystä on takana nyt kolmisen kuukautta, kohdallani kauemmin kuin koskaan aiemmin! On ollut ihanaa huomata, että pystyn tähän, sillä ensimmäisen lapseni kohdalla imetys oli epämiellyttävää, tuskallista ja rintaraivaritäyteistä. Kahden viikon jälkeen keittiön kaapit täyttyivät korvikepurkeista.

En tiennyt tämän uudenkaan raskauden kohdalla, haluanko imettää vauvaa enempää kuin muutaman viikon, sillä edelliselläkään kerralla imetys ei onnistunut, kuten olin toivonut. Suhtauduin kuitenkin imetykseen avoimesti. Jos se onnistuu helposti, aion jatkaa sitä niin kauan kuin mahdollista ja en luo imetykseen ennen lapsen syntymää minkäänlaista ennakko-odotusta. Onnistuu jos onnistuu, jos ei, niin kyllä vauva kasvaa korvikkeellakin. Toivoin kuitenkin onnistuvani imetyksessä, sillä on helpompaa, kun vauvan ruoka kulkee mukana tisseissä ilman ylimääräisten korvikepurkkien ja tuttipullojen raahaamista. Tuttipullojen pesu, korvikkeen lämmittäminen öisin ja korvikkeeseen menevä raha eivät enää houkutelleet.

Vauva oppi imun heti synnyttyään. Hän on ollut alusta asti hyvä syömään ja jaksaa kärsivällisesti odottaa ruokaa ilman raivokohtauksia. Olen imettänyt vauvantahtisesti eli antanut hänen syödä aina kun hän tahtoo. Välillä hän on syönyt tunnin välein, välillä ruokailuihin on tullut taukoa useampi tunti. Nyt muutaman kuukauden jälkeen olen alkanut välillä tuntea pienoista ahdistusta siitä, että joku roikkuu kiinni koko ajan ja on vaatimassa jotain. Alan kaivata omaa aikaa, edes jumppatunnin verran ilman, että vauva kulkee mukana. Meidän vauva tankkaa aina ilta-aikaan paljon ja viihtyy syömässä usemman tunnin putkeen ilman juurikaan taukoja, ja tottakai kaikki ryhmäliikuntatunnit, joissa haluaisin käydä, ovat iltaisin. Se tarkoittaa siis sitä, että niille tunneille ei ole menemistä ennen täysimetyksen lopettamista, ellen saa apua hänen iltasyöttämiseensä.

Rintapumppu antaa vapaa-aikaa äidille

Tähän asti minulla on ollut käytössä yli 10 vuotta vanha käsikäyttöinen rintapumppu, jolla pumppasin jonkin verran myös esikoisen aikaan, mutta nyt olen käyttänyt sitä vain pari kertaa, sillä olen kokenut sen käytön niin hankalaksi. Sain testiin sähkökäyttöisen Lansinoh 2 in 1 -rintapumpun ja hallelujah! Tuo älykäs laite on kivuton, siinä on useita eri pumppaustehoja, erikseen stimulointivaihe, joka saa maidon virtaamaan ja sillä voi pumpata jopa molemmat rinnat yhtä aikaa!

Epäröin sähkökäyttöisen pumpun olevan hankala käyttää, hankala kuljettaa mukana ja hankala puhdistaa. Olin tässä kyllä niin väärässä! Puhdistus on helppoa ja pumppu on hygieeninen, sillä siinä ei ole letkuosaa, johon maitoa menisi, joten letkustoa ei tarvitse puhdistaa. Sähköinen pumppuyksikkö ja pumpun osat ovat pieniä ja kevyitä, joten ne on helppo ottaa mukaan vaikka ihan hoitolaukkuun. Jos maitoa tarvitsee pumpata pakastimeen, 2 in 1 -rintapumpulla voi pumpata maitoa myös suoraan Lansinohin maidonsäilytyspusseihin ja laittaa ne sellaisenaan pakastimeen ilman, että tarvitsee turhaan liata pulloa siinä välissä. Kätevää, eikö?

Teen yleensä niin, että vauva syö toisesta rinnasta samalla kun pumppaan toisesta. Saan sähkökäyttöisellä pumpulla pumpattua maitoa kerralla enemmän kuin käsikäyttöisellä ja se on myös paljon nopeampaa. Itse ei tarvitse tehdä muuta kuin laittaa pistoke seinään, painaa virtanappia ja pitää rintasuppiloa paikoillaan pumppauksen ajan. Verkkovirran lisäksi pumppu toimii myös paristoilla, joten jos täytyy pumppauksen aikana vaikka imuroida, niin se onnistuu kun laittaa pumppausyksikön hupparin taskuun, toisen käden imurin varteen ja toisen tissille pitämään rintasuppiloa. Tehokasta, eikö :D Tämä oli aivan ääripääesimerkki, enkä ole oikeasti tehnyt näin, mutta teoriassa tämä olisi mahdollista :)

Vauvalle kelpaa kaikki

Lansinohin 2 in 1 -rintapumppu on sen verran pieni ja kevyt, että se kulkee kätevästi mukana myös reissussa. Minulla pumppu on ollut mukana perheen yhteisellä laivareissulla sekä junamatkalla halki Suomen. Laivalla pumppasin vauvalle hytissä hätävarapullon ennen kuin lähdimme buffettiin ja sen jälkeen saavuimme maihin. Kesken oman ruokailun tai laivasta poistumisruuhkan keskellä en missään mielikuvissani halunnut imettää vauvaa, vaan pullo olisi sitten valmiina, jos oikein hätä tulisi. Ja pitihän meidän päästä vielä satamasta autolla kotiinkin, niin hätätilassa vauva voi syödä pullosta auton liikkuessa ilman, että koko perheen tarvitsee pysähtyä puoleksi tunniksi odottamaan, että olen imettänyt vauvan.

Meillä on siinä mielessä onnekas tilanne, että vauva suostuu syömään tuttipulloa ja tissiä, molemmista ruoka hänelle maistuu samalla tavalla. Oman maidon pumppaaminen ja pullosta syöttäminen tuovat vauva-arkeen kivaa vapautta ja se mahdollistaa monta asiaa. Tiedän, että näin ei kaikilla ole. Jotkut vauvat ovat todella tarkkoja siitä, että suostuvat syömään vain tissiä.

Täytyy kyllä tämän rintapumpun lisäksi avoimesti kehua myös Lansinohin Natural Wave -tuttipulloja. Tuttiosa muistuttaa muotonsa ja tuntumansa perusteella todella paljon oikeaa rintaa. Tämän vuoksi siirtymä pullon ja imetyksen välillä on joustavampaa, eikä meidän vauva ole ainakaan alkanut hylkiä imetystä siitä huolimatta, vaikka pulloa on välillä käytettykin. Natural Wave -tuttipulloissa on myös ilmaventiili, joka vähentää ilman joutumista vatsaan. Tuttipullo ja sen osat ovat BPS- ja BPA vapaita, ja tuttipulloja saa myös lasisena. Näitä tuttipulloja on käytössä useissa synnytyssairaaloissa ja vastasyntyneiden teho-osastoilla, jota en yhtään ihmettele! Olisinpa tutustunut näihin pulloihin jo esikoisen aikaan, jolloin hän söi monta kuukautta pelkästä pullosta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan :)


* Lansinohin 2 in 1 -rintapumppu ja Natural Wave -tuttipullot saatu blogiyhteistyönä. Voit tutustua Lansinohin vauva-arkea helpottaviin tuotteisiin lisää heidän nettisivuillaan osoitteessa https://www.lansinoh.fi/



Terkuin,
Doris